Héléna

All articles by Héléna

 

Yhdistetty parisuhde- ja perhereissu Suomessa

Kaupallinen yhteistyö: Naantali Spa Hotel Muistatteko, kuinka kerroin täällä iki-ihanasta lomastamme ranskalaiseen hiihtokeskukseen? Lapsille oli siellä niin rutkasti kivaa tekemistä , että me vanhemmat pääsimme joka päivä treffeille.  Se vasta olikin täydellinen loma se. Kuinka sitten onnistuu perhe- ja parisuhdeloman yhdistäminen Suomessa? Hyvin – ainakin tämän kokemuksen perusteella. Yövyimme nimittäin Suomen kesäreissullamme Naantali Spa –kylpylähotellissa. Koko...
Continue reading...  

Äidin esihistorialliset nuoruusvuodet kaukana pohjoisessa

Lennetty on koneella pitkin Eurooppaa, muttei se vaan ole yhtä jännää pikkukaupunkilaiselle kuin matkustaa metrolla. Eikä millä tahansa metrolla vaan lempivärisellä, eli oranssilla. Äiti!!! – Näkyyköhän myyrää matkalla? Lastenkirjojen myyrähän on katsokaas vähän niin kuin metro, kaivautuu maan uumeniin ja nousee sitten yllättävissä paikoissa ylös, milloin kaatopaikalla, milloin metsässä. Kolmen pysäkin matkalla tiirattiin ja tiirattiin,...
Continue reading...  

Suorittamistakin voi kaivata

Eräs Etelä-Ranskassa asuva ystäväni ihmettelee jokavuotista haluani matkata kesällä noin kuukaudeksi Suomeen. Miksi ihmeessä sinne? Miksi niin kauan? Kuka haluaa pois Välimereltä? – Mitä minä täällä tekisin? On aivan liian kuuma ja liikaa turistejakin, vastaan. Ajatus jääkaappikylmyydestä tuntuu pitkän, raskaan, hikikuuman alkukesän jälkeen vapauttavalta. Toisaalta on heitäkin, jotka kummastelevat, että olemme valinneet asuinmaaksemme juuri Ranskan. Suomessahan on...
Continue reading...  

Meidän ranskalainen keittiömme

Meriannen haastoi minut esittelemään ranskalaisen keittiömme. Näin kirjoitettuna se kieltämättä kuulostaa tosi jännittävältä. Ranskalainen keittiö – siellä varmaan loihditaan vain megaherkkuja! Tosiasiassa meidän kohdallamme tunnelma ei keittiössä ole sen kummempi kuin suomalaisessakaan. Eikä ruokakaan ole kovin kummoista, ainakaan jos minä olen kokkausvuorossa. No on siellä toki yksi erikoisuus: tiskialtaan edestä avautuu näkymä etupihalle. Olin oikeastaan jo...
Continue reading...  

Mitä jos kaikki kotityöt voisi ulkoistaa?

Helsingin Sanomat kysyi viime syksynä lukijoiltaan,  millaista heidän elämänsä on kotona. Juttu oli kokonaisuudessaan tosi mielenkiintoista luettavaa. Erityisesti minä jäin pohtimaan osuutta, jossa puhuttiin kodin siisteydestä. Monen vastaajan mielestä kodin sotku kertoo siitä, ettei elämässä ole pystynyt siihen, mihin pitäisi. Tässä pätkä eräästä kommentista:  Lähes jokapäiväinen sotkuisuus muistuttaa omasta laiskuudesta ja saamattomuudesta. Lehden haastattelema sosiologi...
Continue reading...  

Osallistu arvontaan! Mitä sinulle tulee mieleen ranskalaisesta rakkaudesta?  

  Oh là là! Ihanaakin ihanampa on ranskalainen elämänilo. Tai ranskalaiset maut. Ranskan kieli. Ranskalainen tyylikkyys. Puhumattakaan ranskalaisesta romantiikasta. Käsi pystyyn: kuulutko sinäkin meihin, iloisiin Ranska-faneihin? Oletko täällä siksi, että kiinnostunut tästä suloisesta, mutta koppavasta, kauniista, mutta hyperbyrokraattisesta maasta, jonka tunnemme paremmin nimellä la France? Kerro minulle lisää! Erityisesti olisin nyt kiinnostunut kuulemaan, mitä sinulle...
Continue reading...  

