Tie miehen sydämeen – Välimerellä surffaamassa

surffi3

Ostaisin aaltokoneen jos voisin.

Meidän avioliittomme ei sen jälkeen enää näkisi harmaita päiviä. Merenpauhussa ja aalloissa on jotain sellaista taikaa, joka tekee miehen niin kovin onnelliseksi.

surffi2

Vaikka en koskaan sitä voi täysin ymmärtää, patistan miehen aina laudalle kun mahdollista. Sillä kuten tiedämme: kun omat rakkaat ovat onnellisia, tuntuu itselläkin elo kevyeltä.

surffi4

Kaikki surffaamista tuntevat varmasti tietävät,  ettei Välimeri ole surffipaikkojen aatelia. Varsinkaan jos sitä vertaa vuoteemme Etelä-Kalifornian aalloilla, Tyynen valtameren auringonnousuissa. Tämä asia on miestä tässä nykyisessä kotipaikassamme kovasti kaivellut.

surffi5

Kunnes jokunen aika sitten ilta-ajelulla huomasimme, kuinka lähirantaan löivät isot aallot. Mies päätti saman tien ostaa laudan ja kaivaa märkäpuvun esiin; se oli menoa. Ensimmäinen keikaus mereen toi kotiin pikkupojaksi muuttuneen vekaran. Aallot olivat Amerikan kavereihinsa verrattuna pieniä, mutta aaltoja ne olivat silti. Meitä kaikkia nauratti.

surffi1

Koska aallot eivät tällä suunnalla kuitenkaan ole jokapäiväisiä, otettiin tästä menneestä viikonlopusta kaikki irti. Sunnuntaina rantaan lähdettiin sitten koko porukalla. Nizzan rantavedessä riitti sakkia, oli surffareita ja stand up paddle-laudalla taiteilevia. Aurinko paistoi ja hetkisen verran tuntui kuin oltaisiin oltu ulkomailla.

surffi6

This past week you could catch some real waves in the Mediterranean. These pictures are from Nice this Sunday. There dozens of surfers and stand up paddlers gathered to celebrate the rare event. What a beautiful day!

Joulun taikaa à la française

Nizzan joulukylä ei petä ikinä.

Eilen illalla pimeyden laskeuduttua suuntasimme sinne taas, vanhan kaupungin kupeeseen Place Massenalle. Nizzan joulukylä aukesi itsenäisyyspäivänä ja kuuluu meidän perheen ehdottomiin suosikkeihin. Joku ehkä saattaisi väittää kaupungin jouluhumua liiankin suureelliseksi, josta jouluinen kotikutoisuus on kaukana. Mutta minä ainakin tykkään; nämä valoteokset tuovat tänne lumettomaan ympäristöön juuri semmoista jouluun kuuluvaa taikaa, jota kaipaan.

nizzajoulu5

Kuten viimekin vuonna, ensiksi mentiin koko porukalla kaupungin keskustan Jardin Albert 1er-puistoon pystytettyyn maailmanpyörään, josta saattoi ihailla kaupunkia joulutamineissa.

nizzajoulu1

Normaalisti punaiset Place Massenan rakennukset olivat saaneet ylleen uudet, tanssivat sävyt. Fontaine du Soleil, eli auringon suihkulähde oli tässä show’ssa nimensä veroinen.

nizzajoulu2

Tämän vuoden parasta antia oli puistoon valoista rakennettu Le Casino Jetée Promenade tai  “prinsessan linna”, joksi yksi perheemme jäsenistä sitä luonnehti.  Oikea Le Casino Jetée Promenade oli aikoinaan Nizzan kuuluisimpia rakennuksia ja brittien suosima matkailukohde. Rakennus tuhoutui toisessa maailmansodassa saksalaisten joukkojen toimesta. Vanhan nizzalaisille tärkeän kasinon herättäminen henkiin näin kauniisti on koskettavaa.

nizzajoulu6

Nizzan keskustan puistossa, Promenade du Paillonin varrella oleva suuri suihkulähde “Miroir de l’eau” (veden peili) pitää jännitystä yllä suihkuttelemalla ilmaan vuoroin vesipatsaita, vuoroin höyryä. Maassa on aina vettä, joka nimensä mukaisesti toimii ympäristönsä peilinä. Päiväsaikaan veteen peilautuvat kauniit rakennukset (kuten tässä aikaisemmassa postauksessani näkyy), illalla taas valot.

Vertailun vuoksi tässä vielä kuvia perinteisemmistä ranskalaisista joulumarkkinoista Mouan Sartoux-nimisestä kaupungista, jossa ehdimme käydä eilen jo aamutuimaan. Ihanan kaunista, tunnelmallista, tuoksuvaa ja takuulla kotikutoisempaa meininkiä kuin Nizzassa.

joulu1

Joulumarkkinoilla on tullut tavaksi ostaa lapselle ilmapallo, jota on helppo sitten ihmispaljoudessa seurata. Poniratsastuksestakin on tullut jo traditio: se on aina yhtä jännää. Herkut jäivät tällä kertaa ostamatta, koska joulu tullaan viettämään Ranskan sijasta Suomessa. Ellette sitten halua tuliaisiksi vaikkapa tuommoista suloista sianpäätä?

Kaupunkikaipuu

nice collage

Minua on alkanut vaivata vakava ison kaupungin kaipuu. Asumme nyt Antibesissa, joka on kyllä kaunis kuin koru ja muutenkin ihana. Mutta viime aikoina on tuntunut, että vähän pieneksi se käy ja että KAIKKI kivat jutut tapahtuvat jossain muualla. Fiilis on kärjistynyt nyt kun lomakausi on ohi ja mölyävä kielikurssinuoriso kaikonnut. Enpä olisi uskonut heitäkään ikävöiväni.

Ennen lapsia olin vannoutunut kerrostaloihminen. Parasta oli, kun Helsingin kämpän alakerrassa oli oma pizzeria. Siinä sitä jotenkin koki olevansa eläväisen elämän syrjässä kiinni kun haki sunnuntaina pyjama päällä quatro stagionin chilillä.

Niin ne ajat muuttuu ja onhan omakotitalossa puolensa. Eipä tarvitse miettiä mitä naapurit tuumaavat kun neiti T. kiukuttelee tai pikkumies karjahtelee. Tai ärsyyntyä seinänaapurin illanvietosta kun itse haluaisi kaatua petiin kymmeneltä. Tai kärrätä lapsia joka kerta puistoon leikkimään.

Sitä paitsi onhan meillä tässä kupeessa Nizza.  Siellä sitä kaupunkilaistyttökin todella tuntee elävänsä. Herranjestas ratikka ja kaikki! Tekipä taas hyvää viettää siellä aurinkoinen aamupäivä.

Vanhan kaupungin pienillä kujilla oli lounasaikaan tungosta niin, ettei eteenpäin päässyt. Ikkunat pursusivat vastapestyjä pyykkejä. Kukkatorilta sai kympillä kymmenen ruusua. Place Massenan kupeeseen rakennettu puisto ja “Miroir d’eau” eli veden peili oli marraskuisessakin valossa upea.

Hyvä kaupunkivierailu,  parempi mieli.