Siitepölyallergiat seuraavat uuteen kotimaahan

allergia

Puuh. Väsyttää julmetusti. Silmät valuvat. Nenä valuu koko ajan. Kurkkua kutittaa. Ensimmäistä kertaa kärsin Ranskassa järkyttävästä siitepölyallergiasta. Eilen täällä puhalsivat hirmuiset tuulet, jotka ilmeisesti panivat pölyt liikkeelle ja saivat näin monet pärskimään.

On tullut mieleen elämä Suomessa, missä kevät meni useimmiten sisätiloissa. Kun muut siirtyivät talvisaappaista pikkukenkiin, minä viritin ikkunoihin siitepölysuojia. Pyörällä en kuvitellutkaan lähteväni liikkeelle saati nyt kavereiden kanssa ulos pelaamaan. Lapsuuden luokkakuvissa olin aina silmät turvoksissa, koska ne otettiin pahimpaan lepän kukinta-aikaan.

Mikä ihana onni onkaan ollut nauttia keväästä täysin siemauksin. Ei ole tarvinnut siitepölyistä välittää Ranskassa, eihän täällä ole yhtään leppää saati koivua! Mahtavaa! Tarpeeksi hyvä syy pysyä ulkomailla!

Kunnes paikallinen allergialääkäri sitten varoitti:

– Allergisoitumiseen menee noin kolme vuotta. Saattaa olla, että tulet pian allergiseksi myös paikallisille kasveille.

Yhyy!

Pettymysten pettymys. Niin on tainnut käydä. Olen ilmeisesti nyt, kolme vuotta täällä oltuamme, herkistynyt paikallisille puille ja kukille. Meidän suunnallamme allergisoivia kasveja ovat esimerkiksi oliivipuut, piharatamo, tammi, kastanja ja sypressi. Nyt pitäisi sitten selvittää, että mikä se kurkussa kutittaa. Lisää Ranskan allergisoivista kasveista löydät täältä.

Olen lähdössä Suomeen viikonlopuksi. Luonnollisesti toivon, että tämä tarkoittaisi, etten enää olisi allerginen niille pohjoisen puille.

 

Tappavan romanttiset ikkunaluukut – video

ikkuna

Luin tänään karmivasta tapauksesta. Iäkäs ranskalaisnainen oli kuollut pannessaan kiinni ikkunaluukkuja. Kova tuulenpuuska oli rämäyttänyt raskaan ikkunaluukun naisen päähän niin kovasti, että tämän kallo oli mennyt halki. Ambulanssi tilattiin paikalle, mutta mitään ei ollut tehtävissä.

Järkyttävää, hirveää, muttei suoraan sanottuna minusta kovinkaan yllättävää. Niin ihanan romanttisia ja kauniita kuin ranskalaiset ikkunaluukut ovatkin, olen tässä vuosia niiden kanssa värkkäiltyäni huomannut, että ne ovat myös äärimmäisen raivostuttavia ja välillä jopa pelottavia. Vaikka mies tuntemuksilleni nauraakin.

Kuten ehkä muistatte, minulta on tulossa elokuussa ulos kirja (jee!!). Tuon tulevan teokseni kunniaksi ja jännitystä ylläpitääkseni aloitan nyt blogissa viikottaisen, kliseemäisesti nimetyn videopostaus-sarjan, jossa käsittelen ranskalaisen arkielämän kommervenkkejä pilke silmäkulmassa. Tässä ensimmäisessä osassa paneudutaan tietysti elämään esteetikkojen maassa, jossa ikkunaluukkujen kanssa puljaaminen kuuluu jokailtaisiin rituaaleihin.

Arkielämää Etelä-Ranskassa: perhepäivä keskiviikko

Keskiviikot, nuo keskiviikot. Ranskassa vierailevalle saattaa tulla yllätyksenä, että museot ovat keskiviikkoiltapäivisin täynnä pieniä ihmisiä. Leikkipuistot ovat pullollaan. Kaduilla vastaan tulee yleensä tyylikkäästi pukeutuneiden lasten sijasta urheiluverkkareissa laahustavia, meluavia pienokaisia. Keskiviikkoiltapäivät ovat nimittäin tavanomaisesti omistettu harrastuksille, niin myös meillä.

Ranskassa keskiviikkopäivät ovat kouluissa puolikkaita tai jopa kokonaan vapaita. Vapaapäivä keskellä viikkoa vaatii perheeltä järjestelyjä: joko vanhemman tai mummin on oltava valmiudessa, tai sitten lapsoset hoitaa palkattu apu. Toki koulukin saattaa järjestää hoitoa tarvittaessa.

