Täydellinen viikonloppu

eilenroc-helena-2

Tämä viikonloppu on mennyt Ranskan kulttuuriperintöä juhliessa. Kyllä, taas oli aika vuosittaisen lempparitapahtumani: Les Journées de Patrimoine.

Näinä päivinä tavikset pääsevät kirjaimellisesti tutustumaan Ranskan kulttuuriperintöön – ja sitähän tässä maassa riittää. Paitsi, että julkisiin museoihin on vapaa pääsy, myös monet yleensä yleisöltä kielletyt kohteet avaavat ovensa. Esimerkiksi Pariisissa kansa pääsi oikeusministeriöön, Cannesissa synagogaan ja Nizzassa jalkapallostadionille. Parin hassun tässä nyt mainitakseni.

eilenroc

Viime vuonna kävimme museossa le Cannet’ssa (klik!), tänä vuonna jättimäisestä valikoimasta nappasimme ihan lähikohteita. Lauantaina vierailimme kauniin Cap d’Antibesin nimekkeen parhaimmalla paikalla sijaitsevassa Villa Eilenrocissa.

eilenroc-na%cc%88kyma%cc%88

Villa Eilenrocin historia on pitkä: sen rakennutti 1860-luvulla rikas hollantilainen, Hugh-Hope Loudon. Rivieran alue oli nimittäin jo silloin “pohjoiseurooppalaisten” lomalaisten suosiossa.  Vuosikymmenien mittaan villa vaihtoi omistajiaan muutaman kerran ja vielä ennen vuosisadan vaihtumista huvilan ympärille kohosi valtavan upea puutarha.

eilenroc-sisa%cc%88tila

Viimein, noin sata vuotta huvilan syntymän jälkeen sen pitkäaikainen omistaja Madame Beaumont lahjoitti paikan Antibesin kaupungille. Ehtona oli, että villaa tuli käyttää vain tilaisuuksissa ja että puutarha oli saatava ihmisen käyttöön.

eilenroc-na%cc%88kyma%cc%882

No, puutarha on harvoin ihmisten käytössä. Yleensä Eilenrocia saa toisin sanoen ihailla vain kaukaa ja paikallislehdestä, koska sisään pääsevät vain erilaisiin tilaisuuksiin kutsutut. Tänä ihanana viikonloppuna pääsimme onneksi mekin. Mitkä mielettömät näkymät villasta olikaan! Kivahan täällä olisi useamminkin käydä, mutta onpahan kuitenkin onni, ettei tätä maata aikoinaan myyty yksityisille rakennuttajille.

antibes_patrimoine

Illalla käyskentelimme vielä Antibesin korjatulla muurilla, joka oli auki koko juhlaviikonlopun. Välillä on hyvä kiertää turistina omassa kaupungissa, sitä katselee näitä maisemia ihan uusin silmin kun ei ole kiire minnekään. Kyllä meidän kelpaa.

hevoset-mougins

Sunnuntaina puolestaan oli vuoro toisenlaisen perinnön, huomasimme yllätykseksemme nimittäin, että myös julkiset hevostallit pitivät iltapäivän oviaan auki. Näin lähdimme katsomaan vielä lähitallille Mouginsin kaupunkiin hevosnäytöstä. Kaiken lisäksi omat pienokaiset pääsivät poniajelulle ihan ilmaiseksi. Aikamoista.

ponit

Taas kerran täydellinen viikonloppu. Aivan parfait.

P.S. Käyttehän muuten osallistumassa lukijatutkimukseen! Löytyy tuosta sivuston vasemmasta laidasta.

 

Makkaralautanen eteläranskalaisittain – A new bar in town

Cafe Brun

Minulta kysellään usein ravintolavinkkejä Antibesiin. Tässä jälleen yksi uusi, hauska tuttavuus.

Mikä löytö! Juuri kun valitin kotikaupungin autuasta tylsyyttä miekkoselleni, sen keskustan kujalta löytyy tällainen kahvila. Tai baarihan se on oikeastaan. Mikä ihana yllätys! Miksei kukaan ollut kertonut? Kaltaiseni levoton sielu lepää taas hetkisen laakereillaan: täällähän onkin tosi kivaa.

Café Brun on avattu entisen lempibaarini Enotecan kupeeseen vain noin sadan metrin päähän Antibesin kuulusalta Provencen markkinoilta. Brunissa on pieni terassi, mutta myös kolme toisistaan poikkeavaa ravintolasalia, joista tässä kuvia. Kaukana on perinteisen tylsä ranskalaissisustus. Vaihtelu todellakin virkistää.

Cafe Brun3 Cafe Brun2

Parasta Brunissa ovat leikkele- ja juustolautaset, joita voi tilata aperitiivin palanpainikkeiksi. Ranskassa on muotia “Apéro dinatoire”, eli illallistyyppinen aperitiivihetki. Se tarkoittaa, että aperitiivin lisäksi tarjolla on ruokaisaa, tapas-tyyppistä syömistä, minkä jälkeen ei enää mennä illalliselle. Apéro dinatoire on rento tapa viettää iltaa ja venyy helposti piiiitkäksi. Silloin eivät mitkään illallispöydän sääntöviidakot päde. Meidän tilaamamme juusto-leikkelelautanen maksoi 19 euroa ja siitä olisi helposti riittänyt erilaisia makkaransiivuja ainakin kolmelle.

