Les fleurs sont-elles une preuve d’amour ?

kukat en francais

Plus de la moitié des femmes qui reçoivent des fleurs de la part de leur partenaire ont envie de lui faire l’amour.

Ah ces études françaises sont un plaisir à lire !

Je me souviens que plus jeune, en Finlande, ma coiffeuse avait reçu des fleurs de son compagnon qui revenait d’un séjour à Tallinn. Elle avait tout de suite soupçonné ce dernier d’avoir fait quelque chose d’interdit pendant son voyage. Pour quelle autre raison lui apporterait-il des roses ?

Bon, bien sûr, en France aussi il y celles qui soupçonnent quelque chose lorsqu’elles reçoivent des fleurs. Mais quand même, il semblerait qu’offrir un bouquet à sa moitié est, de manière générale, un geste apprécié.

Dans cette enquête officielle de l’Ifop on remarque également les choses suivantes :

  • 61% des femmes pensent qu’offrir des fleurs est une manière pour leur partenaire de montrer que ses sentiments sont authentiques. En ce qui concerne les jeunes femmes, on peut remarquer que le chiffre est encore plus élevé (77%).
  • D’un autre côté, 52% des femmes déclarent que le fait de recevoir des fleurs influence également leur volonté de rester fidèle à leur partenaire.

En lisant cela en rigolant, j’ai pensé que ça serait vraiment délicieux de lire la même étude, mais en Finlande.

Même il est peu probable que l’on fasse ce genre d’étude en Finlande parce que l’on jugerait qu’elle est contraire à l’égalité des sexes (même si, attention, dans cette étude le sexe du partenaire n’est pas précisé). Ce sont ce genre de petites différences qui existent entre la France et la Finlande. Ou bien, est-ce que je me trompe ?

Vous pouvez dire que je suis vieux jeu, mais, mince alors, c’est quand même merveilleux de recevoir des fleurs de son propre mari. N’êtes-vous pas du même avis ? Cette étude aide aussi peut-être à comprendre son chéri français.

AH D’ACCORD, c’est donc pour ça qu’il me rapporte des fleurs à la maison ? 😉

lundi en francais

Tältä Suomi näyttää ulospäin tällä viikolla

Keppihevonen1000-päkki

Tämä viikko on ollut hassunkurinen. Yllättäen olen nimittäin saanut selitellä suomalaisia ilmiöitä niitä avoimesti äimisteleville, ulkomaisille ystävilleni.

Viikon alussa saatiin täälläkin kuulla siitä suomalaisesta 1000-päkistä kaljaa. Tuosta mahtipontisen kokoisesta laatikollisesta purkkiolutta sain ensimmäisenä tietää italialaiselta ystävältäni, joka lähetti minulle somesta bongaamansa kuvan.

– Helena, onko tämä totta?

– Ööö, mitä ilmeisemmin.

– C’est dingue! Se on hullua! Kuinka tämän saa kukaan kannettua kaupasta kotiin?

Ilmeisesti vitsiksi aiottu tuhatpäkki jäänee luultavasti ainakin täällä elämään jännittävänä, suomalaisena legendana.

Screen Shot 2017-05-05 at 15.08.53

Eikä siinä kaikki. Seuraavana päivänä sain koulunpihalla ryhtyä selittelemään viraalille kierrokselleen lähtenyttä keppihevosteluvideota. Le Mondekin oli tehnyt aiheesta pikkujutun, jossa avattiin keppihevosten perusperiaatetta. (Eivätkö ranskalaislapset todella ole lapsuudessaan keppihevostelleet?)

– Te suomalaiset olette erikoista sakkia kyllä, sanoi naapurini naureskellen. Muut mammat hihittelivät myötätuntoisesti perässä.

– Kyllä, juu. Näillä puheilla lupaan järjestää Rivieran keppihevoskilpailut, virnuilin takaisin. (Eikä se muuten välttämättä olisi huonompi idea –  tällä alueellahan harrastetaan Monacon prinsessojen tahdissa esteratsastusta. )

Viimeinen Suomi-aiheinen viesti tupsahti postiluukkuuni tänään. Nantesilainen suunnittelija Clément Lévesque on nimittäin kehittänyt suomalaisesta Mölkystä pehmoversion. Miten suloisen söpöjä ovatkaan puupalikat sukkineen! Sillä kuka hullu nyt huonolla kelillä lähtisi ulos, kun ystävien kanssa voi mölkytellä myös olohuoneessa pikkuinen rosé-lasi kourassa. Niin, että tiedoksi vain suomalaiset. Je vous aime, ihkut, mukavuudenhaluiset ranskalaiset!