Kutsumattomat vieraat

elukat

On vieraita, joiden haluaisi käyvän useammin. Sitten on vieraita, joiden toivoisi pysyvän poissa ikuisesti. Näillä leveysasteilla noita jälkimmäisiä on paljon. Enkä puhu nyt täyshoitoa kaipaavista siskonkumminkaimoista vaan erinäköisistä monijalkaisista pikkukavereista.

Tänä aamuna keittiönpöydän alta löytyi jälleen sata muurahaista, muttei siinä kaikki. Joukkoon oli eksynyt myös pieni, vihreä sammakko. Sammakko! Ruksi seinään, sammakkoa ei tässä viidakossa vielä ole nähtykään. Mistä sekin nyt sisälle pääsi?

Kaikenlaista vipeltäjää täällä kyllä onkin tavattu.

Yhtenä iltana olohuoneeseen oli päässyt salamanteri, ketterä pirulainen. Mies juoksi sitä kiinni haavin kanssa, minä nauroin kippurassa. – Sankarini, huusin kun pitkähäntä viimein oli saatu kiinni ja viety puskaan.

Vasta jokunen aika sitten alakerrassa vipelsi pieni hiirulainen. Pimeässä nopeasti liikkuvan hiiren muuten erottaa salamanterista siinä, että se juoksee seinän viertä kun taas lisko säntäilee päättömästi sinne tänne (jopa seinälle). Löysimme vedenlämmittimen takaa autotalliin vievän reiän, jota herkkusuu oli käyttänyt kulkureittinään. Se tilkittiin, myrkyt pantiin paikoilleen, eikä siimahäntää  on sen koommin näkynyt.

Edellisessä asunnossa ihmettelin katossa möngertäviä pikkutoukkia. Koiperhosen toukkiahan ne, opin. Olivat lämmettyään asettuneet taloksi jonkun kuivahedelmäpussin kylkiäisinä. Sillä kerralla siivosimme anopin kanssa kuivamuonakaapit. Kuivatut hedelmät pysyvät vastedes jääkaapissa.

Kaikkein ikävimpiä ovat torakat. Täällä olen oppinut, että torakoita on monenlaisia: pieniä, sormenpään kokoisia ruskeita laiheliineja sekä mustia, monisenttisiä ja karmaisevia. Pienet laiheliinit tuppaavat tulemaan uuteen kotiin jonkun tavaroissa, mustat ällötykset taas nousevan viemäriverkostoista kaikkein kuumimpaan aikaan. Jos niitä mustia näkee yhdenkin, on soitettava kaupungin myrkyttäjämiehet kadun viemäreihin hommiin. Pikkutorakoihin on omat ghost bustersinsa, joiden numero on talletettu kännykkään.

Niin ja sitten meillä on vielä yksi karvainen kaveri, joka tunkee kotiin rapsutettavaksi aina kun ovi on auki, nimittäin naapurin kissa. Olemme päättäneet olla katin suhteen vapaamielisiä: tiedä vaikka hiirulaiset pysyvät poissa sen takia. Lapsetkin tykkäävät.

 

Taasko avaimet kateissa? Känny hukassa?

unohdus3

Etsin avaimiani joka aamu. Useimmiten myös kännykkääni, joka on yön jäljiltä äänettömällä. Välillä se löytyy sohvatyynyjen välistä, toisinaan taas mikroaaltouunista.

Kaukosäätimen paikka on meillä usein kahvinkeittimen päällä. Illalla löysin myös lasten hammaspesumukin sohvalta, jonne olin sen ilmeisesti jättänyt.

unohdus

Jokin aika väänsin jo itkua huomattuani, ettei kihlasormusta löytynyt mistään. Soitin jopa miehelle, joka oli silloin reissussa ulkomailla. Kulta, mistä yleensä löydät tavarani? Mies kertasi tutuimmat paikat kärsivällisesti.

Lopulta se löytyi; sormus oli piiloutunut joogamaton sisään. Olin ottanut sen pois venytellessäni ja epähuomiossa rullannut maton mukana kassiin. Typique.

Kun ystäväni pari päivää sitten kertoi unohtaneensa käsimatkalaukkunsa lentokentän turvatarkastuksen hihnalle, pystyin eläytymään tuskaan. Laukussa olivat hääsormukset, juhlakengät ja meikkipussi. Olin ystäväni puolesta jopa niin hermostunut, että heräsin yölläkin toivomaan, että laukku löytyisi. (Tavaroiden kadottamisen lisäksi eläytyminen muiden tuskaan on aina ollut vahvimpia puoliani.)

Ja kassi löytyi. Onneksi. Hyviä ihmisiä maailmassa riittää, jopa Pariisin lentokentällä.

unohdus2

Miehen mielestä en kiinnitä huomiota asioihin, jotka eivät ole minulle tärkeitä. Totta on, että avaimet ovat elämässä vain pieni detalji. Minun mielestä kyse on kuitenkin ennen kaikkea siitä, että mielessä on koko ajan tsiljoona muuta asiaa.

Tiedän, etten ole  probleemani kanssa yksin. Suurta helpotusta tunsinkin ajauduttuani lukemaan Ranskassa naimisiin menneestä miehestä, joka oli kotimatkalla unohtanut vaimonsa huoltoasemalle. Mies oli huomannut tuoreen rouvansa puuttumisen 2,5 tuntia myöhemmin. 2,5 tuntia myöhemmin! Nainen oli kiltisti odottanut huoltoasemalla vain viisi tuntia. Rahattomana.

– Ensimmäisenä tuli mieleen, että onko se tyhmä, oli 33-vuotias vaimo lehtitietojen mukaan sanonut.

Ehkä oma rakas mieheni oli oikeassa. Noin tärkeitä asioita en kyllä varmasti unohtaisi.

Hyviä juhlia!

kukkatervehdys

Hyvää joulua tai bonnes fêtes, hyviä juhlia, niin kuin täälläpäin maailmaa on tapana toivottaa.

Meidän perheessä viimeiseen viikkoon on jo mahtunut korvatulehdus, ylellinen hotelliyö, kurkunpäätulehdus, vanhempieni kanssa vietetyt suomalaiset joulujuhlat sekä loputon määrä karuselliajeluita. Elämänmakuista sanoisinko, ja vielä roisisti plussan puolella. (Jostain syystä päädyin lukemaan Studio55:n sivuilta surullisimmista joulumuistoista aamulla. Korvatulehdukset tuntuvat tässä mittapuussa pieniltä.)

Näistä omista jouluympyröistämme matkamme jatkuu nyt eri puolille Lounais- ja Kaakkois-Ranskaa. Edessä on satoja, ellei tuhansia kilometrejä, joukoittain sukulaisia ja ikävöityjä ystäviä. Kerron jännittävästä reissustamme herkkuja tulevien viikkojen varrella blogissa, joten olkaahan kuulolla.

Nyt kuitenkin hetken hengähdys, eikö vain. Joulun kunniaksi kuvasin puutarhamme kummallisen kesäistä kukkaloistoa. Ruusuja pukkaa keskellä jouluviikkoa, iirikset kukkivat, narsissitkin ovat jo voimissaan.

No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle, ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille?