Héléna

All articles by Héléna

 

Liian positiivinen. Tyhjännauraja.

Ajattelinpa kehua nyt, kuinka ihana alkuviikko mulla on ollut. Mies on poissa, joten olen täyttänyt omat ja lasten päivät kaikenmaailman kohtaamisilla. Eilen päivällä tapasin työmatkalla olleen kaverin Suomesta, sitten illalla järjestin kotiin niin sanotut apéro-leikkikekkerit (naapuruston äideille rosee-viiniä ja naksuja,  lapsille leikkejä ja pitsaa). Tänään, vapaan keskiviikkoiltapäivän kunniaksi kutsuimme ystävät Nizzasta kylpemään ja illalla odotamme toisia...
Continue reading...  

Pinnallinenkin on okei

Luitteko jo viimeisen Hesarin kolumnini ranskalaisten lasten käytöstavoista? Siinä kerroin, kuinka Ranskassa perinteisiä käytöstapoja pidetään yhä arvossa. Paitsi, että lapsilta odotetaan tervehdyksiä, heitä myös huomioidaan arkisessa kanssakäymisessä. Se tuntuu pienten lasten äidistä hirmu kivalta, mutta on toki vaatinut itseltäkin opettelua. Muistinhan varmasti sanoa ystävän lapsellekin bonjour? Tämänkertainen tekstini sai todella monet kommentoimaan (kiitos!) ja jättämään mielipiteensä...
Continue reading...  

Mokomatkin hienostelijat

Joskus sitä tuntee olonsa jotenkin ulkopuoliseksi. Vähän niin kuin tässä Ylen artikkelissa Alabaman Anna Räisäsen, tekisi minunkin aina välillä mieli sanoa, että “mokomatkin hienostelijat!” Kuten nyt esimerkiksi tänään. Kahvithan siinä menivät väärään kurkkuun kun luin McDonaldsin tuovan Ranskan ravintoloihinsa haarukat ja veitset. Se on lehtitietojen mukaan eräänlainen kumarrus ranskalaiselle ruokakulttuurille. Pöytiintarjoiluhan ranskalaisissa mäkkäreissä aloitettiin jo viime...
Continue reading...  

Varma kesän merkki

Kun kävimme Suomessa, huomasin, kuinka västäräkki keikkui siskon kotipihan tuntumassa. Tyttöä nauratti, ja päätin kertoa hänelle suomalaisesta sanonnansa, jonka mukaan kesään on vielä hetki aikaa. Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Kun sitten muutaman päivän kuluttua tulimme Ranskaan, huomasin pääskysten saapuneen ennen meitä. Ne kisaavat juuri nytkin talomme yllä, syöksähtelevät...
Continue reading...  

Kauno kunniaan jo päiväkoti-iässä

Enää mitään ei tehdä meillä tikkukirjaimin. Jos jotain pitää kirjoittaa, niin se sujuu kauniilla kaunolla. – Äiti miten tehtiinkään y-kirjain? Viisivuotias on huimaa vauhtia edennyt haparoivista aakkosista pyöreäkulmaisiin kirjaimiin. Kieli keskellä suuta hän vääntää K-kirjaimesta söpöliinin, sellaisen suurin piirtein samanlaisen kuin sen, jonka minäkin opin tekemään ala-asteella, kauniilla 80-luvulla. Niin, sillä toisin kuin nyky-Suomessa, Ranskassa...
Continue reading...  

No, milloin meinaatte palata?

Olemme taas Ranskan auringossa! Olipa ihana käydä pikaisesti Suomessa, mutta mukava oli tulla kotiinkin. Niin, sillä kodiksihan tämä Etelä-Ranska on muuttunut, eikä mielessä häily enää palaaminen Suomeen niin kuin ennen. Monet palaamisesta silti aina Suomessa kysyvät, niin kuin tälläkin kertaa. Ja jos totta puhutaan, aikoinaan itsekin lähdin paluumielellä maailmalle. Tehdäänhän niin, että tullaan neljän vuoden päästä...
Continue reading...  

