Terveiset länsirannikolta – perhematkailua Ranskassa

Bordeaux

Ah, onneksi ihana joululoma vielä jatkuu! Jos olette sattuneet seuraamaan Instagram-tiliäni, tiedätte, miksei blogini ole päivittynyt kokonaiseen viikkoon.

Syy on selvä: en ole yksinkertaisesti ennättänyt pysähtyä. Olemme viettäneet väliviikon risteilemällä Ranskan länsirannikkoa ylös-alas aina La Rochellesta Espanjan San Sebastianiin, ja kerran kun tänne saakka on päästy, olen halunnut nauttia perhematkailusta täysillä.

Huomauttaisin tosiaan, että meidän kotoisasta Antibesistamme Bordeaux’n pohjoispuolella sijaitsevaan La Rochelleen on  lähes tuhat kilometriä. Sitä ei aina tule ajatelleeksi, että Ranska on hitsin iso maa.

Tässä pieni yhteenveto reissustamme, joka on onnistunut lasten pieniä flunssapöpöjä ja takapenkin kiukunpurkauksia lukuunottamatta erinomaisesti.

st emilion

Menomatkalla teimme tietysti kunnollisia pysähdyksiä. Yksi niistä oli yllä oleva Bordeaux’n viinialueen Saint-Émilion, jossa miehen kanssa kävimme edellisen kerran ennen lasten syntymää. Upea paikka! Siellä kannattaa muuten viininmaistelun lisäksi vierailla hämmentävässä, vuoren sisään rakennetussa monoliittikatedraalissa. Katedraalin kupeesta löytyy myös kiveen kaiverrettu tuoli, jolle istuva nainen tulee uskomusten mukaan raskaaksi.

Edellisreissulla istuin minäkin, mutta tällä kertaa soin ilon muille.

larochelle

Lasten serkkujen kotipaikasta, La Rochellesta olen täällä blogissa toki kirjoittanut aiemminkin. Tässä yllä kuitenkin jouluaaton kuva kalastuslaiturista, aivan osterikauppiaiden kupeesta. Seudulla merenelävät kuuluvat oleellisesti juhlapöytään ja jonot kalastajien putiikkeihin olivat valtaisat, mitä ei ehkä tästä uskoisi.

Onnistuneen perhejoulun jälkeen matkamme jatkui sitten Bordeaux’hon, josta ylin kuva. Bordeaux elää todellista kasvun aikaa: vasta valmistunut supernopea (pääkaupungista vain n. 2 tuntia) luotijunayhteys on saanut monet pariisilaiset muuttamaan länsirannikolle paremman elämän perässä. Eikä ihme: se on kerrassaan valloittava kaupunki!

sansebastian toro san sebastian plaza

Ja Bordeaux’sta matkamme jatkui sitten alas kohti lempparikaupunkejamme Biarritziä ja San Sebastiania. Espanjan – tai oikeastaan Baskimaan – San Sebastianin aurinko innoitti myös meidän perheemme hyvin ystävällismielisiin härkätaisteluihin, kuten näkyy.  Eikä ihme – härkäajoistaan tunnettu Pamplonahan on muuten aivan tässä lähellä.

Franck Lanterne

Vuoden lopun ehdottomasti tunteikkain ilta vietettiin kuitenkin perjantaina Biarritzin puolella, missä on tapana kuluneen vuoden päätteeksi lähettää paperilyhdyt matkalle. Kello kymmenen illalla taivaan valloittivatkin sadat, onnea tuovat kimaltavat lyhdyt. Mekin lähetimme matkaan omamme, eikä tämän äipän kyyneleille ollut tulla loppua. Voiko näin kaunista ollakaan?


Hyvää uutta vuotta rakkaat lukijani!

Instagram-päivitykset jatkuvat siis vielä muutaman päivän ennen kuin palaamme taas bloginkin puolella arkeen.

Kesäsuomalainen on aivan ihana

munkkikahvi

Mieleeni tässä mökillä pulpahti Hesarin artikkeli keväältä, jossa puhuttiin Fuengirolasta ja kesäsuomalaisista. Suomen eteläisimmäksikin kaupungiksi tituleerattu “Fuge” on nimittäin täynnä iloisia, toistensa kanssa aikaa viettäviä kesäsuomalaisia. Jopa kirkkoon on tunkua.

Jokainen Suomessa joskus hetken asunut tietää, että suomalainen on tyystin eri ihminen kesällä ja talvella. Fugessa elämä on harvinaisen positiivista, koska aurinko kuorii talvisuomalaisilta mökönaaman.

lampaat

Kaikkihan tunnemme tuon ihanan kesäsuomalaisen, joka on iloinen, leppoisa, toiset huomioiva, hauska, sosiaalinen ja lämpöinen ihminen.

