Miekkavalaita Rivieralla

marineland-pingviini

Olen istunut nyt kaksi vuorokautta sisätiloissa. Ensin oli sairaana poika, sitten minä. Flunssakierteet, oksennustaudit ja korvatulehdukset on asia, jota en pikkulapsivaiheesta isona tule kaipaamaan. Puuh.

Onneksi on näitä aurinkokuvia, joita voi sisäpäivinä katsoa. Ne ovat peräisin ensimmäiseltä vierailultamme Marinelandiin, Antibesin vesieläinpuistoon, jossa on delfiinejä, miekkavalaita, hylkeitä, pingviinejä, haita ja jääkarhuja. Marineland on Euroopan suurimpia merieläinpuistoja.

marineland_delfiini

Niinpä niin – Rivieraltakin löytyy jääkarhuja ja miekkavalaita. Se riitti pitkään myös syyksi sille, ettei Marineland ei ole houkutellut meitä aiemmin puoleensa. Näiden eläinten oikea paikkahan olisi luonnossa, ei pienissä altaissa.

Erityisesti viime vuoden suurtulvien seurauksena vesieläinpuisto on saanut runsaasti kritiikkiä osakseen. Likainen tulvavesi nimittäin nousi hyökyaallon lailla altaisiin. 19-vuotias Valentin-miekkavalas menehtyi, kuten myös useat kilpikonnat ja hylkeet. Luonnonsuojelujärjestöt kerääntyivät vaatimaan puiston sulkemista ja puisto panikin ovensa kiinni pitkäksi aikaa korjauksia varten.

marineland-hylje

Samassa rytäkässä netti täyttyi artikkeleista, joissa valaiden entiset hoitajat kertoivat surullisia tarinoita vankeudessa elävien eläinten oloista ja puiston altaiden veden laadusta. Kohta uutisissa oli juttu myös Tampereen delfiineistä, jotka matkasivat salaa Kreikkaan. Mitä järkeä tässä touhussa on?

Mutta sitten, syksyn tullen lapset menivät kouluun ja kertoivat ystävistään, jotka olivat päässeet delfiinipuistoon. Miksi emme mekin?  Ja näinpähän siinä sitten kävi, että pyörsin pääni.

marineland-valas

Sillä jos jotain hyvää kammottavista tulvista ja kritiikistä oli niin se, että puisto oli tietojeni mukaan muuttunut. Puiston uusi ohjenuora oli: ensin opetus, sitten vasta show. Sen sijaan, että puistoon keräännyttäisiin pelkästään äimistelemään, kuinka delfiini hyppivät ja pomputtelevat palloa, oli siellä nyt myös tarkoitus oppia ja paljon. Se kiinnosti.

Marineland ei ole kuin tavallinen eläinpuisto tai akvaario, jossa katsellaan eläimiä lasin takaa. Tässä puistossa on kellotetut ohjelmanumerot. Kello 11 esiintyvät hylkeet, kello 12 delfiinit, kello 14 valaat jne. Jokaisen altaan reunalta löytyy snack-baari, kahviautomaatti ja leikkipuisto. Me noudatimme lukujärjestystä orjallisesti.

marineland_delfiinit2

Ja kuinka ollakaan: olin ohjelmasta positiivisesti yllättynyt. Jokaisen show’n ensimmäinen osio keskittyi opetukseen. Ennen delfiinien ja hylkeiden temppuja saimme kuulla kunkin nisäkäslajin oikeasta asuinpaikasta, ruuasta, uhista ja siitä, mitä me jokapäiväisellä toiminnallamme voimme tehdä, jotta ne ja meri voisivat paremmin. Hyljeshow’ssa lapsia opetettiin jopa kierrättämään: keltaiseen laatikkoon muoviroskat, muistattehan! Ei ikinä muovia mereen! (Se ei ole täällä mikään itsestäänselvyys).

Kaikkein vaikuttavin ja samalla surullisin oli tietysti miekkavalas-show, joka nosti kyyneleet silmiini. Kyllähän näiden paikka oikeasti olisi muualla kuin täällä.

marineland-pingviini2

Kuuden tunnin puistovierailun jälkeen olin kuitenkin myös tajunnut paljon uutta. Ennen kaikkea olin surullinen opittuani, millaisissa oloissa kaikki nämä nisäkäslajit luonnossa nykyään elävät. Se herätti monessa mielessä, pani miettimään asioita, joita en ehkä ollut tullut pohtineeksi. Jotain konkreettista todella pitäisi tehdä.

Päätin, että jatkossa perheemme osallistuu mahdollisimman moniin rantasiivouksiin alueella, niitähän täällä järjestetään. Edes jos se auttaisi vähän ja opettaisi omat lapset huolehtimaan ympäristöstä.

Kuinka sinä suojelet luontoa?

 

Täydellinen viikonloppu

eilenroc-helena-2

Tämä viikonloppu on mennyt Ranskan kulttuuriperintöä juhliessa. Kyllä, taas oli aika vuosittaisen lempparitapahtumani: Les Journées de Patrimoine.

