Jouluruohot ja hanhenmaksat – hyviä pyhiä Ranskasta

joulupukki

Tuo kuva kertoo kaiken olennaisen. Meillä kotona Ranskassa joulupukin päästä kasvaa ruohoa, vaikka tietysti kaikenlaisen ruohon pitäisi minusta liittyä pääsiäiseen ja keltaisiin tipuihin. Jopas jotakin.

Kyse on tietysti provencelaisesta traditiosta, le blé de noëlista, eli joulun vehnästä. Perinteen mukaisesti edelliskauden siemenet pannaan kasvamaan joulukuun neljäntenä päivänä. Jos jouluna vehnä (tai vaihtoehtoisesti linssit tai kikherneet) ovat itäneet hienosti, tulevasta kaudesta on tulossa hyvä.

Samaan syssyyn kuuluu sitten sanoa provencelaisesti ääntäen “Quand lou blad vèn bèn, tout vèn bèn !” – Kun vehnä voi hyvin, kaikki on hyvin!”  

Me vietämme tänä vuonna joulun miehen sukulaisissa, mikä tarkoittaa, että joulu suomalaisittain  muutenkin pikkuisen hassunkurinen.

Joulupuuroa ei syödä (“voithan sä tehdä, mutta ei kukaan syö puuroa vapaaehtoisesti”), eikä siis kukaan saa mantelia. Yhyy. Sen sijaan loppiaisena kyllä syödään kuninkaiden torttua, joka ajaa vähän saman asian: sen sisälle on piilotettu pieni posliiniveistos, jonka saaja saa painaa päähänsä kultaisen kruunun.

No, glögit ja vihreät kuulat ujutin kaikesta huolimatta laukkuun mukaan. Jos jossain välissä sittenkin… Varsinaista jouluruokaahan ei suvun juhlapöytään hanhenmaksan, graavilohen ja suklaisen jälkiruokahalon lisäksi oikeastaan kuulu. Jouluruoat no – ne vaihtelevat isossa maassa alueittain, jos niitä on ollenkaan.

Juuri eilen keskustelin joulunvietosta koulun portilla erään isoäidin kanssa.

– Minä vielä pohdin, että mitä ruokaa laittaisin jouluksi, hän sanoi.

– Ai? Meillä on Suomessa jouluna tarjoillaan aina samaa ruokaa.

– Niinkö? Kiinnostavaa. Mitä?

– No kinkkua, kasvismuhennoksia ja…

– Kinkkua?!

 

Heh. Toivottavasti ensi vuonna sitten…

Hyvää joulua kaikille! Joyeux Noël!

 

Helsinki on elegantimpi kuin Nizza

nice

Kyllä se vaan näin on, että Helsinki peittoaa eleganttiudessaan Tukholman, Nizzan ja jopa Madridin. Tämä ei siis ole oma mielipiteeni, vaan perustuu kuulkaa ihan tutkittuun tietoon.

Tästä eleganttiudesta luin Zalandon teettämästä tutkimuksesta, jossa arvioitiin kahdeksaakymmentä eri kaupunkia kolmessa eri kategoriassa.  Kategoriat olivat muotiin liittyviä tekijöitä, urbaaneja tekijöitä ja saavutettavuutta.  Pärjätäkseen kaupungissa piti siis olla esimerkiksi menestyvää muotia ja kulttuurisesti ja historiallisesti merkittävää arkkitehtuuria. Lisäpisteitä tuli myös ensivaikutelman takia houkuttelevasta saapumispaikasta, kuten lentoasemasta. Saavutettavuudella taas tarkoitettiin mm. sitä, pystyykö paikallinen toteuttamaan “eleganttia elämäntyyliä” paikallisella palkalla.

Se, mitä se elegantti elämä sitten ikinä tarkoittaakin, on mielestäni toki hieman epäselvää.

Chanel

Listan ykköseksi nousi tietysti Pariisi, kakkoseksi Lontoo ja kolmoseksi Wien. Pohjoismaisista pääkaupungeista Oslo oli ykkösenä (11. sija) ja Helsinki kakkosena (15. sija). Kilpakumppani Tukholma köllöttelee vasta 26. sijalla, aivan Nizzan edellä, joka on 29 . sijalla. Käykääpä vaikka katsomassa tutkimusta itse.

Niin. Helsinkimme on siis ihan kärkikahinoissa! Nyt rinta rottingille (vaikka talviolympialaisten univormut olisivatkin mitä sattuu – ja varsinkin kun vertaa näihin Ranskan asuihin). Ja kyllä minäkin sen myönnän: aina kun Helsinkiin saapuu lomalle, tuntuu kaupunki asukkaineen hämmästyttävän tyylikkäältä, puhtaalta ja suorastaan graafisilta.

helsinki

Entisen kotikaupunkini valikoituminen eurooppalaisittain elegantiksi naurattaa kyllä myös taannoisen työpukeutumista koskevan artikkelin / kohun jälkeen. Niin, puhun siis siitä Suomessa velloneesta minikohusta, joka alkoi kun asiantuntijat sanoivat, etteivät suomalaiset pärjää työpukeutumisellaan maailmalla.  Sitten aiheesta haastateltiin muotibloggaajia ja vettä myllyyn pitkin matkaa löivät kaikki ne lukuisat, aihetta käsittelevät some-statukset  ja blogikirjoitukset, jotka pyörittelivät samaa asiaa eri kulmista.

