Unelmahomma. Kysymysmerkki.

haastis

Luen parhaillaan Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa-kirjaa. Oletteko te lukeneet? Ihan mahti opus. Itse olen parhaillaan kohdassa, jossa pohditaan sitä, mikä on itse asiassa on ihmisen unelmatyö ja kuinka ihminen sellaiseen päätyy.

Rämö on kehittänyt nelikentän omien intohimojen luokitteluja varten. Sillä voi analysoida, mitä kukin meistä tykkää tehdä  ja mikä on oikeasti taloudellisesti kannattavaa. Matriisissa on neljä osiota:  tähti, lypsylehmä, koira ja kysymysmerkki. Lypsylehmä on työtä, joka menee kaupaksi, mutta on pakkopullaa. Koira on projekti, jota moni meistä ei oikeastaan haluaisi tehdä ollenkaan (esim. kirjanpito), eikä se myöskään tuota rahaa. Tähti on parasta mahdollista työtä: sitä, mitä rakastaa ja mistä voi myös laskuttaa. Kysymysmerkki taas on hommaa, jota on mahtava tehdä, vaikkei kukaan siitä sillä hetkellä haluaisi maksaa.

Kirjassa kerrotaan tarkemmin, kuinka nelikenttää voi omissa töissään hyödyntää ja mitä hommia ehkä kannattaisi ulkoistaa.

Unelmahommissa-collage

Minun aivoni tämä matriisi pani ruksuttamaan äänekkäästi. Oma friikkutyöhän sisältää kaikkia noista neljästä.

Minun unelmani oli pitkään kirjoittaa kirja. Sen kirjoitin, mutta siinä pakertaessani tajusin, ettei pelkkä yksinäinen kirjoittaminen itse asiassa ole kaltaiselleni sosiaaliselle ihmiselle sitä unelmatyötä. Sen sijaan kaikki se, mitä kirja ja tämä blogi on tuonut mukanaan, on osoittautunut kerta kaikkiaan mahtavaksi jutuksi.

Yksi kivoimmista jutuista, mitä kirjan kautta olen saanut, ovat olleet kaikki kirjaan liittyvät tilaisuudet, joissa olen tavannut ihania ihmisiä. Luin taannoin artikkelin, jossa kolumnisti-kirjailija Jyrki Lehtola kertoi pitävänsä kirjoittamisesta, muttei kokenut kirjaan liittyvää markkinointia omakseen. Minä taas tykkään juuri siitä jälkimmäisestä älyttömästi. Minusta on hauskaa kertoa projektistani ja kuulla millaisia ajatuksia se on herättänyt muissa. Näissä kohtaamisissa olen myös oppinut muilta valtavasti, eikä yleisön edessä  enää edes jännitä niin kuin ennen.

Ajattelen, että tuo osuus tämänhetkisestä  työelämästäni osuu kohtiin kysymysmerkki ