Suurien tunteiden viikonloppu: lippuja, kaneja ja kyyneleitä

rouret6

Tämä on ”minun piti”-postaukseni. Viikonloppu oli ihana, tunteikas ja tapahtumia täynnä. Aikomukseni oli joka ilta istua koneen ääreen, kirjoittaa ja editoida. Mutta hupsis, aikomukseksihan se jäi. Tässä nyt siis viimein ajatuksiani hieman myöhäsyntyisesti.

Kuten ehkä tiesittekin, perjantaina Ranskassa vietettiin Pariisin iskuissa menehtyneiden muistopäivää. Pariisissa järjestettiin suuri, hyvin koskettava muistotilaisuus, mutta näkyi päivä katukuvassa myös muualla. Maan johto oli nimittäin pyytänyt kaikkia ranskalaisia panemaan ikkunalleen sinivalkopunaisen lipun. Tämä on maassa harvinaista ja herätti myös keskustelua: lippuja pidetään Ranskassa usein nationalistisina merkkeinä, joita heiluttavat vain ääri-ihmiset – tietysti jalkapallo-otteluita lukuun ottamatta. Harvoilla on lippua edes kotona.

IMG_8215
Perjantaina monet tekivät kuitenkin poikkeuksen. Mekin maalasimme lasten kanssa lipun ikkunaan. Päivällä pyöräilin vanhaan kaupunkiin katsomaan, miltä kujat näyttivät lippukoristein. Jonkun verran lippuja olikin kaduilla, lisää videolla yllä. Nuo tapahtumat ovat täällä meidän kaikkien ajatuksissamme.

Lauantai sitten humpsahti kaksissa lastenjuhlissa ja yksissä aikuisten juhlissa, mistä (onneksi) ei kuvatodisteita.

rouret9

Sunnuntaina avasimme viimein joulukauden. Meillä täällä etelässä joulua juhlitaan huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin Suomessa, missä pikkujoulukausi alkaa jo marraskuussa. Olen jo kovasti kuopinut, odottanut lähtölupaa. Olen ajatellut, että ehkä Suomessa joulua on tarve juhlia pidempään sen pitkän pimeän jakson vuoksi. Täällä aurinkoa riittää, eikä kynttilöitä vielä tarvita.

rouret4

rouret7

Heti aamusta riensimme lempparijoulumarkkinoilleni Le Rouret’n kylään, reilun puolen tunnin ajomatkan päähän tästä rannikolta pohjoiseen. Joulumarkkinat pidettiin, vaikka välillä näytti, että ne peruutetaan Pariisin iskujen vuoksi. Niinhän on monille tapahtumille täällä käynyt, Lyonin valojuhlille nyt esimerkiksi. Uutta olikin edellisvuosiin verrattuna se, että jokaiselta markkinavieraalta tarkastettiin laukku. Se sähköisti tunnelmaa.

rouret8

rouret2

Vakavista turvamiehistä huolimatta markkinoilla oli myös sitä aitoa maalaistunnelmaa, mitä erityisesti lapset rakastavat. Pupuja ja lampaita ja aasikin, torvisoittokunta ja tulennielijä. (Ihan varma tosin en ollut siitä, mitä ajatella vartaassa pyörivästä lihakimpaleesta eläinrukkien kupeessa, mutta ehkäpä tämäkin on osa joulua täällä.) Hauskaa oli, vaikka minä allergisena aikalailla aivastelinkin.

rouret1 rouret3

rouret5

Tunteikas viikonloppu päättyi vielä kyyneliin  Nizzan suomalaisen kirkon joululauluillassa. Raahasin tyttärenkin kuulemaan ihania lapsuuteni lauluja. Miten se onkaan niin, että Heinillä härkien kaukalon tuntuu täällä maailmalla koskettavan satakertaisesti. Ikävä tuli rakkaita.

joulukirkko

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

Suihku sallittu vain uimapuvussa

Saunaan mennään Suomessa nakuna, sen kummempia miettimättä. Uimahallin pukuhuoneessa vaihdetaan vaatteet avoimesti. Naisten puolen yhteisessä suihkussakin käydään ihan alasti, aikuisetkin.

Kävin Helsingissä asuessani Yrjönkadun uimahallissa naisten vuorolla uimassa. Siellä oltiin kaikki nakuna, niin saunassa kuin altaassakin. Joskus pohdin, että jokaisen nuoren, ruumiistaan epävarman naisen olisi hyvä käydä siellä kerran elämässään. Näkisi, että meitä naisia ja muotoja on kovin monenlaisia.

Toistapa on meillä Ranskassa. Pukuhuoneessa kuuluu ymmärtääkseni piilotella ja uimahallin suihkuosaston seinällä lukee isolla “ILMAN UIMAPUKUA SUIHKU KIELLETTY”.

Videolla kerron viimeisimmästä kokemuksesta ja pohdin sitä, mikä on missäkin sallittua. Onko vastaava sinulle tuttua?

Uiminen rannoilla kielletty

Paikallislehdessä ilmoitettiin, että uiminen on tällä viikolla kielletty. Viikonlopun myrskytulvat täällä Rivieralla kuljettivat mereen moskaa viemäreistä, kadunvarsilta ja kodeista.

Monet veteen kuitenkin menevät ja uhmaavat kieltoja, vaikka rannalta löytyy jopa kuolleita rottia. rotta

Me kävimme pojan kanssa katsomassa, joko maisema meren äärellä olisi muuttunut. Eipä oikeastaan – likaisempi se vain on. Turisti ei ehkä huomaa muutosta.

Myskyn laajuutta on ollut vaikea käsittää, varsinkin kun oma elämä jatkuu kuten ennenkin. Niin hurjan monelta kuitenkin meni kaikki: talo, autot, elinkeinot. Menehtyneitäkin on yli 20.

Tarinoita tulvista kadunmiehillä riittää: kuinka yksi hyppäsi autonsa ikkunasta, kuinka toisen uusi koti meni pilalle minuuteissa, kuinka kolmannen pelasti ohikulkija. Jokainen tuntee jonkun, jolta meni elämä uusiksi. Mekin – siitä kerron lisää videolla.

maisema1

Uskomattominta on kuitenkin ollut nähdä, kuinka ihmiset ovat auttaneet läheisiä, jopa tuntemattomia. Ihmisiä on kerääntynyt pesemään mutaisia koteja, vaatteita on kerätty, ruokahuoltoa järjestetty, jopa yösijoja vieraille jaettu. Kuvia projekteista voit nähdä esimerkiksi täältä .

Elämä jatkuu, koska sen on jatkuttava. Toipuminen täällä kestää kuitenkin vielä pitkään.