Talvisuomalainen puolestaan on kireä, väsynyt, kiireinen, jäykkä, epähuomioiva ja pahimmillaan kylmä. (Jos nyt sallitte minun hieman kärjistää, ollaanhan tässä suomalaisia itsekin.)

Opiskeluaikoina Helsingissä työskentelin Tiimarin kassalla. Kun ensimmäiset auringonsäteet ilmestyivät pilvien takaa, asiakkaat alkoivat hymyillä ja muuttuivat kärsivällisiksi. Kevät tuntui antavan arjen kiireessä voimia, iloa ja uskoa seuraavaan päivään. Yhtäkkiä omatkin työpäivät kuluivat kuin siivillä.

halkopino

Ulkosuomalaisena on sillä tavalla mukavassa asemassa, että pääsee näillä pitkillä lomillaan nauttimaan mielin määrin juuri näistä aivan ihanista kesäsuomalaisista, (vaikkei aurinko tänä kesänä ole pahemmin pohjolassa viihtynyt). Etelässä asuvalta talvisuomalaisuuden ydin pääsee lomilla oikeastaan jopa vähän unohtumaan. Mitä te höpötätte – Suomihan on mansikanmakuinen paratiisi!

Ravintoloissa olemme saaneet näinä ekoina lomapäivinä kiireetöntä ja mukavaa palvelua. Lihatiskin setäkin jutusteli ja vilkutteli lapsille. Ventovieraita on pysähtynyt hörpöttämään ja jopa halaamaan. Ja mikä parasta: puolituttujen hyväntahtoisiksi tarkoitettua kohteliaisuuksiakin on jo ennätetty kuulla (“No, et oo siäkään lihonnu!”)

Toista se vaan oli viime toukokuussa kun kävimme, kun oli kylmä ja vihmoi räntää. Silloin ei katukuva kummemmin naureskellut. Kesäsuomalainen ei vissiin ollut ihan vielä kuoriutunut.

Ehdoton koko perheen matkakohde Provencessa

Chateau la coste

Mummi ja täti olivat toissa viikonloppuna kylässä, joten me karkasimme miekkosen kanssa viikonloppureissulle Aix-en-Provenceen.

Etelä-Ranskan Aix-en-Provence on yksi lempparikaupungeistani, ja sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Antibesista. Sen juuret ovat syvällä maan uumenissa: roomalaiset nimittäin perustivat kaupungin kuumien lähteiden äärelle jo ennen ajanlaskumme alkua. Kaupunki on täynnä kauniita, viilentäviä suihkulähteitä.

Tällä kertaa keskityn postauksessani kuitenkin Aixin sijasta läheiseen, kulttuurilla täytettyyn viinitilaan, jossa suosittelen vierailemaan.  Henkeäsalpaavan kaunis Château La Coste (klik!) on unohtumaton kokemus, joka täyttää ihmisen kaikki aistit. Ensi kerran mennään lasten kanssa! He tykkäisivät varmasti.

chateau la coste - kuvaa

Vanha Château la Costen viinitila koki muodonmuutoksen irlantilaisen liikemiehen, Patrick McKillenin ostettua sen vuonna 2004. Mies muutti tilan paitsi luomuviinitilaksi, myös käsittämättömäksi modernin taiteen ja arkkitehtuurin keskukseksi. Nykyään viinitilalla on taidemuseon lisäksi veistoksia pullollaan oleva, parituntinen kävelykierros, joka osoittautui aivan upeaksi. Miten ihmeellisen upeita taidekokemuksia keskellä paratiisimaista maisemaa, ja vahingossa tuli myös reippaasti ulkoiltua.

Chateau la coste - tom shannon

Meidän suosikkejamme olivat mm. Frank O. Gehryn musiikkipaviljonki ja Tom Shannonin levitoiva, ufomainen veistos, joka pyöritti lähimaisemaa silmissä. Kävelykierroksen lisäksi tutustuimme museon mielettömiin Ai Weiwein teoksiin, joita jokunen aika sitten nähtiin myös Suomessa. Mikä kokemus!

chateau la coste - ai weiwei

Taiteen lisäksi Château la Costella voi maistella viinejä, sekä lounastaa kauniissa, provencelaisessa ravintolassa. Voin suosittellla leikkelelautasta ja mozzarella-parsasalaattia – me olimme taivaissa.

Osoite: Château la Coste, 2750 Route De La Cride, 13610 Le Puy-Sainte-Réparade.