Helsinski. Onko se Ruotsissa? / Helsinski. Is it in Sweden?

12402176_10207038855081275_2104330960727579937_o (1)
(English version at the end of the page)

– Bonjour Madame Liikkönen!

Noin aurinkoisesti tervehtii minua lähipesulamme omistaja, joka rakastaa pohjoista maailmankolkkaamme. Hänellä on kassan viereen liimattu kortti Norjasta, jossa loimottaa keskiyön aurinko.

– Olettehan nähnyt tämän. Tämä on sieltä teiltä!

– Juu, melkein. Tuo on Norjasta, mutta sama aurinko se paistaa Suomessakin.

maisema2

Täällä Etelä-Ranskassa Suomi tunnetaan (jos tunnetaan) kuitenkin lähinnä autourheilijoistaan, joiden nimet tuppaavat tunkeutumaan muihinkin suomalaisiin nimiin. Jokin aika sitten Kääriäinen-nimistä ystävääni kutsuttiin lääkärin vastaanotolla suoraan Räikköseksi. Olihan se nyt helpompaa: yrittäkääpä vain panna Kääriäinen ranskalaiseen suuhun.

– Sen lausuminen olisi kärsimystä, sanoi pesulanpitäjäkin kun kerroin hänelle episodista.

Syksyllä sitten minua pyydettiin tekemään Maikkarin nettiin pieni videokommentti muuttuneesta Suomi-kuvasta ensimmäisten turvapaikanhakijoihin kohdistuneiden hyökkäysten jälkeen. Kukapa niistä olisi täällä mitään kuullut. Autokuskien (ranskaksi les pilotes) lisäksi joku kertoi tietävänsä, että Suomessa on hyvät koulut. Terveydenhuollostakin on ehkä puhuttu (vai oliko se Ruotsissa?). Tyypillisintä oli kuitenkin kummastella sitä, kuinka joku haluaa vapaaehtoisesti asua kylmässä.

IMG_1043

Kartalta tuota pohjoista kummajaista löytää vain aniharva (jopa maan kattavan TF1-televisiokanavan sääohjelmalla näytti vastikään olevan ongelmia).

– Helsinski, onko se Ruotsissa?

– Ei, se on Suomessa. Oletko koskaan matkustanut Pohjois-Euroopassa?

– Kyllä, olen minä Hollannissa käynyt.

(Kuvan TF1:n sääohjelmasta jakoi Facebookissa ensimmäisenä henkilö nimeltä Yoann Courtois. Valitettavasti lähetys ei enää ole netissä katsottavissa.)  

* * *

Helsinski. Is it in Sweden?

Bonjour, Madame Liikkönen, says the owner of our local dry cleaner. He is a cheerful man who loves the north: he even has a postcard of Norway clued next his cash machine.
– Look, this is from your country!
– Almost, that’s from Norway, not Finland.
Liikkönen of course is  a mix of  two Finnish names: Liikanen (my surname) and F1-driver’s Räikkönen. In South of France Finland is mainly known for its Formula 1 and rally drivers, les pilotes: Vatanen, Häkkinen, Räikkönen. Monaco is right next door to us.
Other than that Finland remains a big unknown and gets constantly mixed up with all the other Nordic countries. Someone might have heard of the great Finnish school system, another about the health care (or maybe it was in Sweden?). The capital Helsinki, or Helsinski, like many here put it, seems to be hard to find on the map (even for the national TV channel TF1 ).
– Helsinski, is it in Sweden?
– No, it is in Finland. Have you ever been to the Northern Europe?
– Yes, I have been to Holland.
(The picture of the TF1 weather program was first shared on Facebook by Yoann Courtois.)

Perheloma maalaistalossa, italialaisilla vuorilla / Staying in an Italian farmhouse with kids

Italia

Rakastan majataloja! Rakastan Italiaa! Joko kerroin, että meillä oli ihana reissu?

Tällä kertaa keskityn kirjoittamaan lomakodistamme, aidosta maatalosta Ligurian vuorilla.

italia3

Me suosimme reissuillamme aina muuta kuin hotellia (lisää esimerkkejä täällä). Paitsi, että pienten lasten kanssa on helpompi yöpyä kodinomaisessa ympäristössä, pääsee niissä myös maistamaan oikeaa paikallista arkea ja tutustumaan ihmisiin.

Italiassa, jos missä on mahdollista yöpyä turistirysien tavoittamattomissa. Maassa on  suuri määrä niin kutsuttuja “Agriturismo”-majataloja, ihan virallisestikin noteerattuja, maaseudulla sijaitsevia ihania yöpymispaikkoja. Tässä linkki Agriturismon sivuille.

italia7

Agriturismoja löytyy laidasta laitaan: kaikkea edullisista lampaita kasvattavista maataloista upean romanttisiin viinitiloihin. Erityistä ja yhteistä näille paikoille on ruoka: tarjolla on yleensä maatalon omista tai ainakin lähituotteista valmistettuja aterioita.

