Naisten ihana viikonloppuretki Nizzaan

Nice-samppanja

Nyt pitää päästä hetkeksi pois. Soitin podcast-ystävälleni Lillille eräänä iltana, minua harmitti. Olin joutunut jättämään hauskan illanvieton välistä lasten takia.

Niin, tiedänhän minä, että aika aikaa kutakin. Lapset ovat pieniä vain hetken. Sitten kun lapsilla alkavat omat menot, heitä tulee ikävä. Nauti nyt.

Mutta juuri sillä hetkellä harmitti. Kiukutti suorastaan. Teki mieli heittää tiskirätti seinään ja polkea jalkaa. Minäkin haluan!

Siitä se sitten lähti.

selfie malmaison

Ryhdyimme Lillin kanssa suunnittelemaan naisten lapsivapaata minimatkaa Nizzaan. Keskusteluistamme kuultuaan ystäväni Johannakin ilmoittautui mukaan, tarvetta kun kuulemma irtiottoon oli sielläkin. Maukas, energisoiva resepti kaipasi vain ihanaa hotellihuonetta, shoppailua, samppanjaa, hyvää ruokaa ja kunnon discothequen.  

Nyt kun tuo viikonloppu takana, voi sanoa, että kaikki meni täysin nappiin. Tällä herkulla pärjää taas pitkään.

nizza2

Nizzahan on Antibesiin verrattuna suuri, eläväinen kaupunki, joka tarjoaa tosi herkullisen paletin tekemistä. On rantaa, museoita, musiikkia, kauppoja – mitä vain. Tällaisesta pikkukaupunkilaisesta jo puolikin päivää naapuripitäjässä on kuin matka ulkomaille. Mieletön kaupunki.

Yhteistyössä Chez Héléna ja La Malmaison Nice

Malmaison-hotelli

Reissun kermavaahtokuorrute oli se, kun meille tarjoutui mahdollisuus yöpyä neljän tähden La Malmaison-hotellissa. La Malmaison sijaitsee aivan keskustan ostoskatujen kupeessa, kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista.  Vanhasta, tunnetusta huoneistohotellista on vastatehdyn remontin myötä kuoriutunut tyylikäs, mutta lämminhenkinen boutique-hotelli, mistä on varmasti osaksi kiittäminen sen suomalaista johtajaa, Sanna Gehrkheä.

– Minä tarkastan jokaisen huoneen itse, ennen kuin se luovutetaan asiakkaalle, hän paljasti meille aulassa. Pienimpiä yksityiskohtiakin mietitään tarkasti. Plussaa tulee herkullisista, huoneeseen tilattavista nizzalaisista apéro-paloista!

Tiedoksi muuten kiinnostuneille, että La Malmaisonilla on tasaisin väliajoin hyviä tarjouksia, joista kannattaa kysyä suoraan hotellilta (klik).

podcast-Nice

Lillin kanssa kun oltiin liikenteessä, päätimme kuitenkin hyödyntää pienen osan yhteisestä ajasta podcastin tekemiseen ja suunnitteluun. Putiikkihotellin lattialla syntyi haastattelu, jonka voit käydä kuuntelemassa täällä. Näistä työoloista emme valita laisinkaan.

Sitten ne lasit samppanjaa ja shoppailemaan!  Pikkuinen kierros nizzalaisessa kauppakeskuksessa ja ketjuliikkeissä, muutama vaatekappale, uusi hammasharja unohtuneen tilalle.

24h without kids. #girlsnight #nice #fun #shopping #friends

A photo posted by Helena Liikanen-Renger (@chez_helena) on

Sitten kipin kapin vielä hotellille kaunistautumaan, kunnon poppi soimaan, ripsarit kehiin ja ravintolaan. Sanna oli varannut meille pöydän kulman takaa, nizzalaisesta Coco et Rico -ravintolasta. Suosittelen lammasta. Se oli herkullista!

Nice-place-massena

Matka jatkui aterian jälkeen vielä vanhan kaupungin kujille, mistä tämä illan viimeinen kuva kertoo varmaan kaiken oleellisen. Päästiinhän siinä tosiaan tanssimaankin.

Nice-dance

Vasta lähempänä aamukolmea tallustimme sitten takaisin hotellille, pehmeisiin lakanoihin. Arvatkaapa vain miten ihanaa oli aamulla herätä valmiiseen aamiaispöytään? Ohessa väsynyt mutta onnellinen matkalainen.

Malmaison-hotelliaamiainen

Yhteistyössä Chez Héléna ja La Malmaison Nice

Kuinka selviytyä terrori-iskusta ja peloista?

15224796_10153862240997610_2110288168_o

– Äiti, kuollaanko me?

– Henna, ei me kuolla.

Uusin podcast-jaksomme on pyörinyt päässäni jo päiviä. Aihe on rankka, puhumme nimittäin Nizzassa asuvan Hennan kanssa terrorismin aiheuttamasta pelosta. Hän joutui kuoleman kanssa silmätysten viime heinäkuun neljäntenätoista, aivan oman kodin kulmilla.

