Kesäsuomalainen on aivan ihana

munkkikahvi

Mieleeni tässä mökillä pulpahti Hesarin artikkeli keväältä, jossa puhuttiin Fuengirolasta ja kesäsuomalaisista. Suomen eteläisimmäksikin kaupungiksi tituleerattu “Fuge” on nimittäin täynnä iloisia, toistensa kanssa aikaa viettäviä kesäsuomalaisia. Jopa kirkkoon on tunkua.

Jokainen Suomessa joskus hetken asunut tietää, että suomalainen on tyystin eri ihminen kesällä ja talvella. Fugessa elämä on harvinaisen positiivista, koska aurinko kuorii talvisuomalaisilta mökönaaman.

lampaat

Kaikkihan tunnemme tuon ihanan kesäsuomalaisen, joka on iloinen, leppoisa, toiset huomioiva, hauska, sosiaalinen ja lämpöinen ihminen.

Talvisuomalainen puolestaan on kireä, väsynyt, kiireinen, jäykkä, epähuomioiva ja pahimmillaan kylmä. (Jos nyt sallitte minun hieman kärjistää, ollaanhan tässä suomalaisia itsekin.)

Opiskeluaikoina Helsingissä työskentelin Tiimarin kassalla. Kun ensimmäiset auringonsäteet ilmestyivät pilvien takaa, asiakkaat alkoivat hymyillä ja muuttuivat kärsivällisiksi. Kevät tuntui antavan arjen kiireessä voimia, iloa ja uskoa seuraavaan päivään. Yhtäkkiä omatkin työpäivät kuluivat kuin siivillä.

halkopino

Ulkosuomalaisena on sillä tavalla mukavassa asemassa, että pääsee näillä pitkillä lomillaan nauttimaan mielin määrin juuri näistä aivan ihanista kesäsuomalaisista, (vaikkei aurinko tänä kesänä ole pahemmin pohjolassa viihtynyt). Etelässä asuvalta talvisuomalaisuuden ydin pääsee lomilla oikeastaan jopa vähän unohtumaan. Mitä te höpötätte – Suomihan on mansikanmakuinen paratiisi!

Ravintoloissa olemme saaneet näinä ekoina lomapäivinä kiireetöntä ja mukavaa palvelua. Lihatiskin setäkin jutusteli ja vilkutteli lapsille. Ventovieraita on pysähtynyt hörpöttämään ja jopa halaamaan. Ja mikä parasta: puolituttujen hyväntahtoisiksi tarkoitettua kohteliaisuuksiakin on jo ennätetty kuulla (“No, et oo siäkään lihonnu!”)

Toista se vaan oli viime toukokuussa kun kävimme, kun oli kylmä ja vihmoi räntää. Silloin ei katukuva kummemmin naureskellut. Kesäsuomalainen ei vissiin ollut ihan vielä kuoriutunut.

10+1 kysymystä ulkosuomalaiselle

sup

Mitä ulkosuomalainen elämä pitää sisällään? No, tässä postauksessa siis viimeinkin vastaukseni ulkosuomalaisten blogeissa kiertäneeseen haasteeseen. Kiitos Lena kun pyysit mukaan! Näitä asioita on kiva pohtia, vaikka pintaraapaisuksihan nämä haasteet tuppaavat vähän jäämään. Mutta onpahan taas aiheita tulevaan.

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Ehdottomasti parasta on valo ja lämpö. Niin, tämä ei tietysti koske koko Ranskaa, mutta meidän eteläistä Rivieraa kyllä. Rakastan sitä aamuhetkeä kun avaan ikkunaluukut ja kostean kuuma ilma voitelee kasvoni. Ihanaa, tänäänkin on kaunis, aurinkoinen päivä!