Suomeen kevätjuhliin, koska Ranskassa ei sellaisia järjestetä

Tässä sitä ollaan, kohta matkalla Helsinskiin (niin kuin nämä paikalliset tuppaavat sanomaan) kevätjuhliin. Ensimmäistä kertaa muuten lähdemme reissuun viisivuotiaan tyttären kanssa kahden! Jippii! Perheen miehet jäävät pitämään taloa pystyssä. Viikko on ollut himputin rankka, niin kuin jostain syystä aina ennen kuin mamman pitäisi matkustaa. Pikkuinen poikani on nimittäin sairastellut ja valvottanut yöt, ihan kuin tietäen,...
Continue reading...  

Mitä tehdä Rivieralla lasten kanssa? Osa 3: Antibes

Viralliselta nimeltään kotikaupunkini on Antibes – Juan les Pins, mikä kertonee olennaisen. Kaupungilla on siis kaksi napaa: jumalaisen kaunis vanha Antibesin kaupunki ja ihana, kesäturistien rakastama rantakohde nimeltä Juan les Pins. Niiden välissä on vielä kaunis Cap d’Antibesin niemi, joka on tunnettu ennen kaikkea varakkaiden ihmisten huvila-alueena. Kulkeminen Antibesin ja Juan les Pinsin välillä on helppoa: se...
Continue reading...  

Lapsuuden tunteet ja presidentit

Mies yllätti pari viikkoa sitten keittiössä nyyhkyttelevän vaimonsa. Ei siinä sinänsä mitään uutta – olenhan savolais-karjalaiset juuret omaava herkkä hölösuu, jonka on vaikea pitää tunteita ominaan. Nämä ovat piirteitä, jotka muuten ovat täällä Välimerellä saaneet vain lisäpuhtia. Mies on jo moiseen tottunut. Ei kannata huolestua, sillä Helenan hetkelliset maailmanloput kestävät yleensä kaksi minuuttia. Sen jälkeen palataan taas normaaliin. –...
Continue reading...  

Cannes, Cannes

Kyllä se vain niin on, että kaikista mahtavin tapahtuma tällä seudulla on ehdottomasti Cannesin filmifestivaalit. Se tunnelma, värinä ja kansainvälisten ihmisten kansoittamat kadut täyttävät meikäläisen energialla. Eikä tunnelman aistimiseen tarvita yhtäkään elokuvalippua tai kimaltavaa iltapukua, riittää kun maleksii Croisetten rantabulevardia muutaman kerran edestakaisin ja tungeksii punaiden maton edustalla. Suosittelen ehdottomasti. Tänä vuonna Cannesin filmifestivaalit täyttää sitä...
Continue reading...  

Ehdoton koko perheen matkakohde Provencessa

Mummi ja täti olivat toissa viikonloppuna kylässä, joten me karkasimme miekkosen kanssa viikonloppureissulle Aix-en-Provenceen. Etelä-Ranskan Aix-en-Provence on yksi lempparikaupungeistani, ja sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Antibesista. Sen juuret ovat syvällä maan uumenissa: roomalaiset nimittäin perustivat kaupungin kuumien lähteiden äärelle jo ennen ajanlaskumme alkua. Kaupunki on täynnä kauniita, viilentäviä suihkulähteitä. Tällä kertaa keskityn postauksessani kuitenkin Aixin...
Continue reading...  

Hélénan matkassa Antibesiin

Muistatteko kun täällä puhuin unelmistani ja oman majatalon perustamisesta? Se häilyy mielessäni yhä, muttei enää ihan yhtä voimakkaana. Kun me podcastissa Lillin kanssa haastattelimme Italiaan viinitilan perustanutta Riikka Sukulaa,  pudotti tämä minut maan pinnalle. – Jos majatalon perustaa, pitää tykätä siivoamisesta, Riikka sanoi varsinaisen haastattelun jälkeen. Minua rupesi naurattamaan: jos nimittäin ihan tarkkoja ollaan, en tykkää siivoamisesta...
Continue reading...  

Elämä ennen puolisoa

Luin vastikään kolumnin (täältä), jossa pohdittiin puolison elämää ennen yhteistä kohtaamista. Millaista on katsoa kuvia rakastetun elämästä ennen yhteistä kohtaamista? Miltä näyttivät entiset tyttöystävät? Entä matkat maailmalla? Paneuduin vastikään mieheni lapsuudenkuviin kun tyhjensimme anopin kotia. Törmäsin laatikoiden uumenissa pitkäksi hujahtaneeseen, laihaan rippikoululaiseen, sitten Amerikassa työharjoittelussa olevaan ruskettuneeseen nuorukaiseen ja kohta Nirvana-henkiseen polkkatukkaan Pariisin metrossa. Kehenkään...
Continue reading...  