15215757_10153862217262610_940957756_o

Uutisissa terrori-iskujen yhteydessä puhutaan usein kasvottomista uhreista, “numeroista”, jotka ovat menehtyneet tai loukkaantuneet fyysisesti iskussa. Harvemmin uutisvälineet jäävät seuraamaan yksittäisten ihmisten selviytymistä, kertovat tarinoita henkilöistä, jotka sattumoisin olivat paikalla, mutta selvisivät naarmuitta. Heistä,  jotka joutuvat kamppailemaan näkemänsä kanssa yksin.

Meidän perheellemme tuo heinäkuinen ilta oli taianomainen: vietimme sitä ystävien kanssa tutulla uimarannalla, söimme eväitä ja katsoimme ensi Cannesin, sitten Juan les Pinsin kansallispäivän ilotulitukset. Muistan, kuinka harmittelimme ilotulitusten myöhästymistä kymmenellä minuutilla. Se tuntuu nyt tökeröltä.

Nizzan järkyttävä tilanne paljastui vasta kun palasimme autolle. Tekstiviestit kilahtelivat puhelimeen: “Olettehan kunnossa?”

15225336_10153862241022610_91057933_o

Kansallispäivän terrori-isku on jättänyt jälkeensä valtavan määrän traumatisoituneita ihmisiä – lapsia ja aikuisia. Kymmenet tuhannet ihmiset olivat rantapromenadella silloin kun rekka yllättäen ajoi jalkakäytävää pitkin juhlijoiden ylitse. Monet heistä selvisivät fyysisesti, kuten Hennakin, mutta terrori-iskun aiheuttamasta pelosta jäi syvä arpi, joka ei tunnu millään umpeutuvan. Mikään ei ole enää niin kuin ennen.

Käykääpä kuuntelemassa Hennan haastattelu. Sanon, että sen jälkeen jokainen rauhallinen, turvallinen päivä tuntuu lahjalta.

Täydellisyyttä hipova Nizza-päivä

nizza1

Meilläpä alkoi juuri syysloma! Tiedän kyllä, että Suomessa on syysloma jo takanapäin, sen päättelin viime viikolla kuullun suomen kielen määrästä.

– Kuuntele äiti, setä puhuu suomea, tyttö kuiskasi monta kertaa viikon mittaan korvaan.

nizza7

Erityisesti sitä kuului Nizzan reissumme aikana viime viikonloppuna, missä leikimme yhden päivän ajan turisteja. Olemme kyllä vierailleet kaupungissa useasti, mutta harvemmin ihan koko päivän reissuilla. Aikaisemmin matkaintoa ovat nimittäin laimentaneet kahden lapsen erimittaiset päikkärit. Nyt jäljellä ovat enää pienemmän tirsat, ja kaikki on yhtäkkiä helpompaa.

nizza21

Päähänpistosta liftasimme Nizzan rantabulevardilla riksataksin kyytiin. Se kiersi ensin maisemareittiä satamaan, sitten Garibalin aukiolle ja vanhaan kaupunkiin. Meillä oli hirvittävän hauskaa, kuskiksikin sattui virolainen nainen, joka osasi lasten mielestä hauskasti sanoa : ”Mitä kuuluu?”

nizza6

Sitten juoksimme ympäri suihkulähdettä, tutustuimme kalakauppiaaseen ja käyskentelimme rakastamillamme pikkukujilla etsien sopivaa ravintolaa (liekö kaikki tykänneet). Mutta sekin oli jännittävää. Pojalla oli mukana lemppariesineet: pehmokoira ja ranska-suomi-ranska-sanakirja. Ikinä kun ei tiedä.

nizza9

Ruuan päälle ostimme herkulliset jäätelöt kioskista, jossa vohvelitkin tehtiin itse.

nizza8

Ja kun pienimmäinen oli nukahtanut vaunuihin, kiipesimme Nizzan linnavuorelle katsomaan maisemia (missä mies otti tämän äärimmäisen epäonnistuneen pimeänaamaisen turistikuvan), leikkimään puistossa ja kuuntelemaan kuinka bongo-rummut soivat.

nizza3

Myöhään iltapäivällä olimme sitten kaikki niin väsyneitä, että tuli tiuskaistua tyttärelle. Tietysti suomeksi. Tietysti niitten suomalaisten turistien vieressä. Hävetti hirvittävästi. Huonon omatunnon soimaamana jäin miettimään, että miltäköhän minun äidilliset otteeni oikeasti kuulostavat. Tiuskisinko lapselle, jos tietäisin muiden ymmärtävän? Tiuskinko, koska täälläpäin maailmaa kaikki vanhemmat tiuskivat?

Voi kultapieniä. Nyt en enää tiuski. En.

nizza5

Kun pääsimme kotiin avasimme telkkarin, koska rugby. Tiesittekö muuten, että ranskalaiset rakastavat tätä hurjannäköistä herrasmieslajia?

rugby

Illalla uni maistui: olipa ihan mielettömän kiva perhepäivä. Toivottavasti tämä syysloma tuo mukanaan rutkasti samanlaisia.