Ruokakauppahaaste: tällainen on lähikauppamme Antibesissa

monoprix2

Salamatkustaja-blogin Satu heitti ilmaan hauskan ruokakauppahaasteen, johon lupasin tarttua. Tässä haasteessa keskitytään kuvaamaan omaa lähikauppaa, jossa käydään aina kun jotain puuttuu. (Mutta joskus vielä kerron teille meidän mielettömästä lähiruokamarketista.) 

Joku lukijoista saattaa ehkä pettyä, sillä kyseessä ei ole ranskalaista romantiikkaa uhkuva kyläkauppa vaan tosi moderni, käytännöllinen ruokakauppa, josta löytyy kaikkea. Kannattaa silti lukea loppuun asti – siellä se kiitos seisoo! 

monoprix8

Monoprix on ranskalainen kauppaketju, johon törmää usein kaupunkien keskustoissa. Tämä meidänkin lähikauppamme sijaitsee Antibesin keskusaukiolla, jonne kävelee meiltä kotoa alle kymmenessä minuutissa. Ulkoiset puitteet ovat tosi komeat.

monoprix1

Ruokaosasto sijaitsee toisessa kerroksessa, vaateosaston yläpuolella ja on hyvin tummasävyinen, minkä olen huomannut olevan yleistä uudemmissa ranskalaisissa ruokakaupoissa. Eräs ranskalainen ystäväni kertoi, että mustaa taustaa vasten esimerkiksi hedelmät erottuvat herkullisempina. Mitä mieltä olette?

Hedelmä- ja vihannesosaston etuosa on aina varattu kauden hedelmille tai vihanneksille. Nyt siihen on kasattu omenoita ja päärynöitä, mutta esimerkiksi syksyllä esillä oli erilaisia sieniä aina tateista kanttarelleihin.

monoprix3

Vaikka kauppa on aika pieni, on kylmäkaapeille varattu paljon tilaa. Esimerkiksi tämän kaupan valmisruokaosasto on suuri, mikä varmaan selittyy sillä, että kauppa sijaitsee lähellä monia työpaikkoja. Kyllä – kiireessä ranskalainenkin saattaa syödä eineksiä.

monoprix4

Valikoimat tiloihin nähden hämmästyttävän kattavat, esimerkiksi vuohenmaitojogurtteja, joita me tykkäämme syödä kotona, löytyy useita laatuja. Hintansa puolesta ne tosin ovat lehmänmaitojogurtteja vähän kalliimpia.

monoprix6

Lähikaupassa ei ole liha- tai juustotiskiä, mutta ranskalaiseen tapaan niitäkään ei ole unohdettu. Toki näihin luksuksiin saa nopeasti menemään pienen omaisuuden.

monoprix7

Viineille on tietysti ihan oma osastonsa. Halvimmillaan pullo on tässä kaupassa euron luokkaa, kalliimman pään pullot taas reilut parikymppiä.

bio

Myös luomuhyllyt löytyy, niin kuin oikeastaan kaikista hyvinvarustetuista ruokakaupoista Ranskasta. Mantelimaidon nappasin sieltä kyytiin tällä kertaa ja ryntäsin maksamaan. Kassat ovat tässä kaupassa pääosin itsepalvelukassoja, joista unohdin viivakoodien kanssa sählätessäni ottaa kuvan. Itsepalvelukassat voisi puolestani heittää hiivattiin.

boulanger

Mutta Ranskassa kun ollaan, leipää ei osteta ruokakaupasta, ainakaan meillä.  Omalle miekkoselle tuore patonki on hitsin tärkeä juttu, joten käyn sen hakemassa tästä leipomosta. Tottahan se on, että leipomon leivät ovat ihan mielettömiä ja paljon parempia kuin markettien vastaavat. Tuoreen patongin, campaillette-mallisen hinta on 90 senttiä.

boulanger2

Ja tässä se kiitos: leipomon ihanan hymyilevä myyjä, joka jaksaa kysellä lastenkin kuulumiset ja antaa heille leipätikut jyystettäviksi.

Millaisia ovat teidän lähikauppanne?

Sunnuntaikävely lempparipaikkaan Antibesissa

su-aamu11

Jos alkuviikko on ollut harmaa, niin sitä ei tosiaan ollut meidän sunnuntai. Aurinko paistoi ihanasti, vaikka olikin himputin kylmä, ainakin meidän leveysasteille. Mittari näytti aamulla miinusmerkkistä.

