Kuin kotona söisi – erilainen ravintolavinkki Etelä-Ranskasta

e0c6389f56ef4ef8f12f88faf2f9f5a8

Viimeinkin pääsimme kotiin syömään! No ainakin melkein. Kyseessä on nimittäin ravintola nimeltä À La Maison, mikä on ranskaa ja tarkoittaa Kotona. Paikka on nimensä veroinen: ravintolan yhdessä kulmassa syödään sängyn päällä, toisessa taas keittiön kaappien kupeessa. Ravintola on sisustettu 70-80-luvun kotien henkeen, todennäköisesti ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Lopputulos on mielestäni onnistunut.

maison8

Suunnallamme tällaiseen leikkisään, hassuttelevaan ravintolaan törmää harvoin. Olen järkeillyt sen näin: syöminen on Ranskassa niin himputin vakava asia, ettei sen kanssa sovi liiemmin höpsötellä. Ravintolat ovatkin useimmiten samalla, hyväksi koetulla, klassisella kaavalla sisustettuja. Lasten leikkinurkkia ei täällä ruokapaikoista löydy saati nyt vaihtopöytiä: utuisissa, ranskalaisissa päiväunissahan koko perhe syö kiltisti pöydän ääressä. À la Maison on siksikin mukava piristys ja jo pelkästään ruokansakin puolesta visiitin arvoinen.

maison2

Kaiken huippuna taustamusiikki on suloista 80-lukua. Ruokalistat on nidottu hauskasti vanhojen LP-levyjen kansien väliin.

maison1

Listalta löytyy paljon kivoja ylläreitä, mm. useita kasvisvaihtoehtoja sekä aasialaisittain maustettuja ruokia. Jos jotain nimittäin on meillä Rivieralla ikävä, niin kunnon thaimaalaista ruokaa. Lista ei muutenkaan noudata perinteitä vaan edustaa todellista fusionia: itämaisvaikutteisten annosten kupeessa on amerikkalaisia hampurilaisia ja italialaisia tartar-pihvejä. Jälkiruuat taas noudattelevat ranskalaista linjaa. Monet kehuvat myös drinkkejä, kuten herkullista mojitoa (mutta varoitus, tänne ei pääse kuin autolla!).

maison4

Parasta lapsiperheelle tässä paikassa on, että jälkikasvun voi ruokailun päätteeksi jättää hetkeksi oman onnensa nojaan pöytäfutiksen pariin. Kahvin saa siten juoda rauhassa esimerkiksi Lionel Richien suloäänen siivittämänä (ellei sitten halua briljeerata omilla futistaidoillaan niin kuin eräät).

4615af216ac848f1127448c2bec17b69

À La Maison on oivallinen pysähdys vaihtelua kaipaavalle, jos päiväretki suuntautuu vaikkapa Valbonneen, Mouginsiin tai Mouans-Sartoux‘hun. Ravintola on auki tiistaista lauantaihin lounas- ja illallisaikaan. Päivän lounasannos on noin 12 euroa ja lounasmenu (alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka) noin 20 euroa.

maison7

À La Maison, 2030 Route de Cannes, Valbonne

Ravintolan Facebook-sivut ovat täällä

Viikonlopun aurinkoa ja pokkaakin

pokka1

Viikonloppu herätti ajatuksia. Monenlaisia. Sen takia tämänkertainen blogipostaus on polveileva sekasikiö. Jutun kuvat eivät liity mitenkään aiheeseen (viimeistä lukuunottamatta) vaan ovat sunnuntairetkeltämme ihan uusille kulmille Mouginsiin.

pokka3

Ensinnäkin kävin lauantaina äänestämässä Nizzassa, minkä seurauksena vaivuin Suomi-melankoliaan. Huhtikuu on hankala.

