Koulutaipaleelle iskujen jälkeen

vigipirate
  • Pienimpien koulureppuihin saa pakata varavaatteet. Reppu pidetään naulakossa eikä sitä saa viedä kotiin iltaisin.
  • Isommat esikoululaiset eivät saa ottaa koulureppua mukaan ollenkaan.
  • Koulun parkkipaikka avataan vain aamulla koulun alkaessa ja iltapäivällä koulun päättyessä. Muuten se pysyy suljettuna.
  • Ulkopuoliset aikuiset eivät saa tulla koulun tiloihin.
  • Poliisi valvoo portilla kouluaamuja ja -iltapäiviä.

koulu

Pienen kolmevuotiaan bébéni koulutaival alkoi tänään. Apua. Minua jännitti vietävästi, niin kuin nyt ketä tahansa, joka joutuu luovuttamaan vaavelinsa tuossa iässä 30 oppilaan luokkaan, kauas äidistä ja ihanasta kukkivasta päiväkodista.

Saati sitten tällaisessa jännittyneessä maailmassa.

Ja niinhän siinä kävi että itkuksihan se meni, molemmilta osapuolilta. Minä nyyhkin koulun portilla lopulta niin, että kouluavustaja tuli lohduttamaan.

– Kaikki menee ihan hyvin. Lähetän teille kuvan lounastunnilta.

Puoliltapäivin puhelimeen piippasikin kuva pelästyneen näköisestä pikkupojasta iso lusikka kädessä ja essu vinossa. Kaikki menee tosi hyvin, lohdutti avustaja tekstissä. Meneillään taisi olla kolmen ruokalajin ateriasta se keskimmäinen.

eka koulupäivä

Niinhän se menee. Ei tässä muukaan auta.

Tuntuu silti, että liian moni asia on ennättänyt muuttua niiden kahden vuoden aikana, jotka olen paikallisessa koulumaailmassa saanut äidin roolissa viettää. Kun esikoiseni aloitti koulutaipaleensa (voit lukea siitä mm. täältä) , sain viedä ja hakea oppilaan sisälle luokkaan saakka. Aamulla ja koulun jälkeen ennätin vaihtaa muutaman sanan opettajan kanssa sekä kuulla lapsen tunnelmista ja ongelmista.

Nyt se ei enää ole mahdollista. Pieni poika on jätettävä aamulla portille ja sieltä haettava iltapäivällä. Tänään, ekana päivänä pääsimme sentään käymään luokassa. Passit ja kassit kyllä tutkittiin portilla.

– Olen pahoillani, mutta uusien ohjeiden mukaan näin on tehtävä, kertoi koulun työntekijä ihmettelijöille.

Uusia sääntöjä ja kieltoja on kasapäin. Nostetusta turvatasosta kertovia Vigipirate -merkkejä on kaikkialla. Jossain koulussa oli vaihdettu luokkahuoneiden ovet lukollisiksi, toiseen vaihdettu porttikin sellaiseksi, joka toimii vain henkilökortilla. Tulevista terrori-iskuharjoituksistakin puhutaan. Herkästi sitä miettii, että millaista elämä mahtaisikaan olla ilman Charlie Hebdoa, Bataclania ja viimeistä Nizzan iskua. Aika erilaista varmaan. Aika paljon mukavampaa, luulisin.

vigipirate2

Onneksi sentään pienen apuna on ihana esikoistyttö, samasta koulurakennuksesta löytyvä isosisko, joka tukee veikkaansa hädässä välitunnilla. Se helpottaa äidin oloa hieman. Eikä näille pienille tarvitse vielä kertoa maailman pahuudestakaan mitään. Olla vain niin kuin kaikki tämä olisi ihan normaalia elämää, sillä tätähän se nyt on.

Ja kuten arvaatte, niin siinä kävi, että äidin huolesta huolimatta iltapäivällä koulusta kuoriutui pollea, hymyilevä poika. Isosiskoa puolestaan itketti: veljen kanssa olisi ollut niin kiva olla samassa luokassa.

Kaksivuotias kolmeksi viikoksi mummolaan / French kids spend their summers away from home

loma3

Vielä kaksi päivää ja sitten alkaa koulujen loma! On jo tässä kuumuudessa aikakin. Näin ennen lomia koulunportilla keskustelut kääntyvät tietysti siihen, kuinka kesä vietetään. Lapsilla on edessään kahden kuukauden kesäloma, jollaiseen vain harva vanhempi voi venyä. On tehtävä hoitojärjestelyjä.

– Minä lähetän lapset kolmeksi viikoksi isovanhemmille, kertoi yksi 2- ja 5-vuotiaiden lasten äiti.

– Minä taas lähetän kahdeksi viikoksi, totesi toinen.

