Mokomatkin hienostelijat

phoenix parc

Joskus sitä tuntee olonsa jotenkin ulkopuoliseksi. Vähän niin kuin tässä Ylen artikkelissa Alabaman Anna Räisäsen, tekisi minunkin aina välillä mieli sanoa, että “mokomatkin hienostelijat!”

Kuten nyt esimerkiksi tänään. Kahvithan siinä menivät väärään kurkkuun kun luin McDonaldsin tuovan Ranskan ravintoloihinsa haarukat ja veitset. Se on lehtitietojen mukaan eräänlainen kumarrus ranskalaiselle ruokakulttuurille. Pöytiintarjoiluhan ranskalaisissa mäkkäreissä aloitettiin jo viime vuonna.

Phoenix kilpikonnat

Mäkkäri-uutinen toi mieleen sen hetken, kun minut tuotiin ensimmäistä kertaa tutustumaan ranskalaiseen sukuuni. Kaikkein eniten äimistytti suloisten sukulaislasten käytös: muksut istuivat pitkät pätkät heille katetussa illallispöydässä ja söivät ruokaa (aina juuri sitä mitä annettiin) haarukalla ja veitsellä. Siis pienokaiset!

Sitten aamulla herättyään he kiersivät unisina suukottamassa jokaista poskelle. Päivisin heidät puettiin valkoisiin, silitettyihin T-paitoihin ja pikkuhamosiin, vaikka olisivat hiekkalaatikolle olleet menossa.

Se jos mikä lapsettoman aikuisen unelmaa se.  Ajatella, silläkin tavalla he tekevät, nuo ranskalaiset. Kyllä mekin sitten kun meille tulee jälkikasvua. Tuleehan meille pian juuri tuollaista jälkikasvua, tuleehan?

Jos olisi enemmän pokkaa, kertoisin tässäkin nyt hempeillen, kuinka omat lapsetkin syövät päivittäin kaikenmoisilla aterimilla ja maistavat kaikkea mukisematta. Ruokaa ei koskaan putoa paidalle eikä ravintolaa tarvitse valita sen mukaan, että osaavatko pienimmät käyttäytyä. Ikinä ei ole iPadia ruokapöydässä käytetty eikä käytetä.

Krokotiili Phoenix

Mutta juu… Ei se meidän elämä tuolta näytä. Jos vaikka ravintolassa osattaisiinkin käyttäytyä, sitten kotona voi kaikilta mennä hermot. Viimeistään silloin harmittaa kun äiti yrittää tarjoilla kikherneillä höystettyä kvinoaa. Tai iänikuista riisiä kun pitäisi saada pastaa ketsupilla. Sen sanon, että suklaamoussen kohdalla perhe-elämämme on aina nautinnollisen helppoa ja hymyilevää.

Ranskassa asuvana suomalaismammana kiittelen kyllä sitä, että vaikka itse unohtaisin käytöstavat, onneksi sentään ympäristö jeesaa. Jotenkin on kummallisella tavalla helpottavaa, että noita hyviä pöytätapoja voi vastaisuudessa opetella myös pikaruokaravintolassa.

Lapset – äiti on nyt vähän väsynyt. Mentäiskö vaikkapa purilaiselle?

Tämän postauksen kuvat ovat muuten Nizzan Parc Phoenexistä, upeasta ulkoilmapuistosta, jossa on eläimiä, kasveja, kiva leikkipuisto ja lapsille tosi maistuvaa pikaruokaa (muttei Mäkkäriä). Muita lapsiystävällisiä Nizza-vinkkejä löydät täältä.

Hippunen elämästä Macronin maassa

chateau la napoule

Me kävimme voitonpäivänä lasten ja äitini kanssa yhdessä Rivieramme lempparipaikoista, eli Mandelieu-la-Napoulessa sijaitsevassa Château de La Napoule – linnassa. Se tuntui jotenkin uudella tavalla juhlavalta nyt viikonlopun presidentinvaalien jälkeen.

Niin, kaikkihan toki tietävät, että EU-myönteinen, ulkomaailmaan avoimesti katsova Emmanuel Macron voitti presidentinvaalit kansallisen rintaman Marine Le Penin sijaan. Paitsi, että Macronista tulee Ranskan historian nuorin presidentti, on hän monin tavoin muutenkin erityinen tyyppi. Tässä muutamia  esimerkkejä.

1.Macron puhuu englantia paremmin kuin edeltäjänsä

Macron piti kampanjan aikana Berliinissä englanninkielisen puheen, mitä Marine Le Pen avustajineen kritisoi runsaasti. Paitsi nuoret, myös some-kansa sen sijaan tuntuu tykkäävän miehen kielitaidosta, niin paljon sillä on herkuteltu.