Hippunen elämästä Macronin maassa

Me kävimme voitonpäivänä lasten ja äitini kanssa yhdessä Rivieramme lempparipaikoista, eli Mandelieu-la-Napoulessa sijaitsevassa Château de La Napoule – linnassa. Se tuntui jotenkin uudella tavalla juhlavalta nyt viikonlopun presidentinvaalien jälkeen. Niin, kaikkihan toki tietävät, että EU-myönteinen, ulkomaailmaan avoimesti katsova Emmanuel Macron voitti presidentinvaalit kansallisen rintaman Marine Le Penin sijaan. Paitsi, että Macronista tulee Ranskan historian nuorin presidentti,...
Continue reading...  

Tältä Suomi näyttää ulospäin tällä viikolla

Tämä viikko on ollut hassunkurinen. Yllättäen olen nimittäin saanut selitellä suomalaisia ilmiöitä niitä avoimesti äimisteleville, ulkomaisille ystävilleni. Viikon alussa saatiin täälläkin kuulla siitä suomalaisesta 1000-päkistä kaljaa. Tuosta mahtipontisen kokoisesta laatikollisesta purkkiolutta sain ensimmäisenä tietää italialaiselta ystävältäni, joka lähetti minulle somesta bongaamansa kuvan. – Helena, onko tämä totta? – Ööö, mitä ilmeisemmin. – C’est dingue! Se on hullua!...
Continue reading...  

Kun juurtuminen ahdistaa

Suokaa anteeksi hiljaiseloani! Viime viikko on täyttynyt lapsista, kertyneistä töistä ja loputtomasta häsläämisestä. Lisäksi – kuulostaa ehkä selittelyltä –  mies valmistelee MBA-lopputyötään, mikä on syönyt kaikki viimeisimmätkin vapaa-ajan rippeet illoiltani. Olen ollut arjen pyörittämisestä vastuussa normaalia enempi – yleensä nämä iltahommat jaetaan meillä tasaisesti. Eilen illalla, pitkän työpäivän ja lapsiarkikaaoksen jälkeen suljin kuitenkin oven, avasin...
Continue reading...  

Onneksi on kolkkia, joissa vaikeneminen ei ole kultaa

Luin Hesarista, kuinka sveitsiläinen Das Magazin -lehti on omistanut kokonaisen numeronsa suomalaiselle vaikenemiselle. Sveitsissä suomalainen tuppisuisuus nähdään positiivisena asiana, suoranaisena matkailuvalttina. Sveitsiläiselle Suomi on ilmeisesti kuin mystinen, maankokoinen hiljaisuuden retriitti. Miehenikin kertoo usein ihmeellistä tarinaa siitä, kuinka aikoinaan Suomeen puhelimitse tehdyssä työhaastattelussa tuli pitkä, ahdistavan hiljainen hetki. – Minä luulin, että no niin, pieleen meni. Mutta...
Continue reading...  

Monenlaisia todellisuuksia

Ranskassapa elellään jännittäviä aikoja. Tai no, se kaikkein jännittävin hetki taisi olla sunnuntaina kello 19.58 kun odotettiin virallista vaaliennustetta. Ketkä pääsevät tokalle kierrokselle? Taistelevatko presidenttiydestä äärioikeistolainen ja äärivasemmistolainen? Onko Ranskalla edessä Frexit? Niin kuin varmasti tiedätte, toiselle kierrokselle pääsivät oman En Marche -liikkeensä EU-myönteinen Emmanuel Macron ja äärioikeistolainen, EU-eroa kannattava Front Nationalin Marine Le Pen. Toimittajana...
Continue reading...  

Kiitos, että sain tämänkin nähdä

Olemme Annecyssa! Tätä Sveitsin rajan kupeessa sijaitsevaa kaupunkia on kutsuttu myös Alppien Venetsiaksi. Sen vanhaa kaupunkia kehystävät kapeat kanaalit ja suloiset kujat. Mikä täydellisen kaunis ja ihmeellinen paikka. Kaupungin historia on värikäs ja pitkä: Annecyssa asuttiin jo 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. 1200-luvulla siitä tuli Geneven kreivikunnan pääkaupunki, sitten se liitettiin Savoien kuningashuoneeseen. Ja kun...
Continue reading...  

