Turistina kotikaupungissa

Vieraissa on se(kin) hyvä puoli, että omaa kotikaupunkia tulee katseltua uusin silmin. Tänä aamuna veimme syyslomaa viettämään tulleet pariisilaisystävämme kävelylle Antibesin vanhaan kaupunkiin. Kiertelimme pikkukaduilla, kurkistelimme putiikkeihin, ostimme herkkuja Marché Provencal -torilta ja nautimme pienen hetken keskipäivän auringosta uimarannalla (paina yläkuvassa olevaa nuolta nähdäksesi kaikki kuvat). Olipas ihanaa.

Opiskeluaikoina taidehistorian proffani kehotti arkenakin nostamaan katseen ylös, nauttimaan ympäröivästä arkitehtuurista ja kiinnittämään huomiota pieniin hauskoihin yksityiskohtiin.  Tuo ohje muistui tänään kaupungilla mieleen.

Koska kun näitä kuvia katsoo, sitä tajuaa kuinka onnekas sitä onkaan saadessaan asua tämmöisessa paikassa. Miten sitä ottaakin asiat liian usein yksinä itsestäänselvyyksinä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tontut jo touhuissaan

maguerite

Mitä syntyy kun yhdistää yllätyksenä tulleen kaksiviikkoisen syysloman ja älyttömästi vapaa-aikaa tosi innokkaan kolmevuotiaan koulutytön kanssa? Vastaus: joulukoristetehdas lokakuussa.

maguerite2

Myönnetään – rakastan askartelua ja olen läpeensä jouluihminen. Ja koska tyttö tykkää kimalleliimasta vähintään yhtä paljon kuin minä, käytin tilaisuutta hyväkseni. Askartelimme paitsi kasan kuusenkoristeita, myös korillisen komeita kulta- ja hopeakäpyjä. Johan tuo marraskuu tuossa häämöttää.

maguerite3

Kävyt keräsimme muutaman viikon takaiselta reissulta Île Sainte-Margueritelle, jonne vaadin päästä käymään kun rantakaupungin hälinä alkoi käydä hermoille. Saari on suurin Îles de Lérins-ryhmän saarista ja sijaitsee kivenheiton päässä Cannesista. Paratiisiin pääsee yhteysaluksella ja matka mantereelta määränpäähän maksaa reilun kympin per aikuinen.

Näin syksyllä saarella saa käyskennellä omassa rauhassa, kuten yläkuvasta näkyy. Tutkailimme lasten kanssa kukkia, leikimme piilosta, söimme eväitä ja mikä tärkeintä: keräsimme kassillisen tuliaisia.

maguerite4

Kaupunkiin palattuamme kävin askarteluliikkeessä ostamassa kullan- ja hopeanväristä akryylimaalia (pikku apulaiseni kanssa ei spray-maali tullut kysymykseen) sekä kasan glitteriä.

Ja sitten maalattiin. Ja maalattiin. Ja sotkettiin kultakimalletta kaikki paikat täyteen.

Kyllä kannatti, eikö?

maguerite5

Sunnuntai-illan huumaa

On uutisankkureita ja sitten on Laurent Delahousse. Tämä rennosti jutusteleva ja tyylikkäästi pukeutuva pörröpää on ranskalaisten naisten päiväunien kohde. Ja minustakin ihan hyvä syy istahtaa television ääreen aina viikonloppuisin kello kahdeksan.

Eilen kaikki odotukset kuitenkin ylittyivät: Delahousse oli nimittäin saanut vieraakseen näyttelijä Brad Pittin. Tilanne tuntui – no melkeinpä vitsiltä. Miljoonien ranskalaisnaisten tavoin tuijotin kuinka kaksi komistusta keskustelivat keskenään jotain sivistynyttä. Yli puolet meni ohi. Perheenäidin Sunday night fever.

Tämä episodi sai minut pohtimaan seksisymbolityyppejä eri maissa. Jenkeissä naisihanteet olivat muodokkaita blondeja, täällä ne taas tuntuvat olevan utuisasti tuijottelevia hoikkiksia, sellaisia Carla Bruni-tyyppejä. Amerikassa unelmien miehet olivat lihaksikkaita ja kulmikkaita, kun taas Ranskassa listan kärkeen nousevat miehet kuten Delahousse, Guillaume Canet ja Jean Dujardin.  Kukaan ei kuitenkaan pärjää monta kertaa seksikkäimmäksi mieheksi valitulle rygbyn pelaajalle, Sebastian Chabalille. Jopa hillityt ranskalaisnaiset sulavat rymistelevien luolamiesten edessä.

Mutta millaisia seksisymboja mahtaa löytyä esimerkiksi Intiasta? Tai sanotaan nyt vaikka Itävallasta? Tai Turkista? Laittakaapa nimiä tulemaan – olisi niin kiinnostavaa kuulla (ja nähdä), millaisten suosikkien perässä teilläpäin juostaan.