Hélénan luona, oliivipuun varjossa #blogisitarina

20140807_095725

Raskaana. Ranskaan. Yksin.

Kolme sanaa, jotka riittivät aloittamaan. Olimme muuttaneet Kaliforniasta Etelä-Ranskaan kun olin pitkälti raskaana. Enhän minä toki yksin ollut, mies ja pikkuinen tyttö olivat mukana. Mutta vertaistukea oli ikävä, niitä kuuluisia tukiverkkoja.

Elämä oli jännittävää ja raskasta yhtä aikaa. Vatsa painoi julmetusti, taapero vaati huomiota enemmän kuin viimeisillä kuukausilla olisin jaksanut antaa. Toisaalta teki mieli jakaa jonkun kanssa uusia kokemuksia, kertoa maahan pudonneista oliiveista tai torimyyjän ihanista viikunoista. Ranskalaiselle miehelle tämä kaikki oli jo tuttua kauraa.

nice5

Itsekkäästi halusin myös jotain omaa, olla iloksi ja hyödyksi muutenkin kuin ruuanlaittajana ja vaipanvaihtajana.

Taustalla vaikutti toki myös juuri päättynyt opiskeluvuosi Yhdysvalloissa. Pelkäsin, että hormonihuuruissani unohtaisin kaiken maisterikoulussa oppimani, että kohta osaisin enää muussata perunoita ja viikata mekkoja kaappiin. Halusin uudet taitoni käyttöön, olinhan niihin niin kovasti panostanut.

Neiti T. saa remeltää leikkikentällä.

Aluksi kirjoitin kaikesta, mikä sillä hetkellä tuntui mieltä liikuttavan. Teksteissä vilisi vaippoja ja tutteja, väsymystäkin. Puhumattakaan lääkärikäynneistä, leikkipuistoista, lähileipomosta. Kaikesta siitä uudesta joskin arkisesta kerroin, joka silloin tuntui tärkeältä.

Ja kohta lapsiakin oli kaksi.

uudet varpaat

Aina pienokaisten päiväunien aikana avasin koneen. Löysin kirjoittamisesta uuden tavan ilmaista itseäni, annoin sanojen puhua, yritin löytää omaa tapaani kirjoittaa. Aluksi ehdin kirjoittaa vain kerran viikossa, vähitellen useamminkin. Aloin räpsiä kuvia ja muokata niitä. Lukijoita löytyi vähitellen lisää ja uskalsin alkaa haaveilla enemmästä. Sillä mitä tämä elämä olisikaan ilman unelmia?

kävely2

Yksi haave toteutui kun pääsin pienen blogini kanssa Suomen Blogimedian rinkiin. Siellä, ihailemieni bloggaajien seurassa tuntuu suorastaan etuoikeutetulta olla. Ja nyt kun lapset ovat päiväkodissa ja koulussa, olen alkanut myös postaamaan videoita. Sitäkin olin suunnitellut pitkään, jo Los Angelesissa vuosia sitten.

Mutta kuitenkin kaikkein tärkeintä on ollut löytää oma ääni. Blogissa olen uskaltanut antaa palaa, en ole antanut toimittajataustani vaikuttaa, en pohtinut lähdeviitteitä, en ole pelännyt kommentteja. Blogi on kasvattanut itseluottamustani kirjoittajana ja esiintyjänä, se on virkistänyt ja sitä kautta olen löytänyt tuttavuuksia, jollaisista en ollut osannut haaveillakaan. Puhumattakaan kaikista uusista ja jännittävistä mahdollisuuksista.

marie2

Tämä on ollut todellinen matka. Kiitos, että olet mukana reissussa.

Sain #blogisitarina-haasteen London and Beyond-blogin Lenalta. Kiitos! Laitan haasteen eteenpäin Sannan Kuplan Sannalle, Mount Rewildin Nepulle ja  Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä -blogia pitävälle Petralle.

Tässä vielä ohjeet:

Haasteen saatuasi kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Muista linkata, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.  Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tunniste #blogisitarina.

Uutisia uutisia!

Tähän viikonloppuun kiteytyy jotenkin kaikki.

Ensinnäkin omista maailman romanttisimmista salahäistä tulee täyteen neljä vuotta. Toiseksi tänä iltana juhlitaan kuopuksen ensimmäistä synttäriä Etelä-Ranskan ystävien kesken. Kolmanneksi ikioma työelämä saa ihan uudenlaisen käänteen: Chez Héléna-blogista tulee osa Suomen Blogimedia –yhteisöä.

Kahdesta ensimmäisestä olen hirmuisen onnellinen ja tuosta kolmannesta älyttömän täpinöissäni. Vastikäänhän minä täällä blogissa kiukuttelin kivikkoisesta paluusta työelämään. Näin se heittelee ja vie etiäpäin.

Suomen Blogimedia on itsenäisten blogien kollektiivi, johon kuuluu joukko laatublogeja. Se ei siis ole mikään blogiportaali vaan ryhmittymä, jossa jokainen blogi pysyy ikiomalla saitillaan.  Chez Hélénan lukijan kannalta tämä muutos tarkoittaa lähinnä sitä, että blogin sivupalkissa ja yläpalkissa alkaa pyöriä mainoksia. Sisältö ja osoite pysyvät samana. Bloggaajan kannalta uudistus tarkoittaa, että SBM alkaa hoitaa bannerimainontaa ja tarjoaa mahdollisia sisältöyhteistöitä. Blogia voi jatkossa myös lukea Image-lehden nettisivuilta.

Tämmöisenä melko tuoreena bloggaajana olen todella otettu siitä, että pääsen osaksi osaavaa porukkaa, johon kuuluu iso osa lemppariblogeistani: Satu Rämön Salamatkustaja, Peppe Öhmanin Livet & Helsingfors ja Kasper Strömmänin Kasper Diem. Huisia.

Kiitos sinulle, että olet mukana reissulla. Tästä se vasta kuulkaa lähtee.