Pitkäperjantai on työpäivä ja lounastauolla jumpataan

ravintolat3

Huh mitä haipakkaa viikko onkaan mennyt. Paitsi, että oli lasten lomaviikko, oli hoidettava kaikki rästityöt ennen perjantaita. Niin, olin unohtanut, että Suomessahan perjantai tosiaan on vapaa. Meillä Ranskassa tämä pitkäperjantai on aivan tavallinen työpäivä: kaupat ovat auki ja ravintolat pyörivät.

Kun maailmalle muuttaa, pitää sopeutua ihan uudenlaiseen kalenteriin. On erilaisia sodanmuisteloita, taisteluvuosipäiviä, naistenpäiviä ja mitä vielä erilaisia uskonnollisia pyhäpäiviä. Toukokuu on Ranskassa todellinen vapaapäivien juhlakuukausi, koska neljään viikkoon osuu vappu,  voitonpäivä ja helatorstai.

ravintola2

Myös arkikello näyttää Rivieralla toiselta kuin Suomessa. Kun kesällä olimme Helsingissä ja edessä oli käynti Kelan toimistossa, mies sanoi:

– Ei me nyt voida mennä, kellohan on puoli yksi!

Niin tosiaan, meillä täällä Välimeren äärellä viralliset toimistot ja pikkukaupat sulkevat ovensa kello 12 ja kello 14 välillä. Mieheltä oli jo päässyt unohtumaan, että joissain maissa asiat voi tehdä toisinkin.

Meillä on lounastauon aikana turha yrittää hoitaa esimerkiksi apteekkikeikkaa ja tai ilmoittautumista kouluruokailuun. Sen sijaan kuntokeskukset kukoistavat puoliltapäivin! Monet paikalliset nähkääs hyödyntävät kahden tunnin mittaisen lounastaukonsa kuntoiluun.

Hauskan pienen lisänsä näihin päivittäisiin aikatauluihin tuo se, että kello 12-14 parkkeeraminen on useissa pikkukaupungeissa ilmaista. Tällä on tarkoitus tukea ravintoloiden toimintaa, minulle on kerrottu. Ainakaan parkkimaksu ei näin estä ihmistä tulemasta kivijalkakuppilaan syömään.

ravintolat

Niin – ja kun puhutaan ravintoloista, niissäpä sitä olikin uudelle tulijalle aikoinaan opettelemista. Tämä on hyvä myös matkailijan tietää: tavallisesti ravintolat ovat Ranskassa auki noin kello 12-14.30 ja sitten seuraavan kerran kello 19-23.00. Miksi? No, yksi syy on se, että ravintolan työntekijät tekevät sekä päivävuoron että iltavuoron. Tauko keskellä päivää antaa heille mahdollisuuden hengähtää.

Mutta ei hätä ole tämännäköinen: jos nälkää nyt sitten iskee vaikkapa kello 15, voi aina mennä syömään paikalliseen brasseriehen. Se tarjoaa hyvää perusruokaa non-stop.

 

Kylpyhuonekin kuin kylmäkaappi – lattialämmitykseen tottunut kärsii etelässä

talvi rivieralla

Mikrossa lämmitetty kaurapussi tai kuumavesipullo. Flanellipyjama. Villasukat.

Meikäläisen iltapuhteet ovat talvisella Rivieralla jotain ihan muuta kuin aikoinaan Suomessa. Yöllä on kylmä, mutta kyllä kunnolla pakattuna nukkuu ihan erinomaisesti. Vähitellen minäkin, keskuslämmityksen kasvatti, olen oppinut elämään vanhassa kivitalossa, jossa on kesällä viileää ja talvella hirveän viileää.

yövarusteet2

Innostuin kirjoittamaan aiheesta luettuani aivan mainion Mari Mannisen kolumnin Hesarista tänä aamuna (klik!). Suomalaisten – kuten myös allekirjoittaneen – kylmäkestävyys kun on täysi myytti.

Erityisesti alkuaikoina otti päähän kun aamusella lattia tuntui jalkapohjissa järisyttävän kylmältä (mitä purinkin perheen iloksi järjestämällä “Suomessa on tämäkin asia paremmin”-kiukkutempauksia). Harmitti myös kovasti, että vessassa oli ikkunaan kiinnitetyn tuuletusaukon takia ulkohuussimainen tunnelma (joten panin miehen teippaamaan sen kiinni). Ärsytti myös vietävästi, että aamiaiselle oli puettava villapaita ja toiset villasukat. (Antakaa mulle se helkutin SAUNA!)

talvi rivieralla 2

Mutta kumma kyllä, kaikkeen tottuu – ainakin melkein. Nyt tuntuu suoranaiselta tuhlaukselta ajatella, että talon jokaista huonetta pitäisi lämmittää ympäri vuorokauden. Ei, patterit pannaan päälle vain siellä, missä ollaan, sillä uskokaa tai älkää, myös kylmä sisätila on pukeutumiskysymys. On ihan normaalia kulkea neljä kuukautta kaulaliina tiukasti kaulassa.

Mistä tuli mieleeni, että mies muuten kantoi vastikään kylppäriin värkin, jollaisesta en ollut koskaan kuullutkaan. Se on autonlämmittimeen verrattava kuumailmapuhallin, joka lämmittää kylmäkaappia muistuttavan  aamukylppärin kuumaksi parissa minuutissa. Olen aivan myyty ja kun oikein ottaa pattiin, istun härpäkkeen edessä perheeltä salaa somettamassa.

talvi rivieralla 3

Sen sijaan Suomessa talvisin huomaan nykyään hikoilevani vimmatusti. Olen tottunut, että villapaidan alla on ainakin yksi pitkähihainen aluspaita. Ei niitä tosin karaistuneet paikalliset tunnu täälläkään harrastavan, sillä siihen malliin olen minäkin saanut toimia virallisena talviasiantuntijana.