Screen Shot 2017-05-09 at 16.28.23

2. Macron  puhuu ikäisekseen hienostunutta ranskaa

Myös Macronin rikasta äidinkielen sanavarastoa on kehuttu hyvin paljon, mutta toki myös heitetty hauskaa vitsiä.  Macronin ja Le Penin väittelyn jälkeen omassa Facebook-feedissänikin aiheesta keskusteltiin paljon. Tässä kertauksena muutamia Macronin kiivaassa väittelyssä käyttämiä sanankäänteitä:

“la poudre de perlimpinpin” – ihmelääke (tai mukkeliskukkelislääke)
“saut de de cabri” – kilin hyppy
“la grande prêtresse de la peur” – pelon ylipapitar
“grosses bêtises” – isoja typeryyksiä (erityisesti lapsille suunnattu sanonta)
“galimatias” – mongerrus, siansaksa

Ja tässä yksi väittelyn jälkeen väännetyistä Youtube-remixauksista, jota katsoin vedet silmissä.

3. Macronilla on itseään reilusti vanhempi vaimo

Niin, lyhyeltäkään listalta ei tietenkään voi jättää rouva Macronia, josta olen muuten täällä blogissakin aikaisemmin puhunut.  Rouvan pettämättömästä tyylitajusta ei kukaan missään tunnu saavan tarpeekseen.

4.  Macronin henkilökohtaisesta elämästä tiedetään jo paljon

Vielä (näin kaksi päivää äänestyksen jälkeen) pääosin positiivisena pysynyttä Macron-hypetystä on lisännyt myös maanantaina TF1-kanavalla nähty dokumentti, jossa seurattiin ehdokkaan kampanjaa 200 päivän ajan kulissien takana. Paitsi, että mies nähdään juoksevan kokouksissa ja suukottamassa vaimoaan, kuullaan hänet kiroilemassa lempijalkapallojoukkueensa hävittyä ja hihittämässä videolle, jossa hän saa munasta päähän.

la napoule suihkulahde

Niin, mutta palataan vielä alkuun. Mitenkäs Macron liittyy La Napoulen linnaan? No tietysti niin, että kyseisen linnan omistajat ja sen remontoineet Clewsit olivat ulkomaalaisia, Ranskaan aikoinaan asettuneita ja maassa vaikuttaneita ihmisiä. Marie ja Henry Clewsin merkitys, niin kuin monien muidenkin kansainvälisten vaikuttajien, kuten Pablo Picasson, Marc Chagallin ja Yves Montandin, on aina ollut Rivieran alueella äärimmäisen tärkeä jo pelkästään matkailun kannalta.

Ehkä se oli monilta paikallisilta äänestäjiltä päässyt unohtumaan – tiedä sitten. Täällä meillähän Le Penin kannatus oli hyvinkin voimakasta. Uuden ja uudenaikaisen presidentin myötä tuntuu kuitenkin ulkomaalaisena taas himpun verran helpommalta hengittää. Vive la France.

Lisää Mandelieun linnasta voi lukea tästä aikaisemmasta postauksestani.

 

Tältä Suomi näyttää ulospäin tällä viikolla

Keppihevonen1000-päkki

Tämä viikko on ollut hassunkurinen. Yllättäen olen nimittäin saanut selitellä suomalaisia ilmiöitä niitä avoimesti äimisteleville, ulkomaisille ystävilleni.

Viikon alussa saatiin täälläkin kuulla siitä suomalaisesta 1000-päkistä kaljaa. Tuosta mahtipontisen kokoisesta laatikollisesta purkkiolutta sain ensimmäisenä tietää italialaiselta ystävältäni, joka lähetti minulle somesta bongaamansa kuvan.

– Helena, onko tämä totta?

– Ööö, mitä ilmeisemmin.

– C’est dingue! Se on hullua! Kuinka tämän saa kukaan kannettua kaupasta kotiin?

Ilmeisesti vitsiksi aiottu tuhatpäkki jäänee luultavasti ainakin täällä elämään jännittävänä, suomalaisena legendana.

Screen Shot 2017-05-05 at 15.08.53

Eikä siinä kaikki. Seuraavana päivänä sain koulunpihalla ryhtyä selittelemään viraalille kierrokselleen lähtenyttä keppihevosteluvideota. Le Mondekin oli tehnyt aiheesta pikkujutun, jossa avattiin keppihevosten perusperiaatetta. (Eivätkö ranskalaislapset todella ole lapsuudessaan keppihevostelleet?)

– Te suomalaiset olette erikoista sakkia kyllä, sanoi naapurini naureskellen. Muut mammat hihittelivät myötätuntoisesti perässä.

– Kyllä, juu. Näillä puheilla lupaan järjestää Rivieran keppihevoskilpailut, virnuilin takaisin. (Eikä se muuten välttämättä olisi huonompi idea –  tällä alueellahan harrastetaan Monacon prinsessojen tahdissa esteratsastusta. )

Viimeinen Suomi-aiheinen viesti tupsahti postiluukkuuni tänään. Nantesilainen suunnittelija Clément Lévesque on nimittäin kehittänyt suomalaisesta Mölkystä pehmoversion. Miten suloisen söpöjä ovatkaan puupalikat sukkineen! Sillä kuka hullu nyt huonolla kelillä lähtisi ulos, kun ystävien kanssa voi mölkytellä myös olohuoneessa pikkuinen rosé-lasi kourassa. Niin, että tiedoksi vain suomalaiset. Je vous aime, ihkut, mukavuudenhaluiset ranskalaiset!