Kiitos, että sain tämänkin nähdä

annecy3

Olemme Annecyssa! Tätä Sveitsin rajan kupeessa sijaitsevaa kaupunkia on kutsuttu myös Alppien Venetsiaksi. Sen vanhaa kaupunkia kehystävät kapeat kanaalit ja suloiset kujat. Mikä täydellisen kaunis ja ihmeellinen paikka.

Kaupungin historia on värikäs ja pitkä: Annecyssa asuttiin jo 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. 1200-luvulla siitä tuli Geneven kreivikunnan pääkaupunki, sitten se liitettiin Savoien kuningashuoneeseen. Ja kun 1860 Savoie liitettiin Ranskaan, Annecystä tuli alueen pääkaupunki.

annecy-ikkuna

Olemme matkalla Alsacesta takaisin kotiin Rivieralle. Sen sijaan, että olisimme ajaneet koko matkan yhdellä rykäisyllä niin kuin menomatkalla, päätimme tällä kertaa nautiskella näistä sadoista kilometreistä palasen kerrallaan. Matkantekohan on yksin tärkeimmistä osista reissua.

Helena Annecy

Täällä Geneven kupeessa jostain syystä pulpahti mieleen, kuinka vuosia sitten New Yorkin Broadwayn musikaalissa kyyneleet alkoivat valua tahtomatta. Ei niinkään, että olisin musikaalin tarinasta mitenkään erityisesti latautunut. Pikemminkin koin itseni hirvittävän onnekkaaksi ja kiitolliseksi siitä, että sain kokea niinkin upean elämyksen. Pääsin hämmästyttävään Broadwayn musikaaliin, jonka lahjakkaat muusikot onnistuivat liikuttamaan sitä kaikkein sisintä.

kahvila_annecy

Matkustaminen on  juuri noiden syvien ja liikuttavien tunteiden metsästämistä, eikö vain. Paitsi, että ihminen toivoo saavansa lomillaan levätä, sitä haluaa myös reissuillaan kokea ja oppia uutta, liikuttua erilaisesta kauneudesta, nauraa ihmeiden äärellä ja maistella hämmästyttäviä makuja. Annecyn uskomattoman upeilla kujilla koinkin taas sen ihanan Broadwayn onnentunteen. Ah – kuinka mieletöntä onkaan, että saan tämänkin elämässäni kokea!

Mikä reissu on liikuttanut sinua?

annecy

Pikamatka Provenceen

fayencen katot

Ah, tätä olen kaivannut! Kun muutimme Ranskaan, matkasimme jokaisena viikonloppuna johonkin uuteen, ihanaan pikkukylään. Sitten kohta jo tuntuikin, että kaikki kivat olisi mukamas jo koluttu ja ruvettiin hengailemaan kotosalla. Mitä tuhlausta!

Aamulla pakkasimme lapset autoon ja suuntasimme luonteeseen, Varin alueelle, meiltä Antibesista noin tunnin ajomatkan päähän. Opaskirjasta minä valitsin kohteeksi Fayencen ja mies Monsin – meille uusia paikkoja molemmat.

fayence kujat

Fayence kuuluu Pays de Fayencen -alueen pittoreskiin, vuorten huipuille rakennettujen kylien ryppääseen. Sen historian juuret ulottuvat muinaisiin roomalaisiin, jotka kutsuivat aluetta nimellä “Faventia”, miellyttävä paikka.

Fayencen kylän keskustaa hallitsee suuri kirkko, jonka edustalla järjestetään markkinat useana päivänä viikossa. Ihaninta kylässä ovat mielestäni kapoisat kujat ja tietysti korkeimmalla paikalla sijaitseva kellotorni, josta avautuu huikea panorama. Se muistutti Rivieran asukasta siitä, ettei koko Etelä-Ranskaa ole onneksi rakennettu täpötäyteen.

fayence ravintolat

Täytyy myöntää, että kaikkien näiden vuosienkin jälkeen minusta on hassua, että tällaisessakin, alle 6000 asukkaankin kylässä voi jopa sunnuntaina olla niinkin vireä tunnelma. Lukuisien ravintoloiden terassit olivat täynnä iloisia ja puheliaita asiakkaita. Lisäksi viikolla keskustassa järjestetään tosiaan markkinoita, on kouluja, musiikkiopistoa ja kulttuurikeskuksenkin ohjelmakartta näytti aktiiviselta. Ihmeellistä.

tytto juoksee

Fayencesta matkamme jatkui sitten yli 800 metrin korkeudessa sijaitsevaan Monsin kylään (ei pidä sekoittaa autokilpailuistaan kuuluisaan Mansiin). Reitti Monsiin oli kiemurainen ja pitkä, mutta se kannatti – perillä nimittäin odotti hämmästyttävän kaunis, rauhallinen vuoristokylä. Tai siltä se ainakin aluksi näytti – muutaman korttelin verran tyhjillä kujilla seikkailtuamme päädyimme nimittäin pääaukiolle, jossa oli käynnissä mittavat ja äänekkäät petankkikisat. Niinpä tietysti.

mons petankki

Monsin historia on hämmentävä. Kylään on aikoinaan jopa asutettu ihmisiä Genovan alueelta – 1200-1300-luvuilla riehuneet rutot, nälänhätä ja maanjäristys olivat nimittäin harventaneet paikallista väkeä hälyttävästi. Italiaisvaikutteisuus näkyykin jopa kylän tiekylteissä.

mons piha

Paluumatkalla ajoimme vielä kauniin Seillansin kylän läpi, joka muistutti meitä Aix-en-Provencen pohjoispuolella sijaitsevasta Luberonin alueesta. Kaiken kaikkiaan mielettömiä paikkoja ja vielä moni jäi näkemättä. Tälle seudulle on siis palattava uudestaan.

 

Mökkiyö Pariisissa karkotti kaaoksen

KOTI-sanky

Ensimmäinen Pariisin työmatkapäivä oli minuutintarkkuudella suunniteltu. Ensin piti toimittajan ehtiä Trocadero-aukiolle kuuntelemaan Ranskan tasavaltalaispuolueen ehdokkaan, Francois Fillonin puhetta. Sitten määränpäänä oli muotiviikkojen Premiere Classe -messut ja viimeisenä jutuntekoa muotitapahtumassa. Parfait.

Mutta suurkaupungissa mikään ei tietenkään mene niin kuin on suunniteltu. 

KOTI-tossut

Kun olin saanut lentokentällä raijattua painavat kassini matkalippuautomaatille (Madame – pankkikortti ei tänä aamuna toimi) ja tunkenut itseni kapsäkkien kera junavaunuun (mahtuuko tähän?) jo parinkymmenen minuutin kuluttua kuului kuulutus: “Gare du Nord -asemalla on sähkökatkos. Kaikkia matkustajia pyydetään poistumaan junasta.” Sielläpä sitten nökötin, kylmällä, sateisella lähiöasemalla kolmen painavan laukkuni ja yllättäen tyhjentyneen kännykkäni kera.

Merde. Ikinä en enää tule Pariisiin.

KOTI-katto

Puuh. Mikä onni lopulta olikaan se, että sain illalla painaa pääni Suomen Ranskan instituutin lauta-aitan tyynyyn. (Huom! Olin lopulta ehtinyt päivän aikana kaikkialle, joskin hieman myöhässä). Siinä, vaaleaa lautakattoa tuijotellessani matkasin hetkeksi lapsuuteen, jolloin rakensin olohuoneen pöydän alle majan ja kuvittelin olevani seikkailumatkalla metsässä. Pariisin naapuriaitan kuiskuttelu kuulosti sekin tutulta: ihan kuin vanhempien iltasupinaa olisi mökkisängyssä kuunnellut.

mokki aamiainen

Elämässä on liikaa sälää, välillä pienikin epäonni sysää korttitalon hetkelliseen kaaokseen. Mutta onko sittenkään mitään, mitä ei mökin rauha voisi parantaa? Tuskinpa. Kun Saimaan saareen ei nyt ollut mahdollisuutta, tämä vaihtoehto kelpasi korjaamaan tilanteen erinomaisesti.

Aamulla heräsin valmiiseen kahvipöytään ja jutustelin muiden yövieraitten kera yhteisestä kokemuksestamme. Päätin antaa Pariisille vielä yhden mahdollisuuden.

Linda Bergrothin suunnittelema KOTI-installaatio on Suomen Ranskan instituutissa toukokuun kuudenteen päivään saakka. Yösijan voi varata Airbnb-palvelusta ja elokuussa näyttely muuttaa Helsingin Valkoiseen saliin.  Katso myös tiistain MTV3:n kymmenen uutisista juttuni KOTI-näyttelyssä järjestetystä muoti-illasta.