Mutta on Ranskassa toki paljon muutakin, mistä pidän: ruoka, ihmiset, estetiikan taju ja kaikki ne tarinat, joita äärimmäisen monipolvinen maa pitää sisällään. Nähtävää ja koettavaa on loputtomasti.

rantaelämä2

2. Entä ikävintä?

Ikävimpiä puolia ovat hidas, hirvittävää paperinpyörittämistä vaativa byrokratia (katso video) ja älyttömän holtiton liikenne. Eritoten tien päällä ihmisiltä ne kauniit ranskalaiset käytöstavat unohtuvat. Vespat hurauttavat liikenneympyröissä vasemmalta ohi, tööttiä ei missään tilanteessa säästellä ja auto parkkeerataan kadun tukkeeksi siksi aikaa kun käydään vaikkapa leipomossa. Anna mun kaikki kestää!

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

En ole koskaan käynyt Australiassa, joten sinne ehdottomasti, koska siellä on ystäviäkin. Myös Marokko kiinnostaa aivan valtavasti.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Voi, niitä kohteita on paljon. Tuppaan nimittäin jollain tasolla ihastumaan kaikkiin vierailemiini paikkoihin. Viime aikoina olen kaivannut Aasiaan, esimerkiksi Thaimaahan (se ruoka!). Toisaalta taas Itä-Eurooppa kiinnostaa valtavasti; olisi kiva pitkästä aikaa nähdä, kuinka Latvia, Liettua, Slovakia ja Tsekki ovat vuosien aikana muuttuneet. Kiersin niillä suunnilla viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Mon dieu.

Toisaalta me panostamme tosi mieluusti myös lähimatkailuun – onhan Ranska todellinen paratiisi kaikkine nähtävyyksineen (esimerkki täällä). Sitä paitsi lapsetkin tykkäävät kun matkaa ei tarvitse tehdä tunteja.

Marseille Mucem2

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Moilasen leipomon gluteenittomia karjalanpiirakoita tietty! (Tämä ei ole maksettu mainos)

kaksikielisyys

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Ehkäpä, ei sitä ikinä tiedä. Olen nyt Suomessa ja täällä on ihanaa! Rakastan kaikkia näitä leikkipuistoja, kesän valkoista valoa, vehreää luontoa ja järjestelmällisyyttä. Ihan kaikkein eniten äitinä kuitenkin vetoaa suomalainen koulu – olisihan se hienoa, jos lapset joskus pääsisivät Suomessakin hetkeksi koulunpenkille. Täällä kaikki tuntuu olevan valovuosien päässä ranskalaisesta, aataminaikaisesta koulumeiningistä.

mimosa3

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Tietysti Mardi Gras –karnevaali! Laskiaisen tienoo on ihanan vallatonta ja hyväntuulista aikaa. Karnevaalit värittävät niin suurkaupunkeja kuin pikkiriikkisimpiäkin kyliä, joten meille on perheenä tullut tavaksi kiertää noina kevään viikonloppuina juhlasta toiseen. Oma ohjelmanumeronsa on myös lasten karnevaalipukeutuminen; joka kevät mietitään tarkasti, miksi hahmoksi tänä vuonna naamioidutaan koulun juhlassa.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Vaikeinta on löytää omat, kivat kuviot uudessa paikassa. Sopeudun helposti ympäröivään meininkiin, mutta kaltaiselleni sosiaaliselle ihmiselle on tärkeää löytää juttuseuraa ja sielunkumppaneita. Itselleni rankinta viime muutossa olivat juuri ne kuukaudet vastasyntyneen pienokaisen kanssa kun töitä ei vielä ollut (klik!). Puuh.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Voi kyllä! Vaikka pidän Ranskasta ja Suomesta hirveästi, minusta olisi ihana lähteä perheen kanssa seikkailulle jonnekin “neutraaliin maahan”, jossa kaikki olisi uutta meille perheen molemmille aikuisille. Nythän olemme miehen synnyinmaassa. Välillä säälin miekkosta siitä, että hän joutuu hoitamaan leijonaosan kaikista kommervenkkisistä järjestelyistä.

kukkameri

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Valitettavasti vuoden 2016 mieleenjäävin hetki oli Nizzan terrori-isku. Se oli järkyttävä kolaus, joka heilutti omaa turvallisuudentunnetta rajusti. Moni asia arjessa muuttui: sotilaat ilmestyivät kaduille, koulujen turvajärjestelyitä tehostettiin ja jopa uimahalleissa alettiin tarkastaa laukut.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Vielä tänä kesänä aion matkustaa Hollantiin, Tanskaan ja Ruotsiin, eli meiltä katsottuna eksoottiseen Pohjois-Eurooppaan 😉

Niin moni on jo ennättänyt vastata tähän haasteeseen, etten enää tiedä ketä tohtisi pyytää mukaan. Haastan siis kaikki halukkaat ulkosuomalaiset vastailemaan kysymyksiin. 