Meillä on päädytty siihen, että minä pidän keskiviikot lapsipäivinä: poikakaan ei silloin mene päiväkotiin. Tässä melko tavallinen keskiviikkopäivämme.

07.30 Perheelle puuroa ja pukeisiin. Kuvaaminen unohtui, kaaokseksihan se meni kun mies muistutti, että ranskalaisella alennusmyyntinettisivustolla oli suosikkimerkkini tuotteet myynnissä. Pikajakkuostos.
8.20. Apua, äkkiä tyttö kouluun!

paiva12

8.45. Tässä olemme matkalla lastenlääkäriin. Pojan kaksivuotistarkastuksen aika: hän osoittautuu 91-senttiseksi, mikä on Ranskassa 2,5-vuotiaan normaali pituus. – Ajatella, lapsenne käyttää jo kolmivuotiaan vaatteita, lääkäri nauroi. En viitsinyt sanoa, että myös suomalaisia puolitoistavuotiaan vaatteita.
10.00 Pojan tukka oli kasvanut pitkäksi, joten kannan kadulla kiukuttelevan pikkuihmisen ex tempore-parturiin. Yllättäen poika nautti. Ihana tuli.

paiva11 

10.15. Aamuhässäkässä kahvi oli jäänyt, joten seuraavaksi sitä. Mikä suloinen tekosyy poika onkaan ostaa mustikkamuffinssi. Loppujen lopuksihan minä sen kuitenkin söin lähes kokonaan. 

paiva10

10.30. Apua taas, kello on jo noin paljon ja tyttö haettava tunnin päästä. Äkkiä tuoretta leipää, sitten balettikauppaan hakemaan lapselle uusi tanssipuku, iltaa varten kalakauppaan ja vielä matkalta paperikaupasta silkkipaperia.

kauppakollaasi

11.30. Ehdittiin! Tyttö juoksee innoissaan syliin. Palaamme koululta kotiin tietysti sitä jännittävintä reittiä.

paiva6

12.00 Lohipastaa nälkäisille, minkä jälkeen perheen pienin nukkumaan. Sitten aloitamme tytön kanssa askartelusession. Hän oli vaatinut tehtäväksi suomalaisia lumihiutaleita, joten niitä sitten.

paiva4

13.00 – Mitäs nyt tehdään? kysyy tyttö. Olin valmistautunut huonosti, liian vähän tekemistä. Kehitän äkkiä lisää askarteluideoita. Valmistamme pahvista ja pillistä isänpäiväkukan.
14.00 – Mitäs nyt tehdään? Apua. Päätäni särkee, avaan tytölle telkkarin. Hän katsoo Doraa sillä aikaa kun nappaan päänsärkylääkkeen ja suljen silmäni hetkeksi.

paiva13

14.45. Mennään pihalle. Tyttö harjoittelee keinumista seisaaltaan sillä aikaa kun siivoan maahan pudonneita oliiveja. Niitä on taas paljon, säkit täyttyvät. Monet ovat kuitenkin jo matojen syömiä.
15.30 Herätetään pikkuinen! Tyttö juoksee yläkertaan ja siellähän poika jo jutustelee sängyssä pehmolelujensa kanssa. Toisin kuin tyttö, poika leikkii yksin mieluusti.

paiva5

16.00 Välipalan (jogurttia ja hedelmiä) jälkeen ulos, meitä odotetaan jo puistossa. Tyttö ottaa mukaan omat vauvansa ja vaununsa. Tepastelemme kaupungille ja saamme osaksemme hymähteleviä katseita.
16.30 Puistossa on joukko kavereita. Tyttö juoksee leikkimään, mutta poika istuu tiukasti sylissä. –Etkö halua leikkiä? –Non.

paiva3

17.30 Tanssitunti alkaa. Sillä aikaa vien pojan muiden mammojen kanssa teelle.

paiva1

18.15. Tanssitunti on ohi, mies hakee meidät kaupungilta autolla. Kotona lapset menevät isän seurassa kylpyyn sillä aikaa kun valmistan aamupäivällä ostamaani meribassia (ranskaksi loup de mer).

paiva2

19.30. Kaikki pöytään. Lapset syövät lautaset tyhjiksi, olen iloinen. Jään siivoamaan keittiötä kun mies vie pienokaiset kuulemaan iltasadun. Hengitän syvään.
20.30. Talo hiljenee. Avaamme television ja katsomme uutiset digiboksilta. Mies nukahtaa sohvalle.