Kesäsuomalainen on aivan ihana

Mieleeni tässä mökillä pulpahti Hesarin artikkeli keväältä, jossa puhuttiin Fuengirolasta ja kesäsuomalaisista. Suomen eteläisimmäksikin kaupungiksi tituleerattu “Fuge” on nimittäin täynnä iloisia, toistensa kanssa aikaa viettäviä kesäsuomalaisia. Jopa kirkkoon on tunkua. Jokainen Suomessa joskus hetken asunut tietää, että suomalainen on tyystin eri ihminen kesällä ja talvella. Fugessa elämä on harvinaisen positiivista, koska aurinko kuorii talvisuomalaisilta mökönaaman....
Continue reading...  

10+1 kysymystä ulkosuomalaiselle

Mitä ulkosuomalainen elämä pitää sisällään? No, tässä postauksessa siis viimeinkin vastaukseni ulkosuomalaisten blogeissa kiertäneeseen haasteeseen. Kiitos Lena kun pyysit mukaan! Näitä asioita on kiva pohtia, vaikka pintaraapaisuksihan nämä haasteet tuppaavat vähän jäämään. Mutta onpahan taas aiheita tulevaan. 1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi? Ehdottomasti parasta on valo ja lämpö. Niin, tämä ei tietysti koske koko Ranskaa,...
Continue reading...  

Koulushoppailu jo täyttä arkipäivää

Ah tämä vehreys ja viileys! Hikikuuman kesän jälkeen on ihana laskeutua viileään Suomeen, jossa kaikki kukoistaa kauniina. Aurinkokin on näyttäytynyt. Sateen jälkeen puistoihin kaivautuvat hihattomat paidat, lyhyet shortsit sekä varvassandaalit (joita italialaisystäväni pitäisi tällä säällä naurettavana) tuovat mieleen ne opiskeluajan ihanat, niin odotetut, ensimmäiset kesäpäivät. Parasta lasten mielestä ovat tietysti nämä äimistyttävän hyväkuntoiset leikkikentät, joissa he...
Continue reading...  

Onko parisuhteeseen panostaminen elitististä?

Olen miettinyt viime päivinä yhtä asiaa: nähdäänkö parisuhteeseen panostaminen Suomessa elitistisenä? Ajatukseni lähti liikkeelle kaikesta siitä ikävästä palautteesta, jota sain lomakolumnistani. Kolumnin oli tarkoitus herättää ajatuksia yhdistetystä parisuhde- ja perhelomasta. Monelta tuntui kuitenkin menevän kokonaan se puoli tekstistä ohi –  suuri osa luki kirjoitukseni keskiluokkaisen (tai jopa elitistisen) elämän ylistyksenä. Se on tosi harmi. Lomat ovat...
Continue reading...  

Ihanat ranskalaiset rakkauselokuvat

Mitä tekee Ranska-friikki kesäisen kevyenä sadepäivänä? No sukeltaa tietysti ranskalaisen romantiikan kiemuroihin, eikö vain. Ranskalaiset rakkauselokuvat ovat tunteikkuudessaan minusta vertaansa vailla, ne itkettävät, kuohuttavat, naurattavat ja herättävät voimakkaan romantiikan kaipuun. Otapa sinäkin aikaa itsellesi, kaivaudu pariksi tunniksi sohvan uumeniin ja kääri itsesi pehmeisiin viltteihin. Ranskalaisen elokuvan oheen herkkupaloiksi sopivat tietysti pienet apéro-leipäset, suolaiset oliivit ja...
Continue reading...  

Mitä osaa ranskalainen ekaluokkalainen vs. mitä osaa suomalainen ekaluokkalainen / Ce qu’un enfant de CP en France sait faire VS ce qu’un enfant de CP en Finlande sait faire

(En français à la fin de la page)  Sain ystävältäni, suomalaisen ekaluokan opettajalta kuvan lapusta, jonka hän jakaa tulevien oppilaiden vanhemmille. Siinä kerrotaan, mitä taitoja 7-vuotiaan lapsen pitäisi osata ennen koulun alkua. Näin ranskalaisen école maternelle -koulun juuri suorittaneen pikkuisen tytön äitinä hymyilyttää. Ensi vuonna koulunsa aloittavan, 5-vuotiaan todistuksessa luetellut, koulutielle tarvittavat ja koulussa jo opetut taidot...
Continue reading...  

Onko päiväkodissa liikaa kuraleikkejä?

Lasten loma on alkanut viimein Ranskassakin. Huh, tämä viimeinen, kesän hikikuuma koulupätkä tuntui kestävän pienen ikuisuuden. Sillä aikaa kun omat kullannuppuseni viettävät ensimmäiset vapaahetkensä serkkujensa luona, olen minä mm. siivonnut sivuun vuoden koulutöitä. Sillä niitähän 3- ja 5-vuotiaiden koulussa, eli “école maternellessa” riittää. Viisivuotias toi kotiin kymmeniä ja taas kymmeniä maalauksia, piirustuksia, askartelutehtäviä ja kaunokirjoitusharjoituksia. Kolmevuotiaan...
Continue reading...  

Parisuhteita ja salaisia puutarhoja

Istun yksin kirjastossa ja mietin, että milloinkohan tästä voisi lähteä jäätelölle. Tai vaikkapa lasilliselle rosé-viiniä. Tai vaikkapa hipelöimään alennusmyyntien sandaaleita. Ensimmäistä kertaa minut on nimittäin jätetty yksin! Mies pakkasi lapset mukaan ja lensi isoäidin luokse toiselle puolelle Ranskaa. Koska minä tarvitsen hiljaista kirjoitusaikaa nyt PALJON, hän kehotti minua jäämään kotiin. Tuntuu ihan kummalta, ettei ole kiire...
Continue reading...  

Riittääkö aurinko tekemään onnelliseksi?

Koti-ikävä. Se on kummallinen juttu, tuo koti-ikävä. Tulee aina yhtä yllättäen. Korjaan – ei tietenkään edes pitäisi puhua enää koti-ikävästä vaan Suomi-ikävästä. Tai onkohan se oikeastaan enää ihan sitäkään. Minulle Suomi-ikävä tarkoittaa maan sijasta kaipuuta yksittäisiin, menneisiin hetkiin. Se on tarvetta päästä muutaman tärkeän ihmisen luokse. Että saisi hetken hengittää samaa ilmaa ystävän kanssa, joka ymmärtää...
Continue reading...  

Taidetta pahvituolilta – kulttuurinnälkäisen ehdoton pysäkki Rivieralla

– Ranskalaisen taiteilijan ja elokuvantekijän,  Fernand Légerin työt ovat aina vedonneet pohjoismaalaisiin, eteläranskalaisen Léger -museon johtaja Anne Dopffer selvitti aurinkoisella pihamaalla.  Taiteilijan suhteet skandeihin olivat kuulemma aina olleet läheiset: Léger nimittäin opetti monia pohjoismaisia taiteilijoita1920-luvun Pariisissa, ulkomaalaisille suunnatussa Académie Modernessa. Hänen oppinsa ovat jatkaneet elinkaartaan monien taiteilijoiden töissä meillä pohjolassa. Olin alunperin tullut museoon katsomaan ystäväni Maddalena...
Continue reading...  

Nyt kun ongelmista puhutaan

Kesäajasta luopuminen on saanut Suomen eduskunnassa kannatusta. Kiinnostavaa. Huomasin kyllä keväällä, kuinka kellon siirtely puhutti suomalaisessa sosiaalisessa mediassa. Venkslaaminen harmistutti monia kamalasti, mikä tuntui omasta näkökulmasta pikkuisen höpsöltä. Siirretäänhän Ranskassakin kelloja. Siirretäänhän sitä kelloa aina silloinkin kun matkataan lomalle Espanjaan. Ja saatetaanhan sitä muutenkin herätä viikonloppuna noin vain tuntia myöhempään tai aikaisempaan. Sitä paitsi – kännykkähän...
Continue reading...  

Mitä jos kotona olisi töiden jälkeen vipinää?

Kävin lounaalla ystäväni kanssa. Hän on uranainen, vaimo ja kahden pienen lapsen äiti, joka elää normaalia perhearkea Etelä-Ranskassa. – Ennen kuin mieheni tulee kotiin, yritän katsoa, että näytän hyvältä. Kun hän saapuu, istumme alas ja otamme puoli tuntia meille kahdelle. Puhumme päivästä. Kuuntelin ystävääni kiinnostuneena. Mielessäni luokittelin moisen toiminnan tasa-arvon vastaiseksi macho-hömpötykseksi. Laittautua kun mies...
Continue reading...  