– Meidän molempien vanhemmat ovat eronneet, joten meillä on neljät isovanhemmat. Lapset viettävät kaksi viikkoa jokaisen parin luona, niin ei tarvitse sumplia lomia, kertoi kolmas huojentuneena. 3- ja 5-vuotias poissa kokonaiset kahdeksan viikkoa? 

loma1

Jos Suomessa puhutaan itsekkäiden isovanhempien sukupolvesta, tuntuu, ettei moisesta ole täällä Välimeren äärellä vielä kuultukaan. Lähiotanta osoittaa, että suuri osa pienistä, alle viisivuotiaista päiväkotilapsista (Ranskassa koululaisista) viettää huomattavan, melkeinpä pelottavan ison osan kesästään isovanhempien luona. Heidät “lähetetään” mummolaan kuin kesäsiirtolaan konsanaan. Sitten he palaavat kotiin pyöristyneinä, kun taas vanhemmat ovat saaneet viettää viikkokausia nauttia toisistaan kaupungissa töiden ohessa, ilman lapsia.

– Et tiedä miten hyvää se tekee meille. Voimme käydä leffassa ja syömässä ja vaikka mitä!

loma4

Niinpä niin. Ulkosuomalaisen mamman kesäjärjestelyt poikkeavat paikallisista pakostakin, koska omat vanhemmat ovat kaukana (ja Ranskan mummi jo iäkäs). Siksi olen osallistunut keskusteluun  pelkkänä kuunteluoppilaana. Enkä ole kehdannut mainita sanallakaan siitä suomalaisesta, syyllistävästä mantrasta, jonka mukaan yksivuotias lapsi saisi olla poissa vain yhden yön, kaksivuotias kaksi yötä ja kolmevuotias kolme yötä (Lue aiheesta esim. tästä) .

– He rakastavat isovanhempiaan! Näin on tehty joka kesä siitä saakka kun lapset ovat syntyneet. Ja sitä paitsi isovanhempien mielestä lapset ovat kiltimpia kun emme ole läsnä, ystäväni nauroi vapautuneesti.  Tähän väliin muuten huomauttaisin, että hänen lapsensa ovat valtavan ihania ja sopeutuvaisia.

loma2

Kesä merkitsee ystävälleni täydellista lomaa arjesta, millaiseen minulla ei ole mahdollisuutta. Yksityisyrittäjän kesä muuttuu lähes täyspäiväiseksi äitiydeksi. Toisaalta – olisinko valmis venyttämään napanuoraani noin edes ranskalaisten oppien nimissä? En usko – vaikkei semmoisesta täällä kukaan moittisi. Ranskassa lastenhoitoa ja vastuuta osataan ja uskalletaan jakaa huomattavasti vapaammin kuin Suomessa.

Hieman kateellisena kuuntelen, kuinka naapurin 3- ja 5-vuotiaan lapset viettävät mumminsa luona yhden yön ja päivän kerran viikossa. Pariisin ystävien lapset taas viettävät joka kesä ainakin kolme viikkoa mummolassa, useimmiten lomillakin käydään ilman lapsia.

Jälkihuomautuksena: lapsia ei luoteta pelkästään isovanhemmille. Ensi vuonna 5-vuotiaan tytön eskarin rinnakkaisluokka lähtee viikoksi metsään leirikouluun. Ilman yhtäkään sukulaista.

loma5

***

French kids spend their summers away from home

I have read many articles about selfish grandparents, who’d rather spend their summers playing golf than taking care of their grandchildren. Maybe that does happen in the North, but by the Mediterranean sea nobody seems to have heard of anything like that. Most of the mothers I speak with “send” (they use the verbe envoyer) their small, 2-4-years old children to their grandparents’ houses for two, three or even eight weeks.
Og my goodness. And in Finland we are told that a 1-year old can spend one night away from his parents, a 2-year old two nights and a 3 year-old three nights. Two whole weeks? Not in a million years.
– They love their grandparents, told a French mother at the school gate. – Plus the grandparents prefer it this way, the kids are a lot nicer when we are not around.

Kuvat viime kesän Suomi-lomalta / Copyright Helena Liikanen-Renger

 

Näin päiväkotilapsi syö kolmen ruokalajin aterian

mardi21

In English at the end of the page

Pian kolmevuotias kuopukseni on nyt ollut vuoden päiväkodissa. Joka päivä kurkkaan päivän lounas-menun ruokasalin seinältä.

– Lapsenne söi jälleen kerran erinomaisesti! hoitaja huudahtaa.

Äimistyttävää. Miten on mahdollista, että kotiruokapöydässä kiukutteleva pikkukaveri syö päiväkodissa huikean hienosti?

Löysin vastauksen ranskalaisesta perheblogista “Cool Parents Make Happy Kids“, jossa oli haastateltu päiväkotiyrittäjä Babiloun edustajaa. Sain blogin kirjoittajalta, Charlottelta oikeuden kääntää postauksen pääpiirteittäin omaan blogiini. Voilà – näin se Ranskassa onnistuu.