Mahtuvatko muistot matkalaukkuun?

Terveiset Alsacen maaseudulta, Sveitsin rajapinnasta, anopin kotoa. Täällä mikään ei normaalisti muutu miksikään, mutta nyt on toisin. Anopin on nimittäin aika luopua liian suureksi käyneestä talosta. Tähän kotiin liittyy paljon muistoja, joissa minä en ole ollut osallisena. Tavaroita läpikäydessämme olenkin kuullut lukuisia tarinoita menneisyydestä. Kuinka tässä huoneessa asui isoisoäiti ja  kuinka nämä kuvat ovat peräisin Algerian sodasta,...
Continue reading...  

Pitkäperjantai on työpäivä ja lounastauolla jumpataan

Huh mitä haipakkaa viikko onkaan mennyt. Paitsi, että oli lasten lomaviikko, oli hoidettava kaikki rästityöt ennen perjantaita. Niin, olin unohtanut, että Suomessahan perjantai tosiaan on vapaa. Meillä Ranskassa tämä pitkäperjantai on aivan tavallinen työpäivä: kaupat ovat auki ja ravintolat pyörivät. Kun maailmalle muuttaa, pitää sopeutua ihan uudenlaiseen kalenteriin. On erilaisia sodanmuisteloita, taisteluvuosipäiviä, naistenpäiviä ja mitä vielä...
Continue reading...  

Unelmahomma. Kysymysmerkki.

Luen parhaillaan Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa-kirjaa. Oletteko te lukeneet? Ihan mahti opus. Itse olen parhaillaan kohdassa, jossa pohditaan sitä, mikä on itse asiassa on ihmisen unelmatyö ja kuinka ihminen sellaiseen päätyy. Rämö on kehittänyt nelikentän omien intohimojen luokitteluja varten. Sillä voi analysoida, mitä kukin meistä tykkää tehdä  ja mikä on oikeasti taloudellisesti kannattavaa. Matriisissa...
Continue reading...  

Ystävällisyyskö tylsän pinnallista?

Lueskelin viime viikon Suomen reissulla Trendi-lehteä. Siinä oli iso juttu näyttelijä Krista Kososesta, joka asuu tällä hetkellä Los Angelesissa. Paitsi, että artikkelissa vilahteli tuttuja paikkoja, siinä puhuttiin myös kalifornialaisesta ystävällisyydestä. Se olikin valtavan ihanaa, vaikka pinnalliseltahan se tönkkösuomalaisesta välillä tuntui. Kuten Kosonen, muistan Los Angelesissa asuessani ihmetelleeni ihmisten yllättäviä ylisanoja. Ja sitä, että ohimennen kyllä kutsuttiin...
Continue reading...  

Missä ovat sinun juuresi?

Olen katsonut tuon alla olevan videon nyt viisi kertaa. Se on aivan ihana. Christopher King kertoo siinä lapsuudestaan Antibesissa, niistä  unenomaisista hetkistä  pikkukujien paratiisissa, kuumasta uimarannasta ja naapurissa asuneesta runoilijasta. Minua kosketti video valtavasti, eikä vähiten tietty siksi, että mekin asumme Antibesissa.  (Video on englanniksi.) Erityisesti liikutuin kuitenkin siksi, että Kingin vanhemmat ovat, kuten minäkin, alunperin...
Continue reading...  

Terveisiä Suomesta

Mitäs jos ottaisit aikaa itsellesi ja menisit hetkeksi Suomeen lepäämään? Miehen idea kuulosti alkukeväällä tosi hyvältä. Olinhan ollut vähän väliä sairaana ja kuormittuneet työt rassasivat mieltä. Suomeen saunaan, äitin hoivaan ja ystävien ympäröimäksi No, täällä sitä nyt ollaan. Älyttömän hauskaa on ollut, mutta lepolomasta tämä on kyllä kaukana. Jo ensimmäinen päivä pohjoisessa alkoi nimittäin varhaisella herätyksellä...
Continue reading...  

Näin Rivieralla juhlitaan satavuotiasta Suomea

Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta! Se on kuulkaa juttu, joka kyllä huomataan kyllä muuallakin kuin kylmässä pohjoisessa. Olen aika varma, että ulkosuomalaiset eri puolilla maailmaa järjestävät tänä vuonna jos jonkinmoista kekkeriä. Vai olenko väärässä? Me suomalaiset täällä Rivieralla aloitamme  juhlinnan jo pikapuoliin. Vuoden ensimmäinen Suomi 100- juhla koittaa jo huhtikuun kahdeksantena päivänä, ja sen pääjärjestäjänä...
Continue reading...  