Koulushoppailu jo täyttä arkipäivää

Lapset polkee

Ah tämä vehreys ja viileys! Hikikuuman kesän jälkeen on ihana laskeutua viileään Suomeen, jossa kaikki kukoistaa kauniina. Aurinkokin on näyttäytynyt. Sateen jälkeen puistoihin kaivautuvat hihattomat paidat, lyhyet shortsit sekä varvassandaalit (joita italialaisystäväni pitäisi tällä säällä naurettavana) tuovat mieleen ne opiskeluajan ihanat, niin odotetut, ensimmäiset kesäpäivät.

Parasta lasten mielestä ovat tietysti nämä äimistyttävän hyväkuntoiset leikkikentät, joissa he viihtyisivät tuntikaupalla. Toista se vaan on siellä meillä etelässä kärvistellä, kämäisissä leikkipuistoissa, joiden liukumäet muuttuvat polttavan kuumiksi näin kesäisin.

Kaikki näyttää taas yhtäkkiä niin toiselta tästä vinkkelistä. Hiekkakakut, pitkä lapsuus, tuntien puistoleikit. Tuntuu niin tutulta ja turvalliselta. Mieleen pyrkii väkisinkin ajatus, että tätähän sen lapsuuden pitäisikin olla. Mutta onko se sittenkään niin viatonta täälläkään?

lapset helsinki

Näitä asioita jäin nimittäin mietiskelemään luettuani mummin aamiaispöydässä Rosa Meriläisen kolumnin mahdollisuuksien tasa-arvosta. Hän kertoi tutkimuksesta, joka osoitti vanhempien tulotason vaikuttavan suoraan lasten koulutukseen. Helsingissä vanhemmat ovat myös aloittaneet koulushoppailun, ihan niin kuin meillä Ranskassa.  Tuntuu surulliselta. Nykyään esimerkiksi Lyonin asuinalueiden hinnat määräytyvät pitkälti koulujen mukaan. Parhaiden koulujen vyöhykkeellä sijaitsevasta kodista on kuulemma maksettava huomattavaa ylihintaa. Jokohan se on todellisuutta myös Suomessa?

Äimistyksekseni opin myös tänä kesänä, että tavallisen julkisen, ilmaisen koulunkin sisällä voidaan käydä taistelua paremmista mahdollisuuksista. Voi jestas, millaista kähmintää sisälsikään siirtyminen esikoulusta julkiselle ala-asteelle. Osa vanhemmista vaati saada lapsensa sen maineeltaan “parhaan” ala-asteen opettajan luokalle, kun taas toisista opettajista puhuttiin hyvinkin syyttelevästi ja väheksyvästi (“Voi, hänestä en ole kuullut mitään hyvää!”). Vanhempien toiminnan kuulin vaikuttavan jo myös lasten koulunkäyntiin; “paremman” opettajan luokalle päässeet myös pitävät itseään muita parempina, eräs äiti raportoi minulle.

matonpesu

Kokonaan oma porukkansa on se 5-vuotiaiden ryhmä, joka osallistui jo nyt vaativien kielikoulujen pääsykokeisiin. Toiset vanhemmat taas siirsivät lapsensa esikoulusta maksullisiin, katolisiin yksityiskouluihin, jotka ovat usein maineeltaan julkisia tasokkaampia.

Minä en vielä vaatinut omalle, syksyn ekaluokkalaiselleni erityiskohtelua. Kaikkein eniten toivoisin lapselle vain mahdollisimman tavallista ja tasa-arvoisen tuntuista lapsuutta. Iloisin olenkin siitä, että hänellä on muutama tuttu kaveri myös ensimmäisellä luokalla.

Kyynärpäitä ehtii kai käyttää myöhemminkin.