Kaksi litraa kyyneleitä / Two litres of tears

tanssi4

Tytärtäni puskettiin eteenpäin käytävällä. Hän kääntyi katsomaan minua hätääntynein silmin. Kurkussa kuristi.

– Äiti, tulethan katsomaan?

– Tulen kulta!

Kolmevuotiaan satubaletin ensiesiintyminen jännitti minua enemmän kuin tanssijatarta. Sinne hänet piti jättää yksin, Nizzan oopperatalon ovelle, mistä isommat ballerinat tulivat hänet hakemaan.

Olin vääntänyt hiukset ohjeiden mukaan nutturalle, tarkistanut aikataulut, varmistanut että esiintymisvarusteet olivat ojennuksessa. Silti hermostutti.

Kaikista paikoista ensiesiintyminen oli juuri oopperatalossa. Oopperatalossa! Ja vielä kahdeksalta illalla! Heikotti.

tanssi3

Sitten se koitti: hetki, kun verhot hilattiin ylös ja ensimmäiset esiintyjät loikkivat estradille. Jo kohta oli pienempien vuoro. Sieltä hän sipsutti, varpaillaan, kädet kauniissa ojennuksessa. Hän kuikuili opettajalta neuvoja, yritti etsiä meitä sikkuraisilla silmillään.

tanssi

Ja minä itkin. Itkin ja itkin. Itkin menneitä vauva-aikoja. Päiviä jolloin olin ollut kärsimätön ja kehno äiti. Hienojakin hetkiä, joista en ollut tajunnut nauttia. Niitä, joita ei enää saisi takaisin.

Mies silitti.

– Selviätkö?

– Milloin hänestä tuli noin iso tyttö?

Väliajalla juoksimme etsimään lasta. Hän oli väsynyt, itku herkässä.

– Äiti, en nähnyt sinua.

– Ei se haittaa kulta.

– Mennään kotiin.

tanssi5

Mutta eipä menty kotiin vaan jäätelölle pimeään kaupunkiin. Nauroimme ja kannoimme tähteämme kuin kuningatarta. Vain me kolme, niin kuin silloin ennen.

tanssi6

* * *

I left her there, on the door of Nice opera house. She turned back to look at me.
– Will you come to see me?
– I will darling.
It was about to be my daughter’s first dance performance. I was more stressed than her.
Soon she was there, on the stage. She tiptoed gracefully, her arms stretched out. And I cried. I cried for all those baby days that were gone. For those moments when I had lost my patience with her, when I had been a poor mom. I even cried for the perfect days that I had forgotten to enjoy.
– Will you make it, my husband asked.
– When did she become such a big girl?
During intermission we ran to get our princess. We found a girl who was tired, not far from crying.
– Mom, I didn’t see you.
– It’s ok darling.
– Let’s go home.
But we didn’t. We went to buy ice-cream, laughed and carried our star around like a queen.
Just us three like in the old times.

Päivä täydellinen / Such a perfect day

theoule2

Eilen meillä Ranskassa vietettiin äitienpäivää. Ja koska meidän perheessä nyt on päätetty viettää perheen kaikkien kotimaiden kaikki mahdolliset juhlat, sain taas paistatella sankarina. Päiväni äitinä oli kerrassaan täydellinen.

theoule1

Aamiainen ja äitienpäiväkortit kannettiin minulle sänkyyn ja sain lukea lehdet rauhassa.  Hiljainen aamuhetki on tässä elämänvaiheessa luksusta. Uutismaailma sitä paitsi tarjosi kiinnostavaa luettavaa: ranskalaisten ihanneäidiksi oli kaikista naisista valittu Vanessa Paradis. Voiko vähemmän pullantuoksuista mammaa ollakaan! Helpottavaa tällaiselle rähmäkäpälälle.

theoule7

Aamukahvien jälkeen suuntasimme ystäviemme kanssa rannalle suosikkikohteeseeni Théoule-sur-Meriin, jonka uimarannat ovat lapsiystävällisen matalia ja suojaisia. Aurinko pilkotti jo aamulla pilvien lomasta, lapset kasasivat kakkuja ja jopa minäkin uskaltauduin uimaan viileältä tuntuvaan Välimereen.

theoule

Kun aurinko näytti keskipäivää, laahauduimme lounaalle paikalliseen Pizza Ninoon. Ruoka nyt ei ollut kovinkaan kehuttavaa, mutta sijainti ja näkymä (ja ehkä myös tuo valkoviinisangria) paikkasivat puutteet. Lapsetkin tykkäsivät kovasti.

theoule4

 

theoule5

Iltapäivällä ruuansulatuskävelylenkin (kuva alla) jälkeen palasimme vielä rannalle. Porukan pienimpien ottaessa päiväunia, isommat lapset puuhasivat vedenrajassa. Minä puolestani lötkötin raukeana rantahiekassa (ei kuvia).

theoule3

theoule6

Illan hämärtäessä pakkasimme porukan autoon ja palasimme kotiin. Oli kuin olisimme olleet minilomalla kauempanakin.

Suloinen yöuni tuli nopeasti. Kerropa sinun täydellisestä päivästäsi!

Yesterday was Mother’s Day in France. As we have decided in this family to celebrate both Finnish and French mother’s and father’s days, I had an occasion to be the centre of attention for the second time this month. After a lovely breakfast served in bed we drove to Theoule-sur-Mer to enjoy its lovely beaches. I even had the courage to swim.

 

Hyvää äitienpäivää kulta! Chéri, se on huomenna.

äidit1

Minut herätettiin aamulla mimosalla. Aamiainen oli katettu kauniisti ulos, korttikin askarreltu kupeeseen. Vain ihan pikkiriikkinen yksityiskohta oli mennyt vikaan: kyseessä oli väärä päivä. Rakas mieheni oli muistanut, että Suomen äitienpäivää vietetään tänään eikä huomenna.

Kyllä nauratti. Tämmöistä sattuu, meillä nimittäin vietetään molempien äitien- ja isänpäiviä (ranskalainen äitienpäivä on 31.5 ja isänpäivä 21.6). Olen lapsuudenkodista oppinut, että merkkipäivät pitää aina muistaa, pienimmätkin.  Kuka nyt ei tykkäisi päivänsankarina paistatella. Minä ainakin.

äidit2

Aamiaisen jälkeen perhe sitten pakattiin autoon ja matkattiin kirppikselle, koska rakastan tehdä kaikenmoisia löytöjä (muut perheenjäsenet eivät niinkään). Ja mukaanhan tarttui  yhtä jos toista: olkkariin 70-luvun hyllykkö ja lapsille päheät tuolit.

äidit3

Eivätkä yllätykset loppuneet siihen. Mies oli kysymättä varannut minulle Stand Up Paddling-laudan kokonaiseksi tunniksi. Pääsin merelle yksin ajatuksieni kanssa, ilman lapsia. Olen kuin uusi ihminen.

äidit4

Maltan tuskin odottaa mitä oikeana äitienpäivänä tapahtuu! Kertokaas kuinka teillä vietetään äitienpäivää. Kaadetaanko kaffet sänkyyn? Ja oikeana päivänä vielä?