Pikamatka Provenceen

Ah, tätä olen kaivannut! Kun muutimme Ranskaan, matkasimme jokaisena viikonloppuna johonkin uuteen, ihanaan pikkukylään. Sitten kohta jo tuntuikin, että kaikki kivat olisi mukamas jo koluttu ja ruvettiin hengailemaan kotosalla. Mitä tuhlausta! Aamulla pakkasimme lapset autoon ja suuntasimme luonteeseen, Varin alueelle, meiltä Antibesista noin tunnin ajomatkan päähän. Opaskirjasta minä valitsin kohteeksi Fayencen ja mies Monsin – meille uusia paikkoja molemmat....
Continue reading...  

Kunniamaininta Maman finlandaiselle!

Iloisia uutisia Suomesta! Minun Maman finlandaise -kirjani kansi ja taitto ovat saaneet Vuoden kauneimmat kirjat -kunniamaininnan (täällä lisää).  Jei!! No, vaikka henkseleitä paukuttelenkin, ei minua tässä kisassa tietenkään palkittu. Kruunut kuuluvat kuvittaja Elina Warstalle ja taitosta vastanneelle Ville Lähteenmäelle. Juhlan aika!! Maman finlandaise -kirjan kansi sai Vuoden kauneimmat kirjan -kunniamaininnan. Mieletöntä työtä Elina Warsta! @solmudesign ....
Continue reading...  

Millä kielellä kaksikielinen lapsi oppii lukemaan?

Istuin hiljaa ja kuuntelin kuinka lapsi taputti jokaisen tavun kohdalla. MA-RI-NA E-TOI-LE CHAT Olimme ekaluokalle menevien terveystarkastuksessa. Korvien, silmien, painon ja pituuden lisäksi siellä selvitettiin, kuinka lapsi on esikoulussa edistynyt. Olin omasta tylleröstäni ylpeä – enpä nimittäin tiennyt hänen osaavan jo noin hienosti tavuttaa ranskaakin. Loppusoinnutkin hän tunnisti komeasti. Suomen taidoista sen sijaan tiesin kyllä...
Continue reading...  

Vapauttava ulkopuolisuuden tunne

“Ulkomailla nautin ulkopuolisuuden tunteesta ja sen tuomasta vapaudesta. Kun joku ottaa ulkomailla päähän, aina voi sanoa, että ne ovat näitä täällä, jotka ovat tyhmiä. Kotimaassa joutuu aina kohtaamaan sen, että tyhmiä olemme me.” Tänä iltana luin kuntosalilla äidin tuomaa Gloria-lehteä. Lehdessä oli haastateltu pitkän uran ulkomailla tehnyttä fysiikan professoria, Paula Eerolaa. Kuten arvata saattaa, Eerola asuu...
Continue reading...  

Ilman Erasmus-vaihtoa kaikki olisi toisin

Se oli tammikuun puolivälissä, vuonna 2000 kun istuin Charles de Gaullen lentokentällä ja yritin muistella, kuinka juustopatonki tilattiin ranskaksi. Oli nälkä ja edessä vielä tuntien odottelu. En silloin tajunnut, että Clermont-Ferrandiin olisi Pariisista päässyt paljon nopeammin junalla. Edessä oli Erasmus-vaihto keskellä Ranskaa sijaitsevassa kauniissa pikkukaupungissa. Parhaiten Clermont-Ferrand tunnetaan maailmalla Michelin-renkaistaan ja niistä punaisista ruokaoppaistaan. Vasta...
Continue reading...  

Joskus on ikävä Kaliforniaan

Kyllä se vaan niin on, että roisisti puhaltavassa kevättuulessa ajatukset pohdistuvat. Matkasimme perheen kanssa lauantaina oman lähirantamme sijasta Saint Raphaëlin takamaille, Saint Aygulfin suurelle, pehmeähiekkaiselle rannalle. Siellä tuiversi niin, että tukka meinasi lähteä päästä. Täällä Välimerellä ikävöimme usein Kalifornian mahtipontisia rantoja, kovasti puhaltavaa tuulta ja aaltoja, jotka lyövät äänekkäästi rantahiekkaan. Etelä-Ranska on toki ylettömän kaunis ja...
Continue reading...  

