Meidän ranskalainen keittiömme

keittio

Meriannen haastoi minut esittelemään ranskalaisen keittiömme. Näin kirjoitettuna se kieltämättä kuulostaa tosi jännittävältä. Ranskalainen keittiö – siellä varmaan loihditaan vain megaherkkuja!

Tosiasiassa meidän kohdallamme tunnelma ei keittiössä ole sen kummempi kuin suomalaisessakaan. Eikä ruokakaan ole kovin kummoista, ainakaan jos minä olen kokkausvuorossa.

No on siellä toki yksi erikoisuus: tiskialtaan edestä avautuu näkymä etupihalle. Olin oikeastaan jo ennättänyt unohtaa, että normaalisti Suomessa on tiskialtaan päällä käytännöllinen ja kätevä tiskikaappi. Vastikään meillä vieraillut ystäväni tästä minua muistutti.

– Tällaisesta minäkin haaveilen, hän sanoi.

Ai, onko meidän keittiössä jotain haaveiltavan ihanaa! Enpä ollut tajunnutkaan.

keittion ikkuna

Tottahan se on – jos tarkemmin pohdin, keittiössä on hirmu paljon kivempi viettää aikaa, kun samalla voi seurata lasten pihaleikkejä, kuikuilla ikkunassa pihan lintuja tai leikata pala ikkunalaudalla istuvaa basilikaa salaattiin.

Ikkunan lisäksi rakastan toki myös keittiömme käytännöllistä (suomalaistyyppistä) kivitasoa, jota voi täällä pitää enempi poikkeuksena kuin sääntönä. Vanhoissa provencelaisissa keittiöissä saattaa nimittäin kivitason sijasta nähdä esimerkiksi laatoitettuja tasoja. Oikein söpöjä ovat nekin, mutta käytännöllisyydestä en sitten tiedä.

Huonointa keittiössämme on ehdottomasti liesituuletin, joka pitää himputinmoista meteliä, muttei vedä kummemmin. Mutta hei – onneksi sentään meillä on se erityislaatuinen ikkuna, jonka saa aina auki.

Mitä jos kaikki kotityöt voisi ulkoistaa?

kookos

Helsingin Sanomat kysyi viime syksynä lukijoiltaan,  millaista heidän elämänsä on kotona. Juttu oli kokonaisuudessaan tosi mielenkiintoista luettavaa. Erityisesti minä jäin pohtimaan osuutta, jossa puhuttiin kodin siisteydestä.

Monen vastaajan mielestä kodin sotku kertoo siitä, ettei elämässä ole pystynyt siihen, mihin pitäisi. Tässä pätkä eräästä kommentista:

 Lähes jokapäiväinen sotkuisuus muistuttaa omasta laiskuudesta ja saamattomuudesta.

Lehden haastattelema sosiologi Jenni Berlin toteaa tekstissä, että ”suomalaiset ajattelevat, että itse pitää siivota ja kärsiä.” Britanniassa siivouspalveluita kuulemma käytetään paljon enemmän.

Niinhän se kai vähän tuppaa olemaan, että kunnon suomalainen ihminen tekee ihan kaiken itse. Mutta on toki rahallakin on merkitystä – Suomessa kotiapu kun on huomattavasti kalliimpaa kuin esimerkiksi Intiassa.

Niin – Intiassa.

Nostin Intian esiin, koska me haastattelimme Lillin kanssa podcastiimme tällä kertaa Delhissä asuvaa Miinaa. Hänelle muutto Intiaan oli aikamoinen kuperkeikka: paitsi, että Suomeen jäi hedelmällinen työura, uuteen kotiin tuli perheen lisäksi kotiapulainen, aamusta iltaan puurtava maid. Siivota ei enää tarvitse itse, eikä myöskään laittaa ruokaa.

phonto (10)

Ihanaako? No todellakin,  mutta on kotiapulaisessakin huonot puolensa. Suomalainen nainenhan kaipaa kodissaan myös omaa rauhaa, Miina muistuttaa. Sitä ei enää ole, varsinkaan silloin kun kotiapulainen ja autonkuljettaja kinastelevat keskenään. Silloin kotona on kuin eläisi Bollywood-elokuvassa.