italia4

Me valitsimme agriturismomme tällä kertaa paitsi sijainnin, myös karvaisten asukkien mukaan. Pienokaisillemme tärkeintä oli tutustua kotieläimiin, päästä koskettamaan oikeita määkijöitä. Löysimmekin sopivan asuinpaikan noin 20 minuutin ajomatkan päästä Levanton kaupungista, mistä on suora junayhteys iki-ihanaan Cinque Terreen.

italia6

Vuoristossa sijaitsevassa Agriturismo Degli Olivissa oli hevosia, vuohia ja kanoja. Neljä kilttiä vahtikoiraa pitivät meteliä portilla. Lampaat sen sijaan olivat tähän aikaan vuodesta vuorilla vapaana ja haetaan kotiin kuulemma vasta alkukeväästä, kun on pienokaisten aika. Niitä ihailimme vain kaukaa.

italia2

Iltaisin vuorilla oli viileää ja kosteaa. Hiljaisuus tuntui luissa ja ytimissä. Jostain kaukaa saattoi kuulla kellon kilkatusta, muttei muuta.

Aamulla herättyämme “autoimme” isäntäämme vuohien kanssa, sitten säntäsimme tutustumaan kulttuurikohteisiin ja illalla palattuamme herkuttelimme talon neljän ruokalajin herkkuaterian.

Koko perhe oli tyytyväinen.

italia5

***

Staying in an Italian farmhouse with kids

I love Italy! I love farmhouses!
When travelling, we prefer staying elsewhere than in hotels. While it is  way easier with small children, you also get a real taste of the local life and meet new people.
In Italy staying outside of the touristy areas is easy: the country is filled with wonderful farmhouses that have been turned into part-time vacation houses. These places are called Agriturismos, you can find more about them here.
There are all kinds of agriturismos: everything from luxurious getaways on Italian wineyards to more ordinary farmhouses.
We chose our agriturismo because of both its location and its hairy “lodgers” . Our children, like probably yours too, are very fond of farm animals.
We ended up finding this lovely farmhouse only a 30 minute drive from Levanto, from where we could take the train to visit the amazing Cinque Terre. In Agriturismo Degli Olivi the kids also got to feed the goats and pet the horses, which was just perfect.  The whole family was happy.

Nelivuotias pääsykoekurssille

–  Me palkkasimme englanninkielisen lastenhoitajan ja lupasimme provikkaa, jos lapset pääsevät kaksikieliseen kouluun.

Olimme miehen työtoverin järjestämillä illallisilla. Tuli kylmä hiki.

–  Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Kaksi ja neljä? Nyt alkaa jo olla kiire, rouva jatkoi.

Meidän lapsemme ovat osa tavallisesta ranskalaisesta järjestelmää. Vanhempi käy koulunsa (école maternelle)  toista luokkaa, nuorimmainen meni juuri päiväkotiin eli “crècheen”. Siellä he puhuvat ranskaa – kuten myös isälleen – ja minun kanssani he puhuvat suomea. Olin ajatellut, että kahdessa kielessä olisi peinokaisille tarpeeksi tekemistä.

– Tunsin yhden ruotsalaisäidin, joka vuotta ennen ala-asteen alkua alkoi puhua lapsilleen vain englantia. Näin he pääsivät kaksikieliseen kouluun. Ehkä sinä voisit tehdä samoin.

Puuh. Kuusivuotiaat lapset valitaan kouluun pääsykokeiden kautta, illalliseurue jatkoi. Ja kuinka silloin aikoinaan vain 24 lasta otettiin sisään, täysin kaksikielisten ollessa etusijalla. Heidän lapsiaan onnisti.

–  Minusta vaan tuntuu, että loppujen lopuksi kaikki oppivat englannin. Onko kaksikielinen koulu nyt oikeasti tarpeellinen, sanoin epävarmasti.

Pöytäseurue röhähti nauramaan.

–  Siinä se on suomalainen, joka puhuu! Meillä Ranskassa kukaan ei opi englantia tavallisessa koulussa.

Soimasin itseäni paluumatkalla kotiin: sinisilmäinen suomalaisen koulujärjestelmän kasvatti. Olinko erehtynyt luulemaan liikoja ranskalaisesta koulujärjestelmästä. Miestäkin mietitytti. Pitäisikö.

Mutta ajatus siitä, että lapsia pitäisi jo nyt alkaa prepata tulevaisuutta varten hermostuttaa. Pääsykokeisiin. Eikö tämän pitänyt olla todellisuutta vain Ameriikassa? Puhumattakaan kalliista koulumaksuista.

Eikö lapset nyt vain saisi leikkiä hiekkalaatikolla?

***

I had a very interesting dinner conversation with some new acquaintances, who had lived in South of France for years. They told us that they had hired an English speaking nanny for their children so that they would learn to speak English. They had even promised her a commission in case their kids would make it to a bilingual school. The plan worked, kids learnt English and got into the wanted école bilingue.
My children are already bilingual: they speak both Finnish and French. I had thought that was enough of languages for the moment for them. Anyway, they would learn English at school, right? Like they do in Finland?
Apparently not. The people in the dinner table convinced me otherwise. English teaching in France is not even close to the one in Finland. If you want you kids to speak English, you should try to get them into a good bilingual school. Which means years of systematic preparation.
Am I ready for that? Can’t they just be kids for a while longer?