Joskus on ikävä Kaliforniaan

rantatuuli_helena

Kyllä se vaan niin on, että roisisti puhaltavassa kevättuulessa ajatukset pohdistuvat. Matkasimme perheen kanssa lauantaina oman lähirantamme sijasta Saint Raphaëlin takamaille, Saint Aygulfin suurelle, pehmeähiekkaiselle rannalle. Siellä tuiversi niin, että tukka meinasi lähteä päästä.

Täällä Välimerellä ikävöimme usein Kalifornian mahtipontisia rantoja, kovasti puhaltavaa tuulta ja aaltoja, jotka lyövät äänekkäästi rantahiekkaan. Etelä-Ranska on toki ylettömän kaunis ja suloinen, mutta välillä meri tuntuu liiankin rauhalliselta ja kiltiltä.

rantareitti

Ehkä se on sellaista pohjoisen ikävääkin – tuo myräkän kaipuu. Tämä suomalainen immeinen nimittäin ainakin nauttii siitä, että välillä poskipäitä kipristää ja myrskytuuli ulvoo korvissa. Kun Antibesiin tänä talvena laskeutui kahden viikon mittainen “kylmä kausi”, minä iloitsin valtavasti. Sain pukea pipon päähän ja taistella vastatuulessa kauppaan. Ah, minusta se oli mahtavaa, mutta naapurit valittivat ja minulle hyväntahtoisesti nauroivatkin.

ranta-aallot

Saint Aygulfin tuuleen matkasimme nyt ensimmäistä kertaa. Tämä, alueellemme hyvin erikoinen ranta sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Fréjusin kaupungin keskustasta.

Kaunista hiekkarantaa on Saint Aygulfissä noin kolmen kilometrin verran. Talvisena lauantaina sen olivat vallanneet Kalifornian lainelautailijoiden sijasta leijasurffaajat, mutta kesäisin täällä kuulemma palvotaan aurinkoa. Oikeastaan, jos totta puhutaan,  aurinkoa voisi palvoa ympäri vuoden.  Alueella nimittäin paistaa älyttömät 300 päivää vuodessa.

poika_simpukka

Saint Aygulf on rantojensa lisäksi hyvin rikas luontokohde. Aivan rannan tuntumasta nimittäin alkaa vehreä kosteikko, Villepeyn lammista koostuva reilun 200 hehtaarin luonnonsuojelualue. Tällä hämmentävän upealla alueella (katso kuvia esim. täältä) on kilometrien mittaisia luontopolkuja, upea kasvisto ja runsaasti lintuja – kuulemma jopa flamingoja.

villepey

Pyöräilystä kiinnostuneen kannattaa huomioida, että alueella on paljon hyviä pyöräreittejä. Rantaan pääsee helposti omalla autolla, mutta julkisia kulkuneuvojakin on.  Voit ottaa esimerkiksi junan Saint Raphaëliin, mistä sitten Saint Maximeen suuntaavan bussin numero 7601 aina Saint Aygulfiin saakka.

Yhteinen harrastus: rantahifistely

esterel1

Jotkut rakastavat laskettelua, toiset vaeltavat vuorilla, kolmannet pelaavat jalkapalloa. Facebookista luen, kuinka puoli kaveripiiriä kuskaa jälkikasvua jääkiekkotreeneihin ja leipoo mokkapaloja. Toiset pelaavat golfia pikkuisten kera. Eikö me muka oikeesti harrasteta mitään yhdessä? Apua.

Aikani tuossa möyrittyäni tajusin, että hitsi soikoon, harrastetaanhan me. Juuri nyt meidän perheemme tykkää kaikkein eniten olla rannalla yhdessä. Naurakaa pois, mutta oikeasti olemme rantahifistelijöitä. Lasken sen harrastukseksi: hyvälle rannalle ajetaan vaikka tunti.

esterel2

Niin, olisihan tuossa hiekkaranta parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Mutta ei, emme mielellämme mene tylsälle, koko kansan yleiselle rannalle. Me etsiydymme pikkuruisiin poukamiin, joiden kauneus on silmiähivelevää. Tai sitten sellaiseen, jossa vedestä löytyy komeata snorklattavaa. Tuon taidon kun nelivuotiaammekin oppi viikko sitten.

Löhöämistähän rannalla ei pikkuisten lasten kanssa tunnetusti harrasteta. Kirjat ovat jääneet aikapäiviä sitten kotiin.

esterel4

Aikaisemmin täällä kehuin jo Theoule-sur-Merin kauneutta. Theouleen ajaa meiltä Antibesista puolisen tuntia. Nyt parin viikonlopun ajan olemme ajaneet vielä tuotakin kauemmas, nimittäin Saint Raphaëlin ja komeiden Esterel-vuorten välimaastoon. Punaisena hohkavat vuoret ylettyvät rannasta pitkälle sisämaahan ja saivat alkunsa 250 miljoonaa vuotta sitten, alunperin osana Afrikkaa. Välimeren syntymä lopulta erotti vuoret osaksi sitä, joka sittemmin tunnetaan Eurooppana. Esterel-vuoristossa on paljon erinomaisen kauniita vaellusreittejä, jotka tosin saavat vielä hetken odottaa meidän pientä perhettämme. Ne vaativat kulkijoiltaan kärsivällisyyttä.

snorklaus

Sen sijaan Esterel on synnyttänyt Välimeren rantaan upeita merenlahtia, kauniita läpinäkyvän veden poukamia, joihin meilläkin on jo asiaa. Kaikkein komeimpiin niistä pääsee vain veneellä, mutta osa on saavutettavissa myös autolla. Me löysimme uusimman suosikkimme, Kilpikonnien rannan oikeastaan puolivahingossa: kivenheiton päässä sattui olemaan ilmainen parkkipaikka. Pikkuista poukamaamme suojelee luonnon oma aallonmurtaja. Sen sisäpuolella vesi on lämpöistä ja valtoimenaan pieniä kaloja, simpukoita ja erakkorapuja, joita voi kerätä omin käsin ämpäriin.

tortue

Parhaimmillaan uimaranta olisi tietysti täysin luonnonmukainen ja villi. Mutta silloin kun on 2-4-vuotiaat seuralaiset mukana, mikään ei ole ihanampaa kuin lähistöllä sijaitseva herkullinen ja kohtuuhintainen rantaravintola. Eipähän tarvitse huolehtia eväiden säilymisestä. Sunnuntaina söin 12 eurolla päivän annoksen: grillattuja sardiineja, kasviksia ja riisiä. Ja onnittelin itseäni perheen kelpo harrastuksesta.

img_2821