Helsinki on elegantimpi kuin Nizza

nice

Kyllä se vaan näin on, että Helsinki peittoaa eleganttiudessaan Tukholman, Nizzan ja jopa Madridin. Tämä ei siis ole oma mielipiteeni, vaan perustuu kuulkaa ihan tutkittuun tietoon.

Tästä eleganttiudesta luin Zalandon teettämästä tutkimuksesta, jossa arvioitiin kahdeksaakymmentä eri kaupunkia kolmessa eri kategoriassa.  Kategoriat olivat muotiin liittyviä tekijöitä, urbaaneja tekijöitä ja saavutettavuutta.  Pärjätäkseen kaupungissa piti siis olla esimerkiksi menestyvää muotia ja kulttuurisesti ja historiallisesti merkittävää arkkitehtuuria. Lisäpisteitä tuli myös ensivaikutelman takia houkuttelevasta saapumispaikasta, kuten lentoasemasta. Saavutettavuudella taas tarkoitettiin mm. sitä, pystyykö paikallinen toteuttamaan “eleganttia elämäntyyliä” paikallisella palkalla.

Se, mitä se elegantti elämä sitten ikinä tarkoittaakin, on mielestäni toki hieman epäselvää.

Chanel

Listan ykköseksi nousi tietysti Pariisi, kakkoseksi Lontoo ja kolmoseksi Wien. Pohjoismaisista pääkaupungeista Oslo oli ykkösenä (11. sija) ja Helsinki kakkosena (15. sija). Kilpakumppani Tukholma köllöttelee vasta 26. sijalla, aivan Nizzan edellä, joka on 29 . sijalla. Käykääpä vaikka katsomassa tutkimusta itse.

Niin. Helsinkimme on siis ihan kärkikahinoissa! Nyt rinta rottingille (vaikka talviolympialaisten univormut olisivatkin mitä sattuu – ja varsinkin kun vertaa näihin Ranskan asuihin). Ja kyllä minäkin sen myönnän: aina kun Helsinkiin saapuu lomalle, tuntuu kaupunki asukkaineen hämmästyttävän tyylikkäältä, puhtaalta ja suorastaan graafisilta.

helsinki

Entisen kotikaupunkini valikoituminen eurooppalaisittain elegantiksi naurattaa kyllä myös taannoisen työpukeutumista koskevan artikkelin / kohun jälkeen. Niin, puhun siis siitä Suomessa velloneesta minikohusta, joka alkoi kun asiantuntijat sanoivat, etteivät suomalaiset pärjää työpukeutumisellaan maailmalla.  Sitten aiheesta haastateltiin muotibloggaajia ja vettä myllyyn pitkin matkaa löivät kaikki ne lukuisat, aihetta käsittelevät some-statukset  ja blogikirjoitukset, jotka pyörittelivät samaa asiaa eri kulmista.

Helsinki allas

Pikkuisen etäisyyden päästä pienet Suomi-kohut ovat aina viihdyttävää seurattavaa. Tällaisina hetkinä myös kulttuuriset erot nousevat pinnalle: siinä missä Ranskassa pukeutuminen ja esteettisyys voidaan nähdä kulttuurisesti tärkeänä, pitävät monet Suomessa laittautumista pinnallisena.

Mutta oli se sitten pinnallista tai ei – Helsinki on siis kaikesta huolimatta tutkitustikin hyvin elegantti ja tyylikäs. Ja huomauttaisin, että erityispisteitä Helsingille tuli tutkimuksessa nimenomaan kansainvälisiltä muotitoimittajilta, jopa enemmän kuin Barcelonalle ja Monte Carlolle.

 

Perheen alppiloma, jonka aikana vanhemmat pääsivät joka päivä treffeille

Helena Alpeilla

Siinä sitä matkattiin, puolison kainalossa hissillä ylös rinteeseen. Kaaos aamiaispöydässä oli taaksejäänyttä elämää. Lasten ääniä ei kuulunut enää. Oltiin vain mies ja minä, ihan niin kuin silloin ennen.

Kyllä, olimme perhelomalla, vaikkei näistä ensimmäisistä kuvista ehkä uskoisi. Joku saattaisi äkkiseltään jopa soimata huonoksi äidiksi.

maisema Alpeilla

Kun miekkonen oli keksinyt, että perheen piti päästä tänä vuonna ensimmäiselle laskettelulomalle, nikottelin. Neljän tunnin päähän Alpeille 3- ja 5-vuotiaiden kanssa?  Jotka eivät osaa lasketella? Pitääkö minun opettaa? No mennään nyt sitten jos välttämättä haluat, vaikka lepolomaa se tuskin tulee olemaan. Oletko varma, ettei sittenkin pitäisi mennä rannalle?

Kuinka väärässä olinkaan. Olen nimittäin juuri palannut maailman ihanimmalta ja rentouttavimmalta perhelomalta takaisin kotiin. Olinhan minä toki kuullut Kanarian hotellien perhekerhoista, mutta pääkopastani oli tyystin uupunut tieto vastaavankaltaisista järjestelyistä keskieurooppalaisissa hiihtokeskuksissa. Parfait.

hiihtokoulu

Omaksuimme perheklubin käytännöt nopeasti. Jokaisena loma-aamuna croissanttien jälkeen pakkasimme lapset hiihtovermeisiin ja talutimme pikkubussiin, joka noukki kaikki hotellin pikkuihmiset hiihtokouluun. Me aikuiset taas nakkasimme sukset jalkaan ja laskimme hotellin ovelta rinteeseen nautiskelemaan.