Kuinka löytää uusia ystäviä?

Mistä sitä vääntäisi juttua? Kenelle kehtaisi puhua? Tiedättehän te sen, uudessa asuinpaikassa vaikeinta on keksiä, että mistä aloittaisi. Varmaan tuokin ajattelee, että olen ihan outo. Itse löysin ensimmäiset ystäväni Ranskassa lasten puistosta. Ainahan nimittäin voi jotain sanoa vieraalle tämän lapsesta, ehkä kehuakin pikkuisen. Minkä ikäinen pienokaisenne on? Onpa hänen kaunis takki! Käveleepä hän jo hienosti! Voisinpa lyödä...
Continue reading...  

Madame, oletteko Etelä-Ranskasta?

Ah! Olisin halunnut rutistaa pariisilaisliikkeen myyjää. Olin juuri keskustellut hänen kanssaan miesten keväthuivimuodista. (Kyllä – paljastan tässä nyt yhden asian itsestäni: olen aina pitänyt hirveästi huivikaulaisista miehistä. Ostan niitä siis mieluusti miekkoselle tuliaisiksi.) – Tämä olisi varmaan hyvä myös Rivieralla, sanoin. – Madame, kuulinkin heti aksentistanne, että olette etelästä! – Minun aksenttini? Etelästä? – Kyllä, intonaationne...
Continue reading...  

Mökkiyö Pariisissa karkotti kaaoksen

Ensimmäinen Pariisin työmatkapäivä oli minuutintarkkuudella suunniteltu. Ensin piti toimittajan ehtiä Trocadero-aukiolle kuuntelemaan Ranskan tasavaltalaispuolueen ehdokkaan, Francois Fillonin puhetta. Sitten määränpäänä oli muotiviikkojen Premiere Classe -messut ja viimeisenä jutuntekoa muotitapahtumassa. Parfait. Mutta suurkaupungissa mikään ei tietenkään mene niin kuin on suunniteltu.  Kun olin saanut lentokentällä raijattua painavat kassini matkalippuautomaatille (Madame – pankkikortti ei tänä aamuna toimi)...
Continue reading...  

Mitä toivoisit puolisolle sitten kun aika jättää?

Luin tänään yhden koskettavimmista teksteistä pitkään aikaan. Se oli oikeastaan pidennetty treffi-ilmoitus New York Timesissa. Amerikkalainen lastenkirjailija, Amy Krouse Rosenthal kirjoitti sen miehestään, toivoen että tämä löytäisi rakkauden sitten kun hänestä aika jättää. Rosenthal sairastaa parantumatonta munasarjasyöpää ja elinaika on laskettavissa päivissä. Rosenthal kertoo tekstissään suloisesti, että hänen miehensä on hyvässä kunnossa ja pukeutuu hyvin. Jason osaa laittaa...
Continue reading...  

Neljänkympin kriisi vs. kuusikymppisenä on superkivaa

Neljänkympin kriisi. Kyllä, sellainen minulla on. Kolmenkympin kohdalla kaikki oli ihan helppoa. Järjestää nyt vähän juhlaa, ostaa uutta mekkoa. kilistellä laseja, nautiskella valokeilassa. Vastahan vakiduunikin saatu, elämä edessä, ovet auki suureen maailmaan. Neljänkympin kohdalla poskien terhakka pyöreys tuntuu kaikonneen. Silmien alla on pysyvät tummat pussit.  Ulos ei kannata lähteä ilman huulipunaa. Yhtään ei auta se,...
Continue reading...  

Ihanneäidille tekee pieni ravistelu hyvää

Kun esikoinen oli yhdeksän kuukautta, muutimme Amerikkaan. Olin saanut mielettömän opiskelustipendin, jonka puitteissa oli määrä viettää työntäyteinen vuosi yliopistolla. Mies oli päättänyt jäädä tyttären hoitajaksi opiskelijakämppäämme Santa Monicaan – näin saisin keskittyä hommiini rauhassa. Ensimmäisen kouluviikon itkin vessassa välitunnilla. Vasta silloin nimittäin tajusin, mitä maisteriopinnot amerikkalaisittain tarkoittavat: ympäripyöreitä päiviä, runsaasti tiimityöskentelyä ja yllätyksellisiä, mutta pakollisia viikonlopputapaamisia opintojen...
Continue reading...  

Mitä tehdä Rivieralla lasten kanssa? Osa 2: Nizza

Nizza on Rivieran ehdoton helmi. Vaikka olen vieraillut kaupungissa kymmeniä kertoja, vanhankaupungin julkisivujen ihmeellisen punaiset ja oranssit sävyt jaksavat vetää suun virneeseen. Niin kuin tuo käsittämättömän mittainen rantabulevardikin, jonka komea arkkitehtuuri kimaltaa turkoosin Välimeren valossa niin että häikäisee. Ah, Nizza, siellä vierailu on joka kerta kuin ulkomaille menisi. Jos tarkkoja ollaan, niin ranskalaisessa mittapuussa Nizza onkin...
Continue reading...  

Sitruunoita suuhun, sitruunoita silmille

Ohhoh. Aamulla tekisi mieli jäädä sänkyyn. Päässä surisee ja nenä rätisee. Jokainen ponnistus tuntuu ylivoimaiselta. Olen ollut joulun jälkeen ennätyksellisen paljon sairaana. Viikko siellä, toinen täällä, kolmas tuolla… Terveet päivät olen voinut laskea sormin. Sairastuvassa olenkin kuluttanut myös ennätyksellisen määrän sitrushedelmiä eri muodoissa. Paikallisten kehuma terveysjuoma, kuuma sitruuna hunajalla (johon minä vielä lisään inkivääriä) on kuulkaa tullut...
Continue reading...  

Malttaisiko levoton hidastaa?

Onhan se joskus käynyt mielessä. Siis, että miltä se oikein mahtaisi tuntua se hidastaminen – downshiftaus. Kuinka joku oikeasti uskaltaa hypätä rehdisti sivuun? Olenhan minäkin toki hypännyt omasta pyörästäni jo kertaalleen. Suuren elämänmuutoksen tein nimittäin silloin kun lähdin Suomesta maailmalle. Hyvä, kuukausipalkkainen työ jäi, opiskelin Amerikassa lisää, sain lapsia ja ryhdyin tekemään toimittajan hommia yrittäjänä Ranskassa. Sitten...
Continue reading...  

Valentinen päivään kuuluu pusuttelu (eikä panopasta)

Ah, rakastan L’arnacœur-elokuvaa! Se kuuluu ehdottomasti parhaisiin ranskalaisiin romanttisiin komedioihin. Elokuvamaisemat ovat sitä paitsi meiltä Rivieralta tuttuja. Kai olette jo nähneet? Sopii muuten erinomaisesti romanttisen Saint Valentinen päivän leffa-ateriaksi. Meillä Ranskassahan ystävänpäivää juhlitaan nimenomaan pusupusu-hengessä: kukkapuskia, lahjoja, samppanjaa, illallisia.  Lyonissa asukkaiden rakkausviestejä nähdään tänään jopa kaupungin sähköisillä ilmoitustauluilla.  Suloista, eikö vain? Olkoonkin, että monet haukkuvat...
Continue reading...  

Mitä tehdä Rivieralla lasten kanssa? Osa 1: Cannes

Cannes on kuulu filmifestareistaan ja bling bling -ostosmahdollisuuksistaan, mutta tarjoaa lapsiperheillekin paljon tosi mukavaa ajanvietettä. Tässä viisi matkakohdesuositusta pikkuihmisten kanssa reissaaville. 1.Îles de Lerins Cannesiin kuuluvat Lérinsin saaret ovat meidän ehdoton jokavuotinen matkakohteemme. Saaret ovat kuin ranskalaisista elokuvista: kuvankauniita maisemia, upeita metsäreittejä ja ihastuttavia snorklausrantoja jopa perheen pienimmille. Lasten kanssa kannattaa kuitenkin varautua kunnon piknik-korin kera...
Continue reading...  

Kouluruoka kuin hienostoravintolassa

Emincé de concombre en salade Omelette roulée aux pommes de terre Cantal Compote Pain Bio Lasten päivän kouluruokalista tuossa yllä, jos ihmettelette. Minusta on ihana makustella näitä listoja ranskaksi – se on oikeasti kuin lukisi hienostoravintolan menu-korttia. Eivät nämä toki suomeksikaan hullummalta kuulosta: Ohuita kurkkuviipaleita salaatilla Rullattu perunaomeletti Cantal-juustoa Hedelmäsosetta Luomuleipää Ranskalainen kouluruoka aiheuttaa minussa,...
Continue reading...  

Kylpyhuonekin kuin kylmäkaappi – lattialämmitykseen tottunut kärsii etelässä

Mikrossa lämmitetty kaurapussi tai kuumavesipullo. Flanellipyjama. Villasukat. Meikäläisen iltapuhteet ovat talvisella Rivieralla jotain ihan muuta kuin aikoinaan Suomessa. Yöllä on kylmä, mutta kyllä kunnolla pakattuna nukkuu ihan erinomaisesti. Vähitellen minäkin, keskuslämmityksen kasvatti, olen oppinut elämään vanhassa kivitalossa, jossa on kesällä viileää ja talvella hirveän viileää. Innostuin kirjoittamaan aiheesta luettuani aivan mainion Mari Mannisen kolumnin Hesarista...
Continue reading...  

Perheen alppiloma, jonka aikana vanhemmat pääsivät joka päivä treffeille

Siinä sitä matkattiin, puolison kainalossa hissillä ylös rinteeseen. Kaaos aamiaispöydässä oli taaksejäänyttä elämää. Lasten ääniä ei kuulunut enää. Oltiin vain mies ja minä, ihan niin kuin silloin ennen. Kyllä, olimme perhelomalla, vaikkei näistä ensimmäisistä kuvista ehkä uskoisi. Joku saattaisi äkkiseltään jopa soimata huonoksi äidiksi. Kun miekkonen oli keksinyt, että perheen piti päästä tänä vuonna ensimmäiselle laskettelulomalle,...
Continue reading...  

Lähialuematkailua Rivieralla / Instagram Travel Thursday

Vuoden ensimmäinen kuukausi on jo ohi. Hieman haikeana selailin Instagram-tiliäni, joka on minulle eräänlainen reissupäiväkirja. Tajusin, että jos joulun tienoilla kierrettiin länsirannikolla ja Suomessa, vuoden 2017 tammikuuta ovat maustaneet aivan ihanat lähimatkat. Helsingissä asuessani harmittelin usein, ettei lähiseudulla ollut enempää nähtävyyksiä. Mihin sitä olisi pitänyt levottoman sielun sitten kun Tallinna, Porvoo ja Tammisaari oli jo kolme kertaa koettu?...
Continue reading...  

Rimpulasta uimavalvojako?

Esikoisen opettaja nappasi kyynärpäästä kiinni. – Madame, voisitteko tulla uimavalvojaksi luokan uimatunneilla? Katselin rouvaa äimistyneenä. Siis – minä? Rimpulakäsivartinen, uimahallista avoimesti ahdistuva naisihminen kolmenkymmenen viisivuotiaan uimavalvojaksi? Älä nyt herranjestas vitsaile. – Siis ette pidä uimahallista? Sekö on syynne? Kai ymmärrätte, että jos emme löydä vanhempia valvojiksi, joudumme perumaan lasten uimahallitunnit. Juu juu, ymmärrän. Kuuntelin opettajan...
Continue reading...  

Nyt vatuttaa!

Kaikkihan tietää, että lapsiperheessäkin on ärripurripäiviä, siis äidillä ja isällä. Kyllä se kuulkaa voi aika paljon vatuttaa kun keittolautanen putoaa lattialle tai legopalikka hiertyy jalkapohjaan. Tai jos keittiö näyttää tuolta kuin tuossa yllä. Eikä siinä kaikki: sitten kun se  jonkinmoinen mukapeitelty kirosana pääsee suusta, jatkaa se kotona väsymätöntä matkaansa, vähän niin kuin järvellä kaikuvat käen huudot. – Fuck!...
Continue reading...  

Naisten ihana viikonloppuretki Nizzaan

Nyt pitää päästä hetkeksi pois. Soitin podcast-ystävälleni Lillille eräänä iltana, minua harmitti. Olin joutunut jättämään hauskan illanvieton välistä lasten takia. Niin, tiedänhän minä, että aika aikaa kutakin. Lapset ovat pieniä vain hetken. Sitten kun lapsilla alkavat omat menot, heitä tulee ikävä. Nauti nyt. Mutta juuri sillä hetkellä harmitti. Kiukutti suorastaan. Teki mieli heittää tiskirätti seinään...
Continue reading...