Terveiset länsirannikolta – perhematkailua Ranskassa

Bordeaux

Ah, onneksi ihana joululoma vielä jatkuu! Jos olette sattuneet seuraamaan Instagram-tiliäni, tiedätte, miksei blogini ole päivittynyt kokonaiseen viikkoon.

Syy on selvä: en ole yksinkertaisesti ennättänyt pysähtyä. Olemme viettäneet väliviikon risteilemällä Ranskan länsirannikkoa ylös-alas aina La Rochellesta Espanjan San Sebastianiin, ja kerran kun tänne saakka on päästy, olen halunnut nauttia perhematkailusta täysillä.

Huomauttaisin tosiaan, että meidän kotoisasta Antibesistamme Bordeaux’n pohjoispuolella sijaitsevaan La Rochelleen on  lähes tuhat kilometriä. Sitä ei aina tule ajatelleeksi, että Ranska on hitsin iso maa.

Tässä pieni yhteenveto reissustamme, joka on onnistunut lasten pieniä flunssapöpöjä ja takapenkin kiukunpurkauksia lukuunottamatta erinomaisesti.

st emilion

Menomatkalla teimme tietysti kunnollisia pysähdyksiä. Yksi niistä oli yllä oleva Bordeaux’n viinialueen Saint-Émilion, jossa miehen kanssa kävimme edellisen kerran ennen lasten syntymää. Upea paikka! Siellä kannattaa muuten viininmaistelun lisäksi vierailla hämmentävässä, vuoren sisään rakennetussa monoliittikatedraalissa. Katedraalin kupeesta löytyy myös kiveen kaiverrettu tuoli, jolle istuva nainen tulee uskomusten mukaan raskaaksi.

Edellisreissulla istuin minäkin, mutta tällä kertaa soin ilon muille.

larochelle

Lasten serkkujen kotipaikasta, La Rochellesta olen täällä blogissa toki kirjoittanut aiemminkin. Tässä yllä kuitenkin jouluaaton kuva kalastuslaiturista, aivan osterikauppiaiden kupeesta. Seudulla merenelävät kuuluvat oleellisesti juhlapöytään ja jonot kalastajien putiikkeihin olivat valtaisat, mitä ei ehkä tästä uskoisi.

Onnistuneen perhejoulun jälkeen matkamme jatkui sitten Bordeaux’hon, josta ylin kuva. Bordeaux elää todellista kasvun aikaa: vasta valmistunut supernopea (pääkaupungista vain n. 2 tuntia) luotijunayhteys on saanut monet pariisilaiset muuttamaan länsirannikolle paremman elämän perässä. Eikä ihme: se on kerrassaan valloittava kaupunki!

sansebastian toro san sebastian plaza

Ja Bordeaux’sta matkamme jatkui sitten alas kohti lempparikaupunkejamme Biarritziä ja San Sebastiania. Espanjan – tai oikeastaan Baskimaan – San Sebastianin aurinko innoitti myös meidän perheemme hyvin ystävällismielisiin härkätaisteluihin, kuten näkyy.  Eikä ihme – härkäajoistaan tunnettu Pamplonahan on muuten aivan tässä lähellä.

Franck Lanterne

Vuoden lopun ehdottomasti tunteikkain ilta vietettiin kuitenkin perjantaina Biarritzin puolella, missä on tapana kuluneen vuoden päätteeksi lähettää paperilyhdyt matkalle. Kello kymmenen illalla taivaan valloittivatkin sadat, onnea tuovat kimaltavat lyhdyt. Mekin lähetimme matkaan omamme, eikä tämän äipän kyyneleille ollut tulla loppua. Voiko näin kaunista ollakaan?


Hyvää uutta vuotta rakkaat lukijani!

Instagram-päivitykset jatkuvat siis vielä muutaman päivän ennen kuin palaamme taas bloginkin puolella arkeen.

Jouluruohot ja hanhenmaksat – hyviä pyhiä Ranskasta

joulupukki

Tuo kuva kertoo kaiken olennaisen. Meillä kotona Ranskassa joulupukin päästä kasvaa ruohoa, vaikka tietysti kaikenlaisen ruohon pitäisi minusta liittyä pääsiäiseen ja keltaisiin tipuihin. Jopas jotakin.

Kyse on tietysti provencelaisesta traditiosta, le blé de noëlista, eli joulun vehnästä. Perinteen mukaisesti edelliskauden siemenet pannaan kasvamaan joulukuun neljäntenä päivänä. Jos jouluna vehnä (tai vaihtoehtoisesti linssit tai kikherneet) ovat itäneet hienosti, tulevasta kaudesta on tulossa hyvä.

Samaan syssyyn kuuluu sitten sanoa provencelaisesti ääntäen “Quand lou blad vèn bèn, tout vèn bèn !” – Kun vehnä voi hyvin, kaikki on hyvin!”  

Me vietämme tänä vuonna joulun miehen sukulaisissa, mikä tarkoittaa, että joulu suomalaisittain  muutenkin pikkuisen hassunkurinen.