Ensimmäisinä aamuina minulla kyllä oli kamalan huono omatunto. Pitäisikö minun kuitenkin olla lasten kanssa? Vaadimmeko heiltä liikaa? Tykkäävätköhän he edes laskettelusta?

Mutta kun kello 12 bussi palasi takaisin hotellille, punaposkiset, iloiset lapset riensivät syliin. Äiti, äiti, äiti! Tein kurveja! Minä menin hissillä!

Sitten syömään. Ruuan jälkeen hotellilla jatkui lasten iltapäiväkerho, jonne esikoisemme juoksi innoissaan. Niinä päivinä kun kuopus halusi mennä mukaan, sai hän nukkua siellä päikkärit.

Askartelu

Niinpä sitten kun lapset askartelivat mm. näitä superjuttuja, me vanhemmat hiihdimme lisää. Ei mietteitä saati huonoa omaatuntoa. Vain kevyt, huolettoman iloinen olo puolison seurassa.

Illalla hotellilla ohjelma jatkui vielä lasten diskolla ja elokuvilla juuri silloin kun oli vanhempien aperitiiviaika. Ah! Sitten yhteiselle illalliselle ja kymmeneltä nukkumaan. Paitsi tietysti sinä iltana, jolloin lastenkerho järjesti lapsille aikuisten illallisaikaan peli-illan. Voitteko kuvitella?

laskettelu lapsen kanssa

– Me pidämme huolta, että lapset nauttivat. Niin vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, ohjelmavastaava lupasi. Viikon loputtua pienokaiset pyyhkivät kyyneleitä. Onko pakko lähteä? Eikö tänäänkin mentäisi hiihtämään?

Ei ehkä tänään, mutta uskon, että nopeammin kuin luuletkaan. Sillä mikä voisi olla lomalla paremmin?

Hiihtokeskuksissa perhekerhoja järjestäviä hotelliketjuja on useita. Me olimme Belambra-ketjun hotellissa, mutta alla tietoa myös muutamasta muusta Ranskassa toimivasta yrityksestä. Kannattaa toki kiinnittää huomiota kieliasioihin: lastenhoitajat harvoin puhuvat suomea.

Mutta voisiko vastaavaa harkita jonain päivänä myös Suomeen?

Belambra

Pierre et Vacances

Le Villages Clubs du Soleil

MMV

VVF Villages

Club Med 

Ja kohta he marssivat kulkueessa pikkuenkeleinä

luceram

Menkää Lucéramiin! Kun ennen joulua tein postauksen Rivieran seudun ihanimmista joulumarkkinoista, sain muutamasta puutteesta palautetta. Yksi oli seimiasetelmistaan kuuluisa Lucéram Nizzan koillispuolella. Kyllähän se kuuluisi listalle! Olette täysin oikeassa.

luceram-mini-seimi  luceram-katu

Ennen jokaista joulua keskiaikaisen Lucéramin vuoristokylän kujille ilmestyy yli 400 seimeä, aina ihan pikkuruisista, reilun nyrkin kokoisista suuriin huoneen kokoisiin asetelmiin. Kylän seimiperinteen luulisi äkkiseltään olevan peruja satojen vuosien takaa, mutta ymmärtääkseni ensimmäisen kerran seimikierros järjestettiin vasta 90-luvun lopulla – erinomaisin seurauksin. Turistit virtaavat nykyään juhlistamaan joulua pittoreskin kylän kujille.

Me päätimme viimein suunnata kylälle loppiaisjuhlaksi – olihan oli tämän joulukauden viimeinen mahdollisuus nähdä asetelmat. Sitä paitsi luvassa oli kaikenmaailman kulkuetta ja lapsille suklaatakin.

luceram-seimi-3 luceram-seimi-2

Kun pitkän, kauniin seimikierroksen ja ikuisuuden vieneen lounaan jälkeen viimein asetuimme raitille odottelemaan kulkueen alkua, paikallinen nainen tuli koputtamaan olalle. Tiesittikö, että lapset voivat osallistua kulkueeseen? Haluaisivatko teidän lapsenne ryhtyä enkeleiksi? Meiltä puuttuisi porukkaa.

No tietysti! Kerrankos sitä enkeleiksi. Ja ennen kuin tajusimmekaan,  kylän vanhat rouvat pukivat pellavapäillemme kaavut, siivet ja sädekehät ja panivat jonon jatkoksi, itämaan tietäjien perään köpöttelemään.

luceram-enkelit-2

Niin sitä sitten marssittiin musiikin tahdissa läpi pienten kujien. Minua nauratti ja jännitti yhtäaikaa. Pysyvätkö he varmasti pystyssä? Olikohan tämä sittenkään hyvä idea?

luceram-enkelit

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kulkueesta selvittiin vain muutamalla muksahduksella ja suklaat suussa palattiin takaisin kotipuoleen. Lucéram kuuluu ehdottomiin Rivieran joulukohteisiin.

luceram-maisema