1. Lapsella pitää olla nälkä

Itsestäänselvää, mutta tuppaa silloin tällöin unohtumaan. Päiväkodissa lapsilla on useimmiten nälkä, koska välipaloja ei ole tarjolla. Tosin ei tämäkään päde kaikkiin lapsiin: joissain ranskalaisissa päiväkodeissa on siksi myös kokeiltu liukuvaa ruoka-aikaa. Käytännössä se tarkoittaa, että keskelle leikkialuetta on pantu ruokapöytä, jonka ääreen lapset tulevat istumaan sitten kun heillä on nälkä.  Ruoka tarjoillaan kysynnän mukaan, mikä tarkoittaa, että siinä vaiheessa kun osa ryhmästä painuu päivänokosille, käyvät viimeiset pöytään.


2. Tee ruokahetkestä löytöretki

Päiväkotiruoka ei ehkä aina ole sitä kaikkein esteettisinta, mutta ranskalaisessa tarhakeittiössä asetteluun panostetaan. Jopa pienimmille päiväkotilapsille tarjoillaan ateria, joka sisältää 3-5 ruokalajia: alkupalan, pääruoan, juuston, jälkiruoan ja leivän. Pienet rakastavat pikkulautasille aseteltuja yllätyksiä, eivätkä jätä mitään maistamatta. Myös se, miten kasvikset on paloiteltu, voi vaikuttaa ruokahetken kulkuun.

Ranskalaisessa päiväkodissa lautaset ovat muuten aina samanlaisia valkoisia, näin niistä ei tule kiistaa.  Näin lapsen huomio myös pysyy ruuassa, eikä esimerkiksi lautasen kulmaan piirretyssä Barbapapassa.


3. Unohda turhat rajoitukset

Päiväkotiruokailun aikana saa tehdä kokeiluja: syödä käsin, sekoittaa juustoa hedelmäsoseeseen tai levittää perunamuussia leivälle. Näin lapset oppivat, mitkä maut sopivat toisiinsa ja mitä eivät. Lusikkakin voi yllättäen, kaiken mössäilyn seurauksena tuntua hyvältä kädessä!

Leikkiminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sääntöjä olisi laisinkaan. Päiväkodin tärkein ruokailusääntö on: jos nouset pöydästä, takaisin ei ole tulemista. Näin lapset opetetaan jo varhain kunnioittamaan ranskalaisille tärkeää ateriahetkeä. Hötkyily ei kannata.


4. Tee hyvää ruokaa

Hyvä vanhempi pitää huolen, että lapsi saa vitamiinipitoista, vähärasvaista  ja vähäsuolaista ruokaa. Yllättävän usein unohtuu, että ruuan tulisi myös maistua jollekin. Päiväkodissa on ymmärretty, että lapsetkin tykkäävät maukkaasta ruuasta.


5. Hanki samanikäistä pöytäseuraa

Selväähän se on, että kavereiden keskellä uudetkin maut maistuvat. Niin ranskalaisessa kuin suomalaisessakin päiväkodissa lapsella on vastapäätä samanikäistä pöytäseuraa, toisin kuin ehkä kotona. Lapset oppivat ja uskaltavat matkimalla.


6. Käytä kahden lusikan taktiikkaa

Aina syöminen ei onnistu edes ranskalaisessa päiväkodissa. Silloin otetaan käyttöön kahden lusikan taktiikka: pöytään katetaan yksi lusikka lapselle, toinen hoitajalle. Näin harvakseltaan lusikoivaa pikkukaveria voidaan auttaa hädässä.


7. Äiti ei ole päiväkodissa

Yllätys… not really. Vieraskorea lapsi käyttäytyy hirmu paljon paremmin muiden kuin omien vanhempiensa kanssa. Se mikä pätee päiväkodissa, ei ehkä koskaan toimi kotona.

***

This is how your child manages to eat a 3-course meal at kindergarten

How is it possible, that a French child eats a three course meal at kindergarten age? French blog  “Cool Parents Make Happy Kids” revealed the secrets in a recent post (read here in French).  Shortly in English:
  1. Make sure that the child is hungry, if not, try offering the meal later.
  2. Turn lunch into exciting discovery by sharing the meal into small portions: entrée, plat, dessert, cheese, bread…
  3. Let the child discover! Don’t say no, if she/he wants to mix cheese with apple sauce. But if the child leaves the table, there is no coming back.
  4. Make sure that the food is tasty!
  5. Get some same age company to the table. Kids like to mimic and eat better in company.
  6. In case the the child doesn’t manage to eat well by himself, use the 2-spoon tactic: one for the adult, one for the baby.
  7. What ever works at kindergarten, doesn’t necessarily work at home. Kids behave differently when surrounded by their own parents 🙂