Pikamatka Provenceen

fayencen katot

Ah, tätä olen kaivannut! Kun muutimme Ranskaan, matkasimme jokaisena viikonloppuna johonkin uuteen, ihanaan pikkukylään. Sitten kohta jo tuntuikin, että kaikki kivat olisi mukamas jo koluttu ja ruvettiin hengailemaan kotosalla. Mitä tuhlausta!

Aamulla pakkasimme lapset autoon ja suuntasimme luonteeseen, Varin alueelle, meiltä Antibesista noin tunnin ajomatkan päähän. Opaskirjasta minä valitsin kohteeksi Fayencen ja mies Monsin – meille uusia paikkoja molemmat.

fayence kujat

Fayence kuuluu Pays de Fayencen -alueen pittoreskiin, vuorten huipuille rakennettujen kylien ryppääseen. Sen historian juuret ulottuvat muinaisiin roomalaisiin, jotka kutsuivat aluetta nimellä “Faventia”, miellyttävä paikka.

Fayencen kylän keskustaa hallitsee suuri kirkko, jonka edustalla järjestetään markkinat useana päivänä viikossa. Ihaninta kylässä ovat mielestäni kapoisat kujat ja tietysti korkeimmalla paikalla sijaitseva kellotorni, josta avautuu huikea panorama. Se muistutti Rivieran asukasta siitä, ettei koko Etelä-Ranskaa ole onneksi rakennettu täpötäyteen.

fayence ravintolat

Täytyy myöntää, että kaikkien näiden vuosienkin jälkeen minusta on hassua, että tällaisessakin, alle 6000 asukkaankin kylässä voi jopa sunnuntaina olla niinkin vireä tunnelma. Lukuisien ravintoloiden terassit olivat täynnä iloisia ja puheliaita asiakkaita. Lisäksi viikolla keskustassa järjestetään tosiaan markkinoita, on kouluja, musiikkiopistoa ja kulttuurikeskuksenkin ohjelmakartta näytti aktiiviselta. Ihmeellistä.

tytto juoksee

Fayencesta matkamme jatkui sitten yli 800 metrin korkeudessa sijaitsevaan Monsin kylään (ei pidä sekoittaa autokilpailuistaan kuuluisaan Mansiin). Reitti Monsiin oli kiemurainen ja pitkä, mutta se kannatti – perillä nimittäin odotti hämmästyttävän kaunis, rauhallinen vuoristokylä. Tai siltä se ainakin aluksi näytti – muutaman korttelin verran tyhjillä kujilla seikkailtuamme päädyimme nimittäin pääaukiolle, jossa oli käynnissä mittavat ja äänekkäät petankkikisat. Niinpä tietysti.

mons petankki

Monsin historia on hämmentävä. Kylään on aikoinaan jopa asutettu ihmisiä Genovan alueelta – 1200-1300-luvuilla riehuneet rutot, nälänhätä ja maanjäristys olivat nimittäin harventaneet paikallista väkeä hälyttävästi. Italiaisvaikutteisuus näkyykin jopa kylän tiekylteissä.

mons piha

Paluumatkalla ajoimme vielä kauniin Seillansin kylän läpi, joka muistutti meitä Aix-en-Provencen pohjoispuolella sijaitsevasta Luberonin alueesta. Kaiken kaikkiaan mielettömiä paikkoja ja vielä moni jäi näkemättä. Tälle seudulle on siis palattava uudestaan.

 

Joskus on ikävä Kaliforniaan

rantatuuli_helena

Kyllä se vaan niin on, että roisisti puhaltavassa kevättuulessa ajatukset pohdistuvat. Matkasimme perheen kanssa lauantaina oman lähirantamme sijasta Saint Raphaëlin takamaille, Saint Aygulfin suurelle, pehmeähiekkaiselle rannalle. Siellä tuiversi niin, että tukka meinasi lähteä päästä.

Täällä Välimerellä ikävöimme usein Kalifornian mahtipontisia rantoja, kovasti puhaltavaa tuulta ja aaltoja, jotka lyövät äänekkäästi rantahiekkaan. Etelä-Ranska on toki ylettömän kaunis ja suloinen, mutta välillä meri tuntuu liiankin rauhalliselta ja kiltiltä.

rantareitti

Ehkä se on sellaista pohjoisen ikävääkin – tuo myräkän kaipuu. Tämä suomalainen immeinen nimittäin ainakin nauttii siitä, että välillä poskipäitä kipristää ja myrskytuuli ulvoo korvissa. Kun Antibesiin tänä talvena laskeutui kahden viikon mittainen “kylmä kausi”, minä iloitsin valtavasti. Sain pukea pipon päähän ja taistella vastatuulessa kauppaan. Ah, minusta se oli mahtavaa, mutta naapurit valittivat ja minulle hyväntahtoisesti nauroivatkin.

ranta-aallot

Saint Aygulfin tuuleen matkasimme nyt ensimmäistä kertaa. Tämä, alueellemme hyvin erikoinen ranta sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Fréjusin kaupungin keskustasta.

Kaunista hiekkarantaa on Saint Aygulfissä noin kolmen kilometrin verran. Talvisena lauantaina sen olivat vallanneet Kalifornian lainelautailijoiden sijasta leijasurffaajat, mutta kesäisin täällä kuulemma palvotaan aurinkoa. Oikeastaan, jos totta puhutaan,  aurinkoa voisi palvoa ympäri vuoden.  Alueella nimittäin paistaa älyttömät 300 päivää vuodessa.

poika_simpukka

Saint Aygulf on rantojensa lisäksi hyvin rikas luontokohde. Aivan rannan tuntumasta nimittäin alkaa vehreä kosteikko, Villepeyn lammista koostuva reilun 200 hehtaarin luonnonsuojelualue. Tällä hämmentävän upealla alueella (katso kuvia esim. täältä) on kilometrien mittaisia luontopolkuja, upea kasvisto ja runsaasti lintuja – kuulemma jopa flamingoja.

villepey

Pyöräilystä kiinnostuneen kannattaa huomioida, että alueella on paljon hyviä pyöräreittejä. Rantaan pääsee helposti omalla autolla, mutta julkisia kulkuneuvojakin on.  Voit ottaa esimerkiksi junan Saint Raphaëliin, mistä sitten Saint Maximeen suuntaavan bussin numero 7601 aina Saint Aygulfiin saakka.

Mitä tehdä Rivieralla lasten kanssa? Osa 2: Nizza

Nizza satama

Nizza on Rivieran ehdoton helmi. Vaikka olen vieraillut kaupungissa kymmeniä kertoja, vanhankaupungin julkisivujen ihmeellisen punaiset ja oranssit sävyt jaksavat vetää suun virneeseen. Niin kuin tuo käsittämättömän mittainen rantabulevardikin, jonka komea arkkitehtuuri kimaltaa turkoosin Välimeren valossa niin että häikäisee. Ah, Nizza, siellä vierailu on joka kerta kuin ulkomaille menisi.

Jos tarkkoja ollaan, niin ranskalaisessa mittapuussa Nizza onkin varsin eksoottinen: kaupunki nimittäin liitettiin vasta vuonna 1860 Ranskaan. Ennen sitä se oli Nizzan kreivikunnan pääkaupunki ja kuului vuosisatoja Savoijin herttuakuntaan ja sittemmin Sardinian kuningaskuntaan. Jopa Italian kansallissankari, Giuseppe Garibaldi on kotoisin Nizzasta. Nizzan omaan murteeseen voi törmätä yhä mm. tiekylteissä.

Nizza tarjoaa valtavasti tekemistä ja nähtävää aikuiselle väelle, muttei lapsiakaan ole unohdettu.

nizza1

1.La Promenade Paillon

Ehdoton suosikkimme on La Coulée Verte, viralliselta nimeltään La Promenade Paillon. Nizzan eteläistä osaa halkova vihreä puisto kuljettaa vierailijan meren ääreltä pitkälle vanhan kaupungin kupeeseen. Lasten kannalta parasta puistossa on lähes jalkapallokentän kokoinen suihkulähde, veden peili, eli Miroir d’Eau, jonka yli sata vesisuihkua muodostaa ilmaan huikeita kuvioita. Suihkulähteessä saa juosta vapaasti, mikä on tietysti ihanaa. Kuumana päivänä kannattaakin varata uikkari tai vaihtovaatteet mukaan! Puistossa on myös hienoja kiipeilytelineitä lapsille.