Liian positiivinen. Tyhjännauraja.

Ajattelinpa kehua nyt, kuinka ihana alkuviikko mulla on ollut. Mies on poissa, joten olen täyttänyt omat ja lasten päivät kaikenmaailman kohtaamisilla. Eilen päivällä tapasin työmatkalla olleen kaverin Suomesta, sitten illalla järjestin kotiin niin sanotut apéro-leikkikekkerit (naapuruston äideille rosee-viiniä ja naksuja,  lapsille leikkejä ja pitsaa). Tänään, vapaan keskiviikkoiltapäivän kunniaksi kutsuimme ystävät Nizzasta kylpemään ja illalla odotamme toisia...
Continue reading...  

Pinnallinenkin on okei

Luitteko jo viimeisen Hesarin kolumnini ranskalaisten lasten käytöstavoista? Siinä kerroin, kuinka Ranskassa perinteisiä käytöstapoja pidetään yhä arvossa. Paitsi, että lapsilta odotetaan tervehdyksiä, heitä myös huomioidaan arkisessa kanssakäymisessä. Se tuntuu pienten lasten äidistä hirmu kivalta, mutta on toki vaatinut itseltäkin opettelua. Muistinhan varmasti sanoa ystävän lapsellekin bonjour? Tämänkertainen tekstini sai todella monet kommentoimaan (kiitos!) ja jättämään mielipiteensä...
Continue reading...  

Mokomatkin hienostelijat

Joskus sitä tuntee olonsa jotenkin ulkopuoliseksi. Vähän niin kuin tässä Ylen artikkelissa Alabaman Anna Räisäsen, tekisi minunkin aina välillä mieli sanoa, että “mokomatkin hienostelijat!” Kuten nyt esimerkiksi tänään. Kahvithan siinä menivät väärään kurkkuun kun luin McDonaldsin tuovan Ranskan ravintoloihinsa haarukat ja veitset. Se on lehtitietojen mukaan eräänlainen kumarrus ranskalaiselle ruokakulttuurille. Pöytiintarjoiluhan ranskalaisissa mäkkäreissä aloitettiin jo viime...
Continue reading...  

Varma kesän merkki

Kun kävimme Suomessa, huomasin, kuinka västäräkki keikkui siskon kotipihan tuntumassa. Tyttöä nauratti, ja päätin kertoa hänelle suomalaisesta sanonnansa, jonka mukaan kesään on vielä hetki aikaa. Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Kun sitten muutaman päivän kuluttua tulimme Ranskaan, huomasin pääskysten saapuneen ennen meitä. Ne kisaavat juuri nytkin talomme yllä, syöksähtelevät...
Continue reading...  

Kauno kunniaan jo päiväkoti-iässä

Enää mitään ei tehdä meillä tikkukirjaimin. Jos jotain pitää kirjoittaa, niin se sujuu kauniilla kaunolla. – Äiti miten tehtiinkään y-kirjain? Viisivuotias on huimaa vauhtia edennyt haparoivista aakkosista pyöreäkulmaisiin kirjaimiin. Kieli keskellä suuta hän vääntää K-kirjaimesta söpöliinin, sellaisen suurin piirtein samanlaisen kuin sen, jonka minäkin opin tekemään ala-asteella, kauniilla 80-luvulla. Niin, sillä toisin kuin nyky-Suomessa, Ranskassa...
Continue reading...  

No, milloin meinaatte palata?

Olemme taas Ranskan auringossa! Olipa ihana käydä pikaisesti Suomessa, mutta mukava oli tulla kotiinkin. Niin, sillä kodiksihan tämä Etelä-Ranska on muuttunut, eikä mielessä häily enää palaaminen Suomeen niin kuin ennen. Monet palaamisesta silti aina Suomessa kysyvät, niin kuin tälläkin kertaa. Ja jos totta puhutaan, aikoinaan itsekin lähdin paluumielellä maailmalle. Tehdäänhän niin, että tullaan neljän vuoden päästä...
Continue reading...  

Suomeen kevätjuhliin, koska Ranskassa ei sellaisia järjestetä

Tässä sitä ollaan, kohta matkalla Helsinskiin (niin kuin nämä paikalliset tuppaavat sanomaan) kevätjuhliin. Ensimmäistä kertaa muuten lähdemme reissuun viisivuotiaan tyttären kanssa kahden! Jippii! Perheen miehet jäävät pitämään taloa pystyssä. Viikko on ollut himputin rankka, niin kuin jostain syystä aina ennen kuin mamman pitäisi matkustaa. Pikkuinen poikani on nimittäin sairastellut ja valvottanut yöt, ihan kuin tietäen,...
Continue reading...  