Ja käy sitä välillä niinkin, että maidin vapaapäivänä Miinan tekee mieli pyykätä itse ihan vain pelkästä pyykkäämisen ilosta. Itsetekeminen istuu vahvassa pohjoisen naisessa hemmetin syvällä ja välillä olisi kiva nähdä kotona ikiomien kättensä jäljet.

– Meiltä expateiltä myös oletetaan, että työllistäisimme paikallisia ihmisiä. Meidän ulkomaisten perheiden tarjoamat työpaikat on tosi haluttuja: on inhimilliset työtunnit, annetaan lomaa ja viedään lääkäriinkin tarvittaessa,  Miina muistuttaa.

Jos alussa kotiapulaisen tarpeellisuutta tuli kyseenalaistettua, ei enää. Delhissä on likaista, pöly kantautuu kotiin ja koti on pidettävä puhtaana. Sitä paitsi lapsetkin ovat jo tottuneet apulaiseen, Miina nauraa. Nuorinkin oppi yllättävän nopeasti pyytämään englanniksi kaakaota ja pannukakkuja aamiaiseksi.

Saisinko minäkin pannukakkuja joskus kotona? 

Mitä mieltä sinä olet kotiapulaisista? Onko teillä joskus ollut kotiapua?

Kuuntele Miinan haastattelu kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä!

Osallistu arvontaan! Mitä sinulle tulee mieleen ranskalaisesta rakkaudesta?  

romantique

 

Oh là là! Ihanaakin ihanampa on ranskalainen elämänilo.

Tai ranskalaiset maut. Ranskan kieli. Ranskalainen tyylikkyys. Puhumattakaan ranskalaisesta romantiikasta.

Käsi pystyyn: kuulutko sinäkin meihin, iloisiin Ranska-faneihin? Oletko täällä siksi, että kiinnostunut tästä suloisesta, mutta koppavasta, kauniista, mutta hyperbyrokraattisesta maasta, jonka tunnemme paremmin nimellä la France?

Kerro minulle lisää! Erityisesti olisin nyt kiinnostunut kuulemaan, mitä sinulle tulee mieleen ranskalaisesta romantiikasta. Ehkä jotku teistä on kokenut rakkaussuhteen Ranskassa? Tai kokenut ihanan lomaromanssin? Kuinka ranskalainen treffikaveri poikkesi tutusta suomalaisesta?

Jos omia kokemuksia ei ole, mieleen on ehkä jäänyt kohtaaminen jonkun, hyvin rakastuneen oloisen ranskalaisen parin kanssa. Tai ehkä olet kuullut ranskalaisessa leipomossa jonkun punastuttavan kohteliaisuuden, jota muistelet talven pimeimpinä hetkinä? Madame, vous êtes très belle! 

Miksipä näitä kyselen? No tietysti siksi, että tuleva teokseni keskittyy juuri lumoavaan ranskalaiseen romantiikkaan ja kestävään parisuhteeseen. Siis lempiaiheeseeni.  Olen aika varma, että moni meista ruuhkavuosien ruttaamista äideistä ja isistä voisi voida paremmin, jos arkeen saisi hyppysellisen ranskalaista romantiikkaa. (Enkä nyt puhu niistä ranskalaisista rakastajista).

Voit jättää tarinasi alla olevaan kommenttikenttään (yhteystietosi eivät näy julkisuuteen) tai vaihtoehtoisesti kirjoittaa sen sänköpostitse minulle osoitteeseen chezhele(at)gmail.com . Jos haluat osallistua arvontaan, muista jättää osoitetietosi!

Kaikkien vastaajien kesken arvotaan palkinto: esikoiskirjani omistuskirjoituksin kera iki-ihanan eteläranskalaisen yllätyksen. Ja huom! Hauskimmat kirjoitelmat saattavat päätyä myös tulevaan kirjaani.

Bisous!