Näinä päivinä tavikset pääsevät kirjaimellisesti tutustumaan Ranskan kulttuuriperintöön – ja sitähän tässä maassa riittää. Paitsi, että julkisiin museoihin on vapaa pääsy, myös monet yleensä yleisöltä kielletyt kohteet avaavat ovensa. Esimerkiksi Pariisissa kansa pääsi oikeusministeriöön, Cannesissa synagogaan ja Nizzassa jalkapallostadionille. Parin hassun tässä nyt mainitakseni.

eilenroc

Viime vuonna kävimme museossa le Cannet’ssa (klik!), tänä vuonna jättimäisestä valikoimasta nappasimme ihan lähikohteita. Lauantaina vierailimme kauniin Cap d’Antibesin nimekkeen parhaimmalla paikalla sijaitsevassa Villa Eilenrocissa.

eilenroc-na%cc%88kyma%cc%88

Villa Eilenrocin historia on pitkä: sen rakennutti 1860-luvulla rikas hollantilainen, Hugh-Hope Loudon. Rivieran alue oli nimittäin jo silloin “pohjoiseurooppalaisten” lomalaisten suosiossa.  Vuosikymmenien mittaan villa vaihtoi omistajiaan muutaman kerran ja vielä ennen vuosisadan vaihtumista huvilan ympärille kohosi valtavan upea puutarha.

eilenroc-sisa%cc%88tila

Viimein, noin sata vuotta huvilan syntymän jälkeen sen pitkäaikainen omistaja Madame Beaumont lahjoitti paikan Antibesin kaupungille. Ehtona oli, että villaa tuli käyttää vain tilaisuuksissa ja että puutarha oli saatava ihmisen käyttöön.

eilenroc-na%cc%88kyma%cc%882

No, puutarha on harvoin ihmisten käytössä. Yleensä Eilenrocia saa toisin sanoen ihailla vain kaukaa ja paikallislehdestä, koska sisään pääsevät vain erilaisiin tilaisuuksiin kutsutut. Tänä ihanana viikonloppuna pääsimme onneksi mekin. Mitkä mielettömät näkymät villasta olikaan! Kivahan täällä olisi useamminkin käydä, mutta onpahan kuitenkin onni, ettei tätä maata aikoinaan myyty yksityisille rakennuttajille.

antibes_patrimoine

Illalla käyskentelimme vielä Antibesin korjatulla muurilla, joka oli auki koko juhlaviikonlopun. Välillä on hyvä kiertää turistina omassa kaupungissa, sitä katselee näitä maisemia ihan uusin silmin kun ei ole kiire minnekään. Kyllä meidän kelpaa.

hevoset-mougins

Sunnuntaina puolestaan oli vuoro toisenlaisen perinnön, huomasimme yllätykseksemme nimittäin, että myös julkiset hevostallit pitivät iltapäivän oviaan auki. Näin lähdimme katsomaan vielä lähitallille Mouginsin kaupunkiin hevosnäytöstä. Kaiken lisäksi omat pienokaiset pääsivät poniajelulle ihan ilmaiseksi. Aikamoista.

ponit

Taas kerran täydellinen viikonloppu. Aivan parfait.

P.S. Käyttehän muuten osallistumassa lukijatutkimukseen! Löytyy tuosta sivuston vasemmasta laidasta.

 

Makkaralautanen eteläranskalaisittain – A new bar in town

Cafe Brun

Minulta kysellään usein ravintolavinkkejä Antibesiin. Tässä jälleen yksi uusi, hauska tuttavuus.

Mikä löytö! Juuri kun valitin kotikaupungin autuasta tylsyyttä miekkoselleni, sen keskustan kujalta löytyy tällainen kahvila. Tai baarihan se on oikeastaan. Mikä ihana yllätys! Miksei kukaan ollut kertonut? Kaltaiseni levoton sielu lepää taas hetkisen laakereillaan: täällähän onkin tosi kivaa.

Café Brun on avattu entisen lempibaarini Enotecan kupeeseen vain noin sadan metrin päähän Antibesin kuulusalta Provencen markkinoilta. Brunissa on pieni terassi, mutta myös kolme toisistaan poikkeavaa ravintolasalia, joista tässä kuvia. Kaukana on perinteisen tylsä ranskalaissisustus. Vaihtelu todellakin virkistää.

Cafe Brun3 Cafe Brun2

Parasta Brunissa ovat leikkele- ja juustolautaset, joita voi tilata aperitiivin palanpainikkeiksi. Ranskassa on muotia “Apéro dinatoire”, eli illallistyyppinen aperitiivihetki. Se tarkoittaa, että aperitiivin lisäksi tarjolla on ruokaisaa, tapas-tyyppistä syömistä, minkä jälkeen ei enää mennä illalliselle. Apéro dinatoire on rento tapa viettää iltaa ja venyy helposti piiiitkäksi. Silloin eivät mitkään illallispöydän sääntöviidakot päde. Meidän tilaamamme juusto-leikkelelautanen maksoi 19 euroa ja siitä olisi helposti riittänyt erilaisia makkaransiivuja ainakin kolmelle.

Cafe Brun5

Vielä mainittava on, että palvelu oli näinkin keskeisellä paikalla sijaitsevalle ravintolalle ihan huikean ystävällistä. Saimme jopa henkilökohtaisen ravintolan esittelykierroksen! Tänne ehdottomasti uudelleen.

***

A new bar in town

What a lovely new bar! Just as I was getting bored with the bars and restaurants in Antibes, there comes a new one that is just perfect.
Café Brun in Antibes opened its doors just before the touristy summer. It is located about 100 meters from Le Marché Provencal, right next to the wine bar Enoteca. Café Brun has three different kinds of restaurant rooms: the bar, a lounge room and a restaurant. Plus the terrasse of course, that was completely packed the night we were there.
The best thing about this place are the food plates that you can share with friends. We paid for our charcuterie+fromage -plate 19 euros and couldn’t finish it between two of us.
Definitely going back!