Joulupuuroa ei syödä (“voithan sä tehdä, mutta ei kukaan syö puuroa vapaaehtoisesti”), eikä siis kukaan saa mantelia. Yhyy. Sen sijaan loppiaisena kyllä syödään kuninkaiden torttua, joka ajaa vähän saman asian: sen sisälle on piilotettu pieni posliiniveistos, jonka saaja saa painaa päähänsä kultaisen kruunun.

No, glögit ja vihreät kuulat ujutin kaikesta huolimatta laukkuun mukaan. Jos jossain välissä sittenkin… Varsinaista jouluruokaahan ei suvun juhlapöytään hanhenmaksan, graavilohen ja suklaisen jälkiruokahalon lisäksi oikeastaan kuulu. Jouluruoat no – ne vaihtelevat isossa maassa alueittain, jos niitä on ollenkaan.

Juuri eilen keskustelin joulunvietosta koulun portilla erään isoäidin kanssa.

– Minä vielä pohdin, että mitä ruokaa laittaisin jouluksi, hän sanoi.

– Ai? Meillä on Suomessa jouluna tarjoillaan aina samaa ruokaa.

– Niinkö? Kiinnostavaa. Mitä?

– No kinkkua, kasvismuhennoksia ja…

– Kinkkua?!

 

Heh. Toivottavasti ensi vuonna sitten…

Hyvää joulua kaikille! Joyeux Noël!

 

Joulutunnelmissa jo

joulu nizza

Kyllä, joulu on iiihaaan kohta. Täällä joulukuu on hellinyt meitä alueelle kylmillä (lue: myös sisällä on hrrrrr…..kylmä), mutta onneksi pitkälti raikkaan aurinkoisilla ilmoilla. Viikonloppuna käytiin tekojäällä luistelemassa, joulukirkossa, Nizzan maailmanpyörässä ihailemassa kaupunkia jouluvalaistuksessa ja viimeiseksi sunnuntaina vielä syömässä alueen suurinta jouluhalkoa.

Kuva: Marjukka Annala

Kuva: Marjukka Annala

Ensinnäkin, katsokaa nyt tuota Nizzaa. Ranskalaisten estetiikantajussa on vain jotain herkullisen typerryttävää. Suokaa anteeksi joukon tärähtäneet, maailmanpyörän ikkunun läpi otetut kännykkäkuvat, mutta you get the point.

Tältähän sen jouluvalaistuksen pitäisi näyttää, eikä yhtään miltään muulta.

nizza collage

Mutta myös meidän pienessä Antibesissakin tapahtuu kaikenlaista näin joulun alla. Esimerkiksi kaupungin ehdottomasti ihanimmalla alueella, Safranierissa on kerrassaan mahtava traditio: näin ennen joulua kaupungin kondiittorit kokoontuvat yhteen leipomaan jättiläismäisen jouluhalon, jota sitten jonotetaan innoissaan kuorolaulun voimin. Makea jälkiruoka, joka näyttää halolta, kuuluu oleellisesti ranskalaiseen juhlapöytään.  Palan painikkeeksi saimme tietysti kuumaa viiniä, vin chaud. Ah! Olimme suu virneessä koko loppuillan – ei tämäkään hullumpaa, vaikka suomalaisia pikkujouluja onkin aina tähän aikaan ikävä.

safranie,r jouluhalko ja Helena

Toisaalta, ehkä juuri tuota ikävää ovat tänä jouluna hälventäneet myös Suomesta ja eduskunnan pikkujouluista maailmalle kantautuneet huhut. Huom huom! Kuten näette, ihan mukavia pikkujouluja voi viettää myös yhden tai kahden glögilasin voimalla.

Koululaiset pääsevät lomille perjantaina, eikä mielestäni yhtään liian aikaisin. Viimeiset viikot ovat olleet kiukkuisia, väsyneitä, kärttyisiä, uneliaita, joita onneksi nämä iloiset viikonloput ovat vähän keventäneet. Yhtenäkin päivänä tytär nähkääs tuli kotiin kouluvihkon kanssa, johon oli kirjoitettu kymmeniä kertoja: Minä kuuntelen hiljaa luokassa. Minä kuuntelen hiljaa luokassa. Minä kuuntelen hiljaa luokassa.

safranier

– Koko luokka pölisi, tytär kertoi masentuneena ja minun oli vaikea pidätellä nauruani. Vieläkö näitä kirjoitusrangaistuksia jossain päin maailmassa todella harjoitetaan? Minun lapsuudessa istuttiin jälki-istunnossa. Mitähän Suomessa nykyään tehdään?

Vielä on edessä viimeinen kirjarutistus, paljon lahjapaketoimista, lisää glögiä ja toivottavasti lämmintä mieltä ennen kuin varsinaiset juhlapäivät Ranskan suvun kesken koittavat. Ja sitten aletaankin jo odottaa uutta vuotta, loppiaista ja kohta kevään laskiaista!

Ja mitä kaikkea ihanaa tuleva vuosi tuokaan vielä tullessaan 😉