– Sinä kun olet sieltä pohjoisesta niin kerrotko, miten tällaisella ilmalla pitäisi oikeasti pukeutua?

Mielelläni luennoinkin kerrospukeutumisesta ja pohjoismaisista, tuulen- ja vedenpitävistä materiaaleista. Vaikka ihan kuin he oikeasti siitä vähät välittäisivät. Kaverikin kertoi tosissaan keksineensä ratkaisun perheen liukkaisiin kiviportaisiin: lapsia vaaditaan olemaan kotona paljain jaloin. Kukaan ei ole sen koommin liukastunut.

– Eikö ne ole tosi kylmät? Onko teillä koko ajan nuha?

– Äh, kaikkeen tottuu.

Yhä useampi ranskalaisnainen valitsee nuoremman miehen

lecannet3

Seurasin taannoin kiinnostuneena pikkukohua siitä, kuinka psykologian kirjassa kerrottiin naiset viehättyvät vanhemmista ja hyvässä asemassa olevista miehistä. Esimerkkinä oli kuva presidenttiparista. Sittemmin aiheesta kirjoitettiin laajemmin: kävi ilmi, että kaikkialla maailmassa naiset tuntevat vetovoimaa hieman vanhempiin miehiin.

Niin se on tietty omallakin kohdalla. Mies on kaksi vuotta minua vanhempi, mikä on myös Ranskassa yleinen pariskuntien ikäero. Täällä 56 prosenttia pariskunnista on kaltaisiamme. Kolmannes pareista ovat puolestaan saman ikäisiä.

Mutta yllättävää olikin lukea, että kasvussa ovat parit, joissa nainen on miestä vanhempi. Prosentti on kuitenkin moniin muihin maihin verrattuna pieni: heitä on 16 prosenttia kaikista ranskalaispareista. Vielä vuonna 1960 luku oli 10 prosenttia. Suomessa tässä asiassa ollaan edellä, siellä lukemani perusteella jopa viidenneksessä pareista nainen on vanhempi. Eikö muuten olekin mielenkiintoista!

Muodikkaaksi tämän ilmiön Ranskassa tekee tietysti se, että yksi tämän hetken puhutuimmista poliitikoista, entinen valtiovarainministeri Emmanuel Macron on naimisissa itseään 20 vuotta vanhemman naisen, Brigitte Trogneux’n kanssa (klik!).  57-vuotias Trogneux on Macronin entinen opettaja. Jos merkit pitävät paikkaansa, hänestä kuullaan lähiaikoina vielä paljon paljon lisää. Macronin uskotaan nimittäin pyrkivän presidenttiehdokkaaksi.

Brigitte Trogneux tai Brigitte Macron, joksi häntä myös tituleerataan, on upeassa kunnossa. Sama koskee tietysti kuuluisaa televisiopersoonaa Claire Chazalia, 60, jonka pitkäaikainen puoliso oli häntä reilut 20 vuotta nuorempi Arnaud Lemaire (klik!).

eclair

Tällaisestä keski-ikää lähestyvästä naisesta on tietty tosi hienoa, että kaikenlaiset naisen ikään kohdistuvat asenteet muuttuvat. Toisaalta, kun näistä julkisuuden naisista lueskelin, en voinut samalla olla pohtimatta ranskalaisten naisten laihuusihanteita.

Ranskalaiset naiset kuuluvat  Euroopan hoikimpiin, mutta samalla he ovat erinäisten tutkimusten myös kaikkein eniten huolissaan painonnousustaan. Täällähän ihannenainen tuntuu olevan paljon suomalaista sisartaan hoikempi, sekoitus sumusilmäistä Carla Brunia ja linnunluista Vanessa Paradis‘ta.

IMG_0732

Jotkut artikkelit kertovat jopa naisista, jotka eivät pyöreytensä takia saa työpaikkaa. Ylipaino on monen ranskalaisen mielestä merkki siitä, ettei ihminen osaa huolehtia itsestään. Surkeata, jos se oikeasti pitää paikkaansa. Elämä on nautinto – varsinkin tässä maassa.

Toisaalta niinhän se on, että Macronin, Brunin ja Chazalin todellisuus on tyystin toista kuin oma arkeni tavallisessa eteläranskalaisessa pikkukaupungissa. Yhtäkään Vanessa Paradisen kaltaista naista en ole näillä kulmilla tavannut, enkä tosin montaa ylipainoistakaan. Puhumattakaan nyt pariskunnista, joissa nainen olisi miestään vanhempi, saati valmiiksi hoikkia naisia, jotka olisivat jatkuvalla laihdutuskuurilla. Ruoka-ajoista pidetään tiukasti kiinni, mutta paineita puoleen tai toiseen ei tunnu liiemmin olevan.

Voi toki olla, että nämä asiat kuuluvat niihin, joista ei ääneen puhuta. Itse mietin, että jo se, miltä ympäröivät ihmiset näyttävät ja käyttäytyvät, vaikuttaa omaankin olemiseen. Ainakin niin on käynyt Ranskassa itselle: ilman ripsaria ei tule kodista enää lähdettyä. Välipalatkin ovat jääneet.

Vai mitä mieltä olette?