Helsinki allas

Pikkuisen etäisyyden päästä pienet Suomi-kohut ovat aina viihdyttävää seurattavaa. Tällaisina hetkinä myös kulttuuriset erot nousevat pinnalle: siinä missä Ranskassa pukeutuminen ja esteettisyys voidaan nähdä kulttuurisesti tärkeänä, pitävät monet Suomessa laittautumista pinnallisena.

Mutta oli se sitten pinnallista tai ei – Helsinki on siis kaikesta huolimatta tutkitustikin hyvin elegantti ja tyylikäs. Ja huomauttaisin, että erityispisteitä Helsingille tuli tutkimuksessa nimenomaan kansainvälisiltä muotitoimittajilta, jopa enemmän kuin Barcelonalle ja Monte Carlolle.

 

Liian positiivinen. Tyhjännauraja.

positiivisuus

Ajattelinpa kehua nyt, kuinka ihana alkuviikko mulla on ollut.

Mies on poissa, joten olen täyttänyt omat ja lasten päivät kaikenmaailman kohtaamisilla. Eilen päivällä tapasin työmatkalla olleen kaverin Suomesta, sitten illalla järjestin kotiin niin sanotut apéro-leikkikekkerit (naapuruston äideille rosee-viiniä ja naksuja,  lapsille leikkejä ja pitsaa). Tänään, vapaan keskiviikkoiltapäivän kunniaksi kutsuimme ystävät Nizzasta kylpemään ja illalla odotamme toisia kavereita Suomesta yökylään.

Iiihanaaaa! Rakastan kesäaikaa Rivieralla, tuntuu nimittäin kuin olisi ikuisella lomalla, vaikka nyt päivät töitä tekisikin. Kodista on tullut avointen ovien huusholli, jossa viihdytään aina silloin tällöin vain pieni hetkinen. Ystävät ja kaverit ovat tervetulleita kaaoksen keskelle – ennen kuin kohta taas mennään rannalle.  Hyvä puoli on minusta sekin, ettei siivota kannata, koska hiekkaa kulkeutuu kohta sisään uudestaan.

minä rannalla

Olisihan tämän alkuviikon toki voinut viettää toisinkin. Kiukutella esimerkiksi siitä, että kouluruokala oli eilen pyytämättä ja yllätyksenä lakossa. Että kotona on liian kuuma. Että silitysrauta hajosi käsiin. Että kuulin mammoilta eilen vähän ikäviä juttuja esikoisen tulevasta ala-asteesta. Että Pariisissa tehtiin taas terrori-isku (joka onneksi ei aiheuttanut suurta vahinkoa). Että unohdin viedä energiajätteet kadunvarteen illalla, minkä seurauksena meidän roskis sitten pursuilee viikon verran. Se vasta kuulkaa onkin harvinaisen mukavaa tässä 35 asteen lämmössä.

Onhan niitä hetkiä toki minullakin, jolloin seinät kaatuvat päälle ja raivostuttaa ihan älyttömästi. Sen kuulevat kyllä naapuritkin. Mutta nyt piti oikein pinnistellen muistella, että mitä ne ärsyttävät, tällä viikolla tapahtuneet asiat oikein olivatkaan. Kaikki vastoinkäymiset olivat karanneet takaraivoon.

Pääasiassa nimittäin pyrin ajattelemaan asioita niiden valoisalta kannalta, sillä elämä on sillä tavalla paljon mukavampaa. Aika moni fiilisjuttu on lopulta itsestä kiinni.

suomi4

Vaikka olen minä kyllä senkin huomannut, että joitain kyynikkoja positiivisuus ärsyttää. Naiiviahan se on olla tuollainen. 

Kun kirjoituksissani kehun elämää Ranskassa, yksi jos toinenkin muistuttaa, että OIKEASTI kyllä Ranskassa on moni asia tosi huonosti. Lähiöissä ihmiset ei osata käyttäytyä. On aseita ja huumeongelmia. On islamismia. On nokkavia pariisilaisia. Ja vanhemmatkin kurittavat lapsiaan.

Auta armias, jos taas erehdyn kehumaan Suomea, yksi jos toinenkin muistuttaa, että toista se arki vaan KUULE on marraskuussa. Suomessa lapsetkaan eivät osaa käyttäytyä. Kaikki tuijottavat iPadejaan eikä vanhanajan ruoka-ajoista pidetä kiinni. Kuraa ja soraa on joka paikka täynnä. Jouluna on sama sää kuin juhannuksena.

Kuulostaako tutulta?

Yhden ihanan positiivisen ihmisen kanssa juttelimme muuten myös podcastimme tämänpäiväisessä jaksossa. Kanadasta nyt Suomeen muuttava Katja Presnal on muuttanut parinkymmenen vuoden aikana noin puolentoista vuoden välein, saanut kolme lasta ja kehittynyt nettikirpparimyyjästä konferenssipuhujaksi. Käypä kuuntelemassa.