Cafe Brun5

Vielä mainittava on, että palvelu oli näinkin keskeisellä paikalla sijaitsevalle ravintolalle ihan huikean ystävällistä. Saimme jopa henkilökohtaisen ravintolan esittelykierroksen! Tänne ehdottomasti uudelleen.

***

A new bar in town

What a lovely new bar! Just as I was getting bored with the bars and restaurants in Antibes, there comes a new one that is just perfect.
Café Brun in Antibes opened its doors just before the touristy summer. It is located about 100 meters from Le Marché Provencal, right next to the wine bar Enoteca. Café Brun has three different kinds of restaurant rooms: the bar, a lounge room and a restaurant. Plus the terrasse of course, that was completely packed the night we were there.
The best thing about this place are the food plates that you can share with friends. We paid for our charcuterie+fromage -plate 19 euros and couldn’t finish it between two of us.
Definitely going back!

Rannalla minä ja puolikuollut mies

antibes

Kun me pyöräilimme tänään rannalle, talviteloilla olevan terassiravintolan kupeessa makasi mies pienessä sykkyrässä. Miehen vieressä oli muovipussi, ehkä tyhjä viinitonkan sisus. Ajoimme nopeasti ohi, koska halusin suojella lapsia, tiedä vaikka ruumis. Myöhemmin kun palasin paikalle ambulanssikin oli jo kutsuttu.

antibes2

Maassa makaava mies roikkui lääkintämiesten käsissä kuin räsynukke. Kaatui taakse, sitten eteen. Pää retkahti rajusti sivulle, käsi taittui kummasti. Rannalta seurasimme, kuinka ambulanssimiehet kokeilivat pulssia ja läpsyttelivät sitten poskille, yrittivät herätellä, kohta kantoivat autoon. Ja minä palasin perheeni luokse kertomaan uutisen, jonka luemme huomenna joka tapauksessa paikallislehdestä. Hienostoravintolan kupeesta löytyi puolikuollut mies. Elossa siis.

nizza3

Ranskassa harvoin törmää juoppoihin niin kuin Suomessa, mutta asunnottomia kohtaa valitettavan usein.  Vuonna 2012 maassa oli kaikkiaan yli 110 000 koditonta. Myös matkalla meiltä kotoa kaupunkiin alitamme sillan, jonka alla asuu usein muutama nuori mies: heillä on siellä patjat, omat kassit, makuupussitkin. Useimmiten näen heidät päiväsaikaan nukkumassa, mutta joskus myös tukka suittuna matkalla kaupunkiin. Nyt he ovat kadonneet, sillä sillanalus on siivottu. En ole voinut olla miettimättä, että olikohan se rannan mies yksi heistä.

Oliko kadun asukas valinnut lepopaikakseen tarkoituksella hienostoterassin?

Etelä-Ranska vetää puoleensa pohjoisenkin asunnottomia: täällä lämmössä ulkonakin selviää hengissä talvisaikaan. Se on yhtäläistä entisen asuinpaikkamme, Kalifornian kanssa. Samassa kaupungissa, parin kilometrin sisällä on ihmisiä, jotka asuvat miljoonavilloissa ja toisia, jotka asuvat kaduilla. Se on raivostuttaa. Voisiko jotain tehdä?

nizza1

Tuossa yllä on kuva Nizzasta, ihanasta La Coulée Verte-puistosta, joka on kaunis ja rauhoittava. Vietimme lasten kanssa keskustassa ihanan lauantaipäivän.

Työn puolesta vierailin viime viikolla myös toisenlaisessa Nizzassa, nimittäin Arianen lähiössä, missä asuu paljon muun muassa maahanmuuttajia. Asuinalue sijaitsee kaupungin kiertävän moottoritien toisella puolella. Julkinen liikenne kulkee sinne harvakseltaan, yöbussejakaan ei ole, minkä vuoksi nuoret hengailevat lähiössään.  Arianen kaduilla puhutaan ranskan sijasta useimmiten arabiaa, kerrostalot ovat korkeita, parvekkeita koristavat satelliittilautaset. Uutiset Arianesta liittyvät useimmiten väkivaltaan.

Huomasin aristelevani siellä yksinkulkemista, tunsin oloni ulkopuoliseksi. Harmi, etten kuohuissani tajunnut ottaa Arianesta kuvia, mutta niitä näet esimerkiksi klikkaamalla tätä. 

nizza2

Nizzan toinen poski olikin ihan jotain muuta kuin keskustan valoisat puistot, nämä yllä olevat, värikkäät vanhan kaupungin kerrostalot ja hämmästyttävä rantabulevardi, missä pohjoisen asukas on kuin paratiisissa.