Monet bloggaajat postaavat ihania kertomuksia arjestaan. Minä osallistun tähän nyt postaamalla kuvia puolikkaasta sunnuntaista. Usein viikonloppuisin käymme vierailulla jossain lähikylässä, mutta tänä sunnuntaina päätettiin pysyä kotoisassa Antibesissa ja käydä pitkästä aikaa yhdestä lempparipaikoistani, eli Picasso-museossa.

su-aamu

Meiltä museoon on reilun vartin mittainen kävelymatka. No – lasten kanssa siihen menee tietty vähän enemmän. Mutta ei se mitään, oli hieno aamu ja reitti vanhan kaupungin keskustaan on kaunis.

su-aamu3

Matka vie ohi Antibesin suuren huvivenesataman, jossa voi hetken unelmoida. Takana näkyy Fort Carré-linnoitus ja valkoisenaan hohtavat Alpit.

su-aamu4

Satama-alue on vastikään uusittu. Nyt  se on siisti ja valoisa, joskin vaikuttaa vähän tyhjältä ja tylsältä. Kesällä se on tarkoitus herättää henkiin myyntikojuineen ja näyttelyineen. Jäämme odottamaan.

su-aamu5

Vanhaan kaupunkiin astutaan sisään jykevästä portista. Maailma muuttuu kertaheitolla.

su-aamu6

Jopa sunnuntaisin vanhan keskustan kapeat kadut ovat eläväisiä, kiitos markkinoiden ja tietysti aamupäivän jumalanpalveluksen, johon monet suuntaavat.

su-aamu8

Picasso-museo sijaitsee korkealla näköalapaikalla. Provencalin markkinoilta sinne pitää kiivetä portaita pitkin. Mutta palkinto tosiaan on sen arvoinen.

su-aamu9

Museot ovat minulle tärkeitä, ehkä sellaisia kuin kirkot ovat joillekin. Niissä voi hiljentyä, rauhoittua, kadota hetkeksi todellisuudesta. Antibesin Picasso-museo on erityisen maaginen: se sijaitsee vanhassa Grimaldin linnassa Välimeren rannalla. Linnan yhtä huonetta Pablo itse käytti ateljeenaan muutaman kuukauden ajan 40-luvulla. Siellä hän maalasi teoksia, jotka ovat museossa edelleen esillä. Teoksien meren välke, musisoivat faunit ja hassunkuriset merisiilit heräävät linnassa henkiin – minua nuo taulut kuohuttavat aina, ne ovat kuin aikamatkoja menneeseen. Hetken saan hengittää samaa ilmaa kuin taiteilija.   Harmi vaan, ettei museossa saa kuvata.

su-aamu10

Mies ja lapset tuntuivat nauttivan ennenkaikkea linnan mielettömästä terassista, josta voi ihailla Välimeren aaltoja. Aurinko lämmitti jo nyt tammikuussa.

su-aamu12

Koskettava hetki

marssi2

Meitä oli kuulemma tänään kaikkiaan 200 000 Ranskan kaduilla. Uskomatonta.

Meidän noin 70 000 asukkaan Antibesissa marttyyrien aukiolle kokoonnuttiin puoliyhdeltätoista. Vaikka olimme ajoissa, koko keskusta oli tukossa, täynnä ihmisiä. Paikalle olivat tulleet vanhukset, perheet, kaikenikäiset.

marssi3

Useat kantoivat Je suis Charlie-lehtisiä. Monet olivat teipanneet iskulauseita hattuihinsa tai painattaneet paitoja. Toiset nostivat ilmaan kyniä.

marssi1

Pormestari puhui, sitten poliittisten puolueiden nimekkäät. Lopuksi kovaääniseen lueteltiin kaikkien Charlie Hebdo-iskussa menehtyneiden nimet. Yksi kerrallaan, hitaasti.

Frédéric Boisseau (taputuksia), Ahmed Merabet (taputuksia), Franck Brinsolaro (taputuksia) . . .

marssi5

Kun nimilista oli luettu loppuun, kansa hiljentyi hetkeksi. Kunnes puhkesi spontaanisti laulamaan marseljeesia.

Aux armes, citoyens ! Formez vos bataillons! Marchons, marchons ! 

marssi7

Pyyhin silmiäni, nieleskelin, kuten monet muutkin. Ja sitten se oli ohi, tuo kaunis ja koskettava, jopa terapeuttinen hetki kaiken tämän kauheuden jälkeen. Kiitos. Elämä jatkuu.

marssi8

Kuvat: Helena Liikanen