Pikkuperheen kera lentokenttähotelliin

nukkuu

Olemme Ranskassa taas! Suomen reissu oli upea ja kotimatkakin meni mukavasti, joskin vaati tällä kertaa muutamia erityisjärjestelyjä. Yhteydet Ivalosta Nizzaan nimittäin eivät ole ne kaikkein kätevimmät.

Yhteistyössä Chez Héléna ja GLO Hotel

lentokone

Lentopalapelin ääressä kohtasin umpikujan: homma vaan ei onnistunut ilman yöllisten tuntien odottelua lentokentällä.

Niinpä päätin varata perheellemme ensi kertaa yön lentokenttähotellista Helsinki-Vantaalta. GLO Hotel Airport sijaitsee kakkosterminaalin alakerroksessa ja osoittautui perheellemme monin verroin paremmaksi vaihtoehdoksi kuin se, että olisimme matkanneet yöllä taksilla muutamaksi tunniksi ystävien sohvalle Helsingin keskustaan ja aamunkoitteessa takaisin kentälle.

lentokentta%cc%88

Olimme varanneet lentomme Ivalosta Helsinkiin keskiviikkoillalle ja paluun Helsingistä Nizzaan torstaiaamulle. Lähtö Ivalosta oli myöhäinen, mikä tietysti mahdollisti sen, että saatoimme nauttia hangista vielä viimeisenkin päivän ajan. Lumimyräkän vuoksi olimme Helsinki-Vantaalla lopulta vasta puolen yön jälkeen, lapset rättiväsyneinä.

glo-hotelli

Kentällä jätin miehen odottelemaan laukkuja ja kannoin lapset alakertaan nukkumaan. Meidän pikkumatkalaisista vasta olikin  jännää yöpyä lentokentällä! Meillä oli moderni perhehuone neljän sängyn kera, mikä sopi hienosti. Tietysti kun terminaalissa ollaan, tunnelma oli hotellissa vähän kuin hienommalla Ruotsin laivalla, koska ikkunaa huoneessa ei ollut. Valoa sen sijaan toi huoneen kulmaan rakennettu lasiseinäinen kylppäri.

glo-kylppa%cc%88ri

Kun lapset jo kuorsasivat pedissään, mies kantoi matkalaukut sisään ja mekin kävimme yöpuulle. Kellot soimaan: noin seitsemän tunnin jälkeen olikin jo aika nousta aamiaiselle.

huone

Minä tungin tulpat korviin ja nukuin hyvin kuten näemmä tekivät lapsetkin. Mies sen sijaan vähän valitteli käytävältä kuulunutta meteliä. Saimme aulassa selityksen liikenteelle: hotelli oli keskellä yötä joutunut majoittamaan hiekkamyrskyn takia Kap Verdelle jumiin jääneitä ja sieltä viimein palanneita suomalaismatkaajia. Siitä ylimääräinen kolina.

Eikä terminaaliin rakennetulta hotellilta tietenkään voi odottaa täydellistä hiljaisuutta – kentällä kun ollaan, matkaajia riittää vuorokauden ympäri. Yhdenkään lentokoneen ääntä en sen sijaan huoneeseen kuullut, mitä ihan ihmettelin.

aamiainen

Sitten vielä iso hotelliaamiainen nassuun ja uudelle lennolle. Liukuportaita yläkertaan ja suoraan check in -jonoon. Nizzassa oltiin jo puoliltapäivin ja väittäisin, että jopa suhteellisen pirteinä.

Lentokenttähotelli

Plussaa:

  • Mahdollistaa lyhyilläkin vaihdoilla mukavat unet oikeassa sängyssä, mitä matkaileva pikkulapsiperhe kiittää.
  • Lämmin suihku.  Mikä ihana asia! (Varsinkin jos lapsen mustikkamehut ovat kaatuneet edellisellä lennolla syliin.)
  • Mikään ei voita kunnollista aamiaista ennen matkaa.

Miinusta:

  • Lentokenttähotelleissa on liikettä vuorokauden ympäri, joten käytävämeteliin pitää varautua.

Yhteistyössä Chez Héléna ja GLO Hotel

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

kävely2

Oikea elämä ei aina vastaa mielikuvia. Tällä postauksella osallistun Alkon #nofilter-kampanjaan, joka haastaa paljastamaan todellisuuden täydelliseltä näyttävän kuvan takana. 

 

–       Ai. Mä luulin aina, että sun elämäsi olisi siellä ihan unelmaa.

Ystäväni katsoo minua viinilasin yli. Olin juuri suoltanut hänelle totuuden ensimmäisestä Etelä-Ranskan vuodestani, joka oli vienyt minulta voimat. Elimme kesää 2014.

Sillä hetkellä en olisi halunnut mitään enemmän kuin muuttaa takaisin Suomeen ja ostaa pinaattilettuja ja puolukkahilloa lähikaupasta.

T’es folle? Oletko hullu? olisi ranskalainen sanonut

Oliivit, roseeviini, turkoosi meri ja upottava hiekka. Liian isot aurinkolasit ja tuulessa kevyesti liehuva lierihattu. Mukulakivikujat ja vanha kaupunki, jonka seinät kaikuvat tarinoita.

Yhteistyössä Chez Héléna ja Alko

Riviera on kuin unelma; jo sen sanominen ääneen on kuin laventelilta tuoksuva tuulahdus, jota säestävät sirittävät heinäsirkat.

Kun muutimme Amerikasta kolme vuotta sitten, yksi ystävistämme “halusi hypätä matkalaukkuun ja muuttua meidän lapseksemme”.  South of France kuulosti valtameren toisella puolen unenomaiselta. Nauroin, koska ihaniksi minäkin elämäni seuraavat askeleet kuvittelin.

su-aamu3

Ja hempeältä ranskalainen elämämme blogini välityksellä näyttikin. Ja olihan niitä herkkuhetkiäkin paljon, mutta todellisuudessa kauniit kuvat olivat myös pako myös omasta, uuden ranskalaisen kotiäitiarjen tummentamasta mielentilasta.

Mies oli pitkät päivät töissä kun huolehdin vauvasta ja uhmaikäisestä taaperosta. Turvaverkot olivat tuhansien kilometrien päässä. Kodin katto vuosi ja eteisen seinä homehtui. Pihalla juoksivat rotat. Ikkunat vetivät niin, että sisällä oli lähes yhtä kylmä kuin ulkona.

eze

Miksi me ikinä tulimme?

Olisi varmasti helpottanut, jos joku olisi kertonut, etten ollut tuntemuksineni yksin. Että ulkomaille muuttaneen sopeutumisprosessiin kuuluu tällainenkin vaihe. Että pikkuvauva-arki yhdistettynä taaperoarkeen saattaa muistakin mammoista olla ihan hirveän rankkaa.

Mutten en tohtinut sellaisesta todellisuudestani puhua. Itsehän etelään olimme halunneet.

nice8

Sen sijaan tyydyin tuijottelemaan kateellisena Facebookin kuvavirtaa, joka suolsi kuvia nietoksista ja loimottavasta takkatulesta. Suomessa mökin saunaillat lämmittivät ja työpaikan glögijuhlat olivat vallattomia. Ah, tuonne minäkin haluaisin.

Nyt jälkikäteen kun mietin, yhtäkään kuravaatekuvaa en muista nähneeni.

 

#nofilter-kampanja on osa Alkon vastuullisuustyötä. Alko pyrkii kaikessa toiminnassaan läpinäkyvyyteen ja siihen, että vaikeistakin aiheista tulee voida puhua. Alkon toimintaa leimaa vastuullisuus ja tämä työ ulottuu mm. henkilökunnan hyvinvointiin, alkoholin liikakäytön vähentämiseen sekä ympäristöasioihin omassa toiminnassa (jätteen vähentäminen, kierrätys ja energiansäästö). Alkoholijuomien kannalta pitkät kansainväliset hankintaketjut aiheuttavat suuria haasteita, sillä tuotteita ei välttämättä pystytä jäljittämään alkutuotantoon asti, ja silloin työolot ja ympäristön suojelun taso saattavat jäädä pimentoon. Alko haluaa edistää vastuullista hankintaketjua jatkuvan parantamisen periaatteella ja tekee säännöllisiä auditointeja viinien tuotantolaitosten lisäksi myös viiniviljelmillä sekä ohjeistaa heitä kehittämään työolojaan eettisten periaatteiden mukaiseksi.
Lisätietoja Alkon vastuullisuustöistä täällä.
Yhteistyössä Chez Héléna ja Alko

Nelikymppinen rimpula kuntokuurille

aamulenkki

Päätä särkee. Väsyttää. Rypyt syventyvät. Pullonkorkkiakaan en saa auki, koska käsivarret ovat spagettia.

Lähestyn neljääkymmentä ikävuotta uhkaavaa vauhtia ja nyt kun aikaa on pitkästä aikaa katsoa peiliin (lapset ovat kasvaneet), huomaan, etteivät vuodet ole vierineet jälkiä jättämättä. Apua, pysäyttäkää kellot!

Kuuluun siihen ihmisryhmään, jonka ei tarvitse kummemmin ponnistella pysyäkseen hoikkana. Runko on kapoinen ja iän myötä tuntuu, että viimeisetkin ylikilot ovat valahtaneet poskista maan uumeniin. Hoikkarakenteisuus on toki lahja, mutta myös pieni ilkimys: kun ylikilot eivät häiritse, tulee lenkkipolusta laistettua liian helposti. Kunto rapisee yllättävän nopeasti.

treenikollaasi

Yhtään ei auta sekään, että ympäröivä yhteiskunta ei ole Suomen tai Yhdysvaltain malliin kovinkaan urheilullista. Eteläranskalainen nainen näyttää harvoin urheilevan julkisesti. Toisaalta myös ranskalainen ihannevartalo on hyvin hoikka, eikä niinkään sporttinen. Katsotaan nyt esimerkiksi vaikkapa laulajatar Vanessa Paradis’ta.

Tässä itsepuolustukseksi mainittakoon, että kyllähän minä vähän liikun – joogaanhan kerran viikossa ja lätkyttelen tennistäkin. Mutta enpä paljoa muuta, enkä varsinkaan lihaksia kasvattavaa. Edes lasten koulu- tai työmatkoista ei ole liikunnaksi – me asumme koulua vastapäätä ja minulla on kotitoimisto.

Haluan pitkän elämän! Haluan parempia yöunia! Voimaa käsivarsiin ja vetreät niskat! Aivot, jotka toimivat vielä kolmenkymmenen vuoden päästä! 

Ehkä yksi kutsuisi tätä neljänkympin kriisiksi, toinen kuolemanpeloksi. Niinpä sovin yhteistyöstä suomalaisen valmentajan ja personal trainerin Aaro Helanderin kanssa, joka tekee myös urheiluvalmennuksia etänä vaikka ulkomaille (Hän on muuten myös ollut tekemässä Level App -nimistä kehonpainotreeni-mobiilisovellusta, käykääpä testaamassa.) Se, että ohjeet antaa suomalainen ja vielä ihan kotoisaksi suomeksi antaa ainakin minulle motivaatiota.

aarohelander

Tapasimme viime Suomen reissulla ja sovimme marssijärjestyksestä.

– Mihin sä luokittelisit mun lähtötason?

– No, sanotaan, että aika niin kuin nollasta lähdetään.

– Okei.

– Mutta voitais lähteä myös miinuksen puolelta jos olisit 50 kiloa painavampi. Eli siinä mielessä ihan hyvä lähtökohta.

– (Apua!)

Aaro Helander käy kanssani läpi seuraavia etappeja: ensin parannetaan jumahtaneen rintarangan, niskan ja lantion liikkuvuutta. Tehdään yksinkertaisia, mutta vaativia liikkeitä. Unohdetaan hankalat kuntosalilaitteet ja panostetaan kehonpainotreeniin. Ja syödään enemmän: vaikka kermavaahtoa suoraan purkista.

– Sun tyylisellä ihmisellä on vaarana se, että sä syöt liian vähän. Usein luontaisesti laihat intuitiivisesti yliarvioivat ruuan määrää.

Se, että vanheneminen pelottaa, on Aaron mielestä ihan hyvä syy aloittaa treenaaminen. Näillä eväillä elämän pitäisi ainakin jatkua pitempään. Koskaan ei sitä paitsi ole liian myöhäistä. Otamme tavoitteeksi leuanvedon, johon makaronihauksistani ei juuri nyt ole.

Helanderin ensimmäiset liikeohjeet tulevat sähköpostilla: ensiksi panostetaan lankkuihin, lapapumppaukseen sekä kaari- ja kuppiasentoihin. Näitä nyt kolmesti viikossa. Laiskottelemaan ei pääse: pian jutellaan skypen kautta, kuinka ensimmäiset treenit ovat menneet. Ylin kuva on lämmittelylenkiltä tältä aamulta.

– Keskivertoa suurempi määrä lihasmassaa on yksittäisenä tosi selkee indikaattori siihen, että tämä ihminen todennäköisesti elää pitkään, Aaro muistuttaa vielä.

Minä ainakin meinaan elää hitsin pitkään!

P.S. Kuntokuurin etenemistä seurataan blogissa muutaman kerran tulevien kuukausien aikana.

Yhteistyössä Chez Héléna ja Aaro Helander