Mitä tehdä Rivieralla lasten kanssa? Osa 3: Antibes

Viralliselta nimeltään kotikaupunkini on Antibes – Juan les Pins, mikä kertonee olennaisen. Kaupungilla on siis kaksi napaa: jumalaisen kaunis vanha Antibesin kaupunki ja ihana, kesäturistien rakastama rantakohde nimeltä Juan les Pins. Niiden välissä on vielä kaunis Cap d’Antibesin niemi, joka on tunnettu ennen kaikkea varakkaiden ihmisten huvila-alueena. Kulkeminen Antibesin ja Juan les Pinsin välillä on helppoa: se...
Continue reading...  

Lapsuuden tunteet ja presidentit

Mies yllätti pari viikkoa sitten keittiössä nyyhkyttelevän vaimonsa. Ei siinä sinänsä mitään uutta – olenhan savolais-karjalaiset juuret omaava herkkä hölösuu, jonka on vaikea pitää tunteita ominaan. Nämä ovat piirteitä, jotka muuten ovat täällä Välimerellä saaneet vain lisäpuhtia. Mies on jo moiseen tottunut. Ei kannata huolestua, sillä Helenan hetkelliset maailmanloput kestävät yleensä kaksi minuuttia. Sen jälkeen palataan taas normaaliin. –...
Continue reading...  

Cannes, Cannes

Kyllä se vain niin on, että kaikista mahtavin tapahtuma tällä seudulla on ehdottomasti Cannesin filmifestivaalit. Se tunnelma, värinä ja kansainvälisten ihmisten kansoittamat kadut täyttävät meikäläisen energialla. Eikä tunnelman aistimiseen tarvita yhtäkään elokuvalippua tai kimaltavaa iltapukua, riittää kun maleksii Croisetten rantabulevardia muutaman kerran edestakaisin ja tungeksii punaiden maton edustalla. Suosittelen ehdottomasti. Tänä vuonna Cannesin filmifestivaalit täyttää sitä...
Continue reading...  

Ehdoton koko perheen matkakohde Provencessa

Mummi ja täti olivat toissa viikonloppuna kylässä, joten me karkasimme miekkosen kanssa viikonloppureissulle Aix-en-Provenceen. Etelä-Ranskan Aix-en-Provence on yksi lempparikaupungeistani, ja sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Antibesista. Sen juuret ovat syvällä maan uumenissa: roomalaiset nimittäin perustivat kaupungin kuumien lähteiden äärelle jo ennen ajanlaskumme alkua. Kaupunki on täynnä kauniita, viilentäviä suihkulähteitä. Tällä kertaa keskityn postauksessani kuitenkin Aixin...
Continue reading...  

Hélénan matkassa Antibesiin

Muistatteko kun täällä puhuin unelmistani ja oman majatalon perustamisesta? Se häilyy mielessäni yhä, muttei enää ihan yhtä voimakkaana. Kun me podcastissa Lillin kanssa haastattelimme Italiaan viinitilan perustanutta Riikka Sukulaa,  pudotti tämä minut maan pinnalle. – Jos majatalon perustaa, pitää tykätä siivoamisesta, Riikka sanoi varsinaisen haastattelun jälkeen. Minua rupesi naurattamaan: jos nimittäin ihan tarkkoja ollaan, en tykkää siivoamisesta...
Continue reading...  

Elämä ennen puolisoa

Luin vastikään kolumnin (täältä), jossa pohdittiin puolison elämää ennen yhteistä kohtaamista. Millaista on katsoa kuvia rakastetun elämästä ennen yhteistä kohtaamista? Miltä näyttivät entiset tyttöystävät? Entä matkat maailmalla? Paneuduin vastikään mieheni lapsuudenkuviin kun tyhjensimme anopin kotia. Törmäsin laatikoiden uumenissa pitkäksi hujahtaneeseen, laihaan rippikoululaiseen, sitten Amerikassa työharjoittelussa olevaan ruskettuneeseen nuorukaiseen ja kohta Nirvana-henkiseen polkkatukkaan Pariisin metrossa. Kehenkään...
Continue reading...  