Hermot saattoivat olla herkässä myös siksi, että paikallisen tavaratalon kanta-asiakaspalvelussa törmäsin jälleen kerran tälle maalle tyypilliseen jähmeään byrokratiaan, minkä seurauksena luksushetki ostosten parissa muuttuikin kiukunpuuskaksi. (Tiedoksi kaikille kanta-asiakaskorttia Ranskassa halajaville: henkilökortin, pankkitietojen  ja luottokortin lisäksi kanna aina mukanasi paperista sähkölaskua, josta näkyy, että asut virallisesti Ranskassa.)

Pää meinasi räjähtää viimeistään kun huomasin parkkilipun kadonneen. Väänsin jo itkua, kunnes rakas macho-Ranska tulikin vastaan. Parkkisetä nimittäin antoi blondille anteeksi. ”Madame, ei se mitään. Sellaista sattuu” Pidin pokkani ja kiitin.

pokka2

Tästä loikkaankin aasinsillalla Salamatkustaja-Sadun mainion kirjoitukseen pokkanaiseudesta. Olivia-lehtihän sen aloitti,  #pokkanainen-teemansa, jonka tarkoituksena on punkea naisia eteenpäin, ottamaan tilaa ja olemaan rohkeita. Sadun omaa pokkaa ja rohkeutta ihailen monessa suhteessa. Mutta olen itsekin nyt alkanut harjoitella, oli kyse sitten työelämästä tai muusta arjesta.

pokka5

Tietysti iso juttu on jo ollut oppia tekemään asiat ranskaksi itse. Loikata yli sen kynnyksen varsinkin pitkän kotonaolon jälkeen. Kaikkinensa olisi helpompi antaa toisen hoitaa.

Mutta minulle varsinainen askel kohti arjen pokkanaiseutta on ollut myös opetella sanomaan rehellisesti, että miltä tuntuu. Anteeksi en enää pyydä turhaan ja samaa pyrin opettamaan myös tyttärelleni (aiheesta oli muuten mainio kolumni Hesarissa). Tavaratalossakin kerroin lauantaina suoraan, että systeemi on pönttö. Toisaalta taas kiitin vuolaasti ihanaa parkkisetää, joka viittasi kintaalla kömmähdykselleni. Positiivistakin palautetta kun on hyvä opetella antamaan (erityisesti naisena naisille!).

lasit1

Kun sitten tänään menin ostamaan aurinkolaseja sanoin vähän liian itsetietoiselle myyjälle suoraan: ”Minä olen asiakkaasi ja ostan sen, mistä pidän.” Hitto että tuli hyvä olo! Ja kyllä on muuten päheet lasit. Näillä pysyy pokkakin paremmin.

Sunnuntaiaamu lammella

mouginspuisto6

Sunnuntaina oli päästävä ulos. Lämpötila kipusi lähemmäs kahtakymmentä, aurinko paistoi ja mikä parasta, oltiin saatu nukkua kahdeksan tuntia putkeen.

Yleensä suuntaamme sunnuntaikävelylle rantaan, tässä Välimeren äärellä kun ollaan.  Tällä kertaa päätimme kuitenkin tehdä poikkeuksen: kartalta kohteeksi valikoitui Mouginsissa sijaitseva l’Etang de Fontmerle-lampi, missä kuulemamme mukaan oli sorsia.  Täällä meilläpäin vesilintuja näkee nimittäin harvoin, ja mikä nyt perheen pienimpien mielestä parempaa kuin suloiset kaakattajat. Mouginsiin ajaa tästä meiltä Antibesista vain parisenkymmentä minuuttia.

mouginspuisto7 mouginspuisto10

Fontmerlen lampi ja sitä ympäröivä puisto yllätti meidät kauneudellaan, maisemat olivat kuin provencelaisesta satukirjasta. Pitkästä aikaa koko lapsilla oli kunnolla tilaa kirmata nurmella, kerätä kukkia ja tehdä löytöretkiä puskiin. Vaikka ilma oli kuin morsian, luonnon värit muistuttivat jo tulevasta talvesta.

mouginspuisto2

mouginspuisto1

Kun oli aika lähteä, pääsi eräiltä itku. Ehkä suunnataan tänne jo ensi viikolla uudestaan, mutta kunnon piknik-korin kanssa.

mouginspuisto5