Nizza rannat

2. La Promenade des Anglais ja uimaranta

Mitäpä olisi Nizza ilman sen upeaa rantabulevardia ja pitkää rantaa – ei mitään. Tällaisia maisemia saa todella hakea. Nizzassa yllätyksenä tosin saattaa tulla se, ettei rannalla olekaan hiekkaa, vaan pieniä pyöreitä kiviä. Niihin kuitenkin tottuu nopeasti. Jos rannalla löhöily ei kuitenkaan sovi teidän perheellenne, aina voi nauttia lounaan tai lasillisen yhdessä kivoista ravintoloista – tai käyskennellä promenadea pitkin ihanassa ilta-auringossa.

Toisaalta – jos hiekkarantaa kaipaat, oikein mukavia löytyy esimerkiksi läheisen St Jean Cap Ferratin puolelta – kaverini on kehunut lapsiystävällisyydestään mm. Plage Cros dei Pin -rantaa, jossa on jopa meduusaverkot. Itselläni kyseinen ranta vielä testaamatta.

Nizza linnapuisto

3. Colline du Château eli linnavuori

Aivan vanhan kaupungin kupeessa sijaitseva linnavuori on ihastuttava hengähdyspaikka. Huipulla on suuret viheralueet ja kunnolliset leikkipuistot (täällä leikkipuistot kun ovat välillä vähän mitä sattuu). Monet nizzalaiset perheet tulevatkin tänne viettämään aikaa mm. piknik-korin kera.

Kävelymatka vuorelle on itsessään nähtävyys: paitsi, että näkymät alas kaupunkiin ovat huikeat, matkalla on myös kaunis vesiputous. Jos kävely ylämäkeen ei kuitenkaan houkuta perheen pienimpiä, voit napata La Promenade Paillonin rannan päästä turistijunan (lisätietoa täällä). Kesäisin niitä kulkee yhtenään. Rannalta ylös vuorelle tulee myös hissi.

(Jos kaipaat tätäkin tilavampaa puistoa, kannattaa suunnaksi ottaa kaupungin laidalla sijaitseva komea Parc Estienne Orves -luonnonpuisto, jonne pääsee busseilla 64 ja 75.)

nizza21

4. Turistikierros pyörätaksin kyydissä

Tähän törmäsimme sattumalta – emmekä voi kokeilun jälkeen kuin suositella lämpimästi. Lasten kanssa pitkälliset turistikierrokset voivat nimittäin tuntua toooosi piiitkiltä. Isojen kanssa voi toki aina vuokrata siniset kaupunkipyörät, eli Velo Bleut, jotka ovat aivan mahtavia kulkuvälineitä. Pienempien kanssa taas kannattaa hypätä esimerkiksi Place Massenalta tällaisen kolmipyöräisen “riksan” kyytiin. Meidät pyörätaksi kuljetti rantabulevardia pitkin satamaan, mistä taas keskustaan ja lopulta vanhaan kaupunkiin. Matkalla saimme kuulla tarinoita ohittamistamme maisemista. Kaikki tykkäsivät!

nizza8

5. Herkkuja ja kulttuuria

Nizzassa on aivan valtavasti museoita, joita voisi suositella lapsiperheille. Tältä sivustolta löydät listauksen kaupungin lapsiystävällisimmistä museoista. Jokaisen viereen merkitty, minkä ikäisille mikäkin museo sopii (3 mois – 3 kuukautta / 4 ans – 4 vuotta). Yksi omista henkilökohtaisista suosikeistani on Matissen museo.

Jos museot tuntuvat lomapäiville liian raskaalta huvilta, suosittelen suuntaamaan Nizzan vanhankaupungin kapoisille herkkukujille. Siellä voi maistella aitoja, paikallisia makuja aina kikhernepohjaisesta Socca-pizzasta Pissaladière-sipulipiirakkaan. Paikan päällä tehtyä gelatomaista jäätelöäkin löytyy useammasta kioskista.