Hippunen elämästä Macronin maassa

Me kävimme voitonpäivänä lasten ja äitini kanssa yhdessä Rivieramme lempparipaikoista, eli Mandelieu-la-Napoulessa sijaitsevassa Château de La Napoule – linnassa. Se tuntui jotenkin uudella tavalla juhlavalta nyt viikonlopun presidentinvaalien jälkeen. Niin, kaikkihan toki tietävät, että EU-myönteinen, ulkomaailmaan avoimesti katsova Emmanuel Macron voitti presidentinvaalit kansallisen rintaman Marine Le Penin sijaan. Paitsi, että Macronista tulee Ranskan historian nuorin presidentti,...
Continue reading...  

Tältä Suomi näyttää ulospäin tällä viikolla

Tämä viikko on ollut hassunkurinen. Yllättäen olen nimittäin saanut selitellä suomalaisia ilmiöitä niitä avoimesti äimisteleville, ulkomaisille ystävilleni. Viikon alussa saatiin täälläkin kuulla siitä suomalaisesta 1000-päkistä kaljaa. Tuosta mahtipontisen kokoisesta laatikollisesta purkkiolutta sain ensimmäisenä tietää italialaiselta ystävältäni, joka lähetti minulle somesta bongaamansa kuvan. – Helena, onko tämä totta? – Ööö, mitä ilmeisemmin. – C’est dingue! Se on hullua!...
Continue reading...  

Kun juurtuminen ahdistaa

Suokaa anteeksi hiljaiseloani! Viime viikko on täyttynyt lapsista, kertyneistä töistä ja loputtomasta häsläämisestä. Lisäksi – kuulostaa ehkä selittelyltä –  mies valmistelee MBA-lopputyötään, mikä on syönyt kaikki viimeisimmätkin vapaa-ajan rippeet illoiltani. Olen ollut arjen pyörittämisestä vastuussa normaalia enempi – yleensä nämä iltahommat jaetaan meillä tasaisesti. Eilen illalla, pitkän työpäivän ja lapsiarkikaaoksen jälkeen suljin kuitenkin oven, avasin...
Continue reading...  

Onneksi on kolkkia, joissa vaikeneminen ei ole kultaa

Luin Hesarista, kuinka sveitsiläinen Das Magazin -lehti on omistanut kokonaisen numeronsa suomalaiselle vaikenemiselle. Sveitsissä suomalainen tuppisuisuus nähdään positiivisena asiana, suoranaisena matkailuvalttina. Sveitsiläiselle Suomi on ilmeisesti kuin mystinen, maankokoinen hiljaisuuden retriitti. Miehenikin kertoo usein ihmeellistä tarinaa siitä, kuinka aikoinaan Suomeen puhelimitse tehdyssä työhaastattelussa tuli pitkä, ahdistavan hiljainen hetki. – Minä luulin, että no niin, pieleen meni. Mutta...
Continue reading...  

Monenlaisia todellisuuksia

Ranskassapa elellään jännittäviä aikoja. Tai no, se kaikkein jännittävin hetki taisi olla sunnuntaina kello 19.58 kun odotettiin virallista vaaliennustetta. Ketkä pääsevät tokalle kierrokselle? Taistelevatko presidenttiydestä äärioikeistolainen ja äärivasemmistolainen? Onko Ranskalla edessä Frexit? Niin kuin varmasti tiedätte, toiselle kierrokselle pääsivät oman En Marche -liikkeensä EU-myönteinen Emmanuel Macron ja äärioikeistolainen, EU-eroa kannattava Front Nationalin Marine Le Pen. Toimittajana...
Continue reading...  

Kiitos, että sain tämänkin nähdä

Olemme Annecyssa! Tätä Sveitsin rajan kupeessa sijaitsevaa kaupunkia on kutsuttu myös Alppien Venetsiaksi. Sen vanhaa kaupunkia kehystävät kapeat kanaalit ja suloiset kujat. Mikä täydellisen kaunis ja ihmeellinen paikka. Kaupungin historia on värikäs ja pitkä: Annecyssa asuttiin jo 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. 1200-luvulla siitä tuli Geneven kreivikunnan pääkaupunki, sitten se liitettiin Savoien kuningashuoneeseen. Ja kun...
Continue reading...  

Mahtuvatko muistot matkalaukkuun?

Terveiset Alsacen maaseudulta, Sveitsin rajapinnasta, anopin kotoa. Täällä mikään ei normaalisti muutu miksikään, mutta nyt on toisin. Anopin on nimittäin aika luopua liian suureksi käyneestä talosta. Tähän kotiin liittyy paljon muistoja, joissa minä en ole ollut osallisena. Tavaroita läpikäydessämme olenkin kuullut lukuisia tarinoita menneisyydestä. Kuinka tässä huoneessa asui isoisoäiti ja  kuinka nämä kuvat ovat peräisin Algerian sodasta,...
Continue reading...  

Pitkäperjantai on työpäivä ja lounastauolla jumpataan

Huh mitä haipakkaa viikko onkaan mennyt. Paitsi, että oli lasten lomaviikko, oli hoidettava kaikki rästityöt ennen perjantaita. Niin, olin unohtanut, että Suomessahan perjantai tosiaan on vapaa. Meillä Ranskassa tämä pitkäperjantai on aivan tavallinen työpäivä: kaupat ovat auki ja ravintolat pyörivät. Kun maailmalle muuttaa, pitää sopeutua ihan uudenlaiseen kalenteriin. On erilaisia sodanmuisteloita, taisteluvuosipäiviä, naistenpäiviä ja mitä vielä...
Continue reading...  

Unelmahomma. Kysymysmerkki.

Luen parhaillaan Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa-kirjaa. Oletteko te lukeneet? Ihan mahti opus. Itse olen parhaillaan kohdassa, jossa pohditaan sitä, mikä on itse asiassa on ihmisen unelmatyö ja kuinka ihminen sellaiseen päätyy. Rämö on kehittänyt nelikentän omien intohimojen luokitteluja varten. Sillä voi analysoida, mitä kukin meistä tykkää tehdä  ja mikä on oikeasti taloudellisesti kannattavaa. Matriisissa...
Continue reading...  

Ystävällisyyskö tylsän pinnallista?

Lueskelin viime viikon Suomen reissulla Trendi-lehteä. Siinä oli iso juttu näyttelijä Krista Kososesta, joka asuu tällä hetkellä Los Angelesissa. Paitsi, että artikkelissa vilahteli tuttuja paikkoja, siinä puhuttiin myös kalifornialaisesta ystävällisyydestä. Se olikin valtavan ihanaa, vaikka pinnalliseltahan se tönkkösuomalaisesta välillä tuntui. Kuten Kosonen, muistan Los Angelesissa asuessani ihmetelleeni ihmisten yllättäviä ylisanoja. Ja sitä, että ohimennen kyllä kutsuttiin...
Continue reading...  

Missä ovat sinun juuresi?

Olen katsonut tuon alla olevan videon nyt viisi kertaa. Se on aivan ihana. Christopher King kertoo siinä lapsuudestaan Antibesissa, niistä  unenomaisista hetkistä  pikkukujien paratiisissa, kuumasta uimarannasta ja naapurissa asuneesta runoilijasta. Minua kosketti video valtavasti, eikä vähiten tietty siksi, että mekin asumme Antibesissa.  (Video on englanniksi.) Erityisesti liikutuin kuitenkin siksi, että Kingin vanhemmat ovat, kuten minäkin, alunperin...
Continue reading...  

Terveisiä Suomesta

Mitäs jos ottaisit aikaa itsellesi ja menisit hetkeksi Suomeen lepäämään? Miehen idea kuulosti alkukeväällä tosi hyvältä. Olinhan ollut vähän väliä sairaana ja kuormittuneet työt rassasivat mieltä. Suomeen saunaan, äitin hoivaan ja ystävien ympäröimäksi No, täällä sitä nyt ollaan. Älyttömän hauskaa on ollut, mutta lepolomasta tämä on kyllä kaukana. Jo ensimmäinen päivä pohjoisessa alkoi nimittäin varhaisella herätyksellä...
Continue reading...  

Näin Rivieralla juhlitaan satavuotiasta Suomea

Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta! Se on kuulkaa juttu, joka kyllä huomataan kyllä muuallakin kuin kylmässä pohjoisessa. Olen aika varma, että ulkosuomalaiset eri puolilla maailmaa järjestävät tänä vuonna jos jonkinmoista kekkeriä. Vai olenko väärässä? Me suomalaiset täällä Rivieralla aloitamme  juhlinnan jo pikapuoliin. Vuoden ensimmäinen Suomi 100- juhla koittaa jo huhtikuun kahdeksantena päivänä, ja sen pääjärjestäjänä...
Continue reading...  

Pikamatka Provenceen

Ah, tätä olen kaivannut! Kun muutimme Ranskaan, matkasimme jokaisena viikonloppuna johonkin uuteen, ihanaan pikkukylään. Sitten kohta jo tuntuikin, että kaikki kivat olisi mukamas jo koluttu ja ruvettiin hengailemaan kotosalla. Mitä tuhlausta! Aamulla pakkasimme lapset autoon ja suuntasimme luonteeseen, Varin alueelle, meiltä Antibesista noin tunnin ajomatkan päähän. Opaskirjasta minä valitsin kohteeksi Fayencen ja mies Monsin – meille uusia paikkoja molemmat....
Continue reading...  

Kunniamaininta Maman finlandaiselle!

Iloisia uutisia Suomesta! Minun Maman finlandaise -kirjani kansi ja taitto ovat saaneet Vuoden kauneimmat kirjat -kunniamaininnan (täällä lisää).  Jei!! No, vaikka henkseleitä paukuttelenkin, ei minua tässä kisassa tietenkään palkittu. Kruunut kuuluvat kuvittaja Elina Warstalle ja taitosta vastanneelle Ville Lähteenmäelle. Juhlan aika!! Maman finlandaise -kirjan kansi sai Vuoden kauneimmat kirjan -kunniamaininnan. Mieletöntä työtä Elina Warsta! @solmudesign ....
Continue reading...  

Millä kielellä kaksikielinen lapsi oppii lukemaan?

Istuin hiljaa ja kuuntelin kuinka lapsi taputti jokaisen tavun kohdalla. MA-RI-NA E-TOI-LE CHAT Olimme ekaluokalle menevien terveystarkastuksessa. Korvien, silmien, painon ja pituuden lisäksi siellä selvitettiin, kuinka lapsi on esikoulussa edistynyt. Olin omasta tylleröstäni ylpeä – enpä nimittäin tiennyt hänen osaavan jo noin hienosti tavuttaa ranskaakin. Loppusoinnutkin hän tunnisti komeasti. Suomen taidoista sen sijaan tiesin kyllä...
Continue reading...  

Vapauttava ulkopuolisuuden tunne

“Ulkomailla nautin ulkopuolisuuden tunteesta ja sen tuomasta vapaudesta. Kun joku ottaa ulkomailla päähän, aina voi sanoa, että ne ovat näitä täällä, jotka ovat tyhmiä. Kotimaassa joutuu aina kohtaamaan sen, että tyhmiä olemme me.” Tänä iltana luin kuntosalilla äidin tuomaa Gloria-lehteä. Lehdessä oli haastateltu pitkän uran ulkomailla tehnyttä fysiikan professoria, Paula Eerolaa. Kuten arvata saattaa, Eerola asuu...
Continue reading...  

Ilman Erasmus-vaihtoa kaikki olisi toisin

Se oli tammikuun puolivälissä, vuonna 2000 kun istuin Charles de Gaullen lentokentällä ja yritin muistella, kuinka juustopatonki tilattiin ranskaksi. Oli nälkä ja edessä vielä tuntien odottelu. En silloin tajunnut, että Clermont-Ferrandiin olisi Pariisista päässyt paljon nopeammin junalla. Edessä oli Erasmus-vaihto keskellä Ranskaa sijaitsevassa kauniissa pikkukaupungissa. Parhaiten Clermont-Ferrand tunnetaan maailmalla Michelin-renkaistaan ja niistä punaisista ruokaoppaistaan. Vasta...
Continue reading...  

Joskus on ikävä Kaliforniaan

Kyllä se vaan niin on, että roisisti puhaltavassa kevättuulessa ajatukset pohdistuvat. Matkasimme perheen kanssa lauantaina oman lähirantamme sijasta Saint Raphaëlin takamaille, Saint Aygulfin suurelle, pehmeähiekkaiselle rannalle. Siellä tuiversi niin, että tukka meinasi lähteä päästä. Täällä Välimerellä ikävöimme usein Kalifornian mahtipontisia rantoja, kovasti puhaltavaa tuulta ja aaltoja, jotka lyövät äänekkäästi rantahiekkaan. Etelä-Ranska on toki ylettömän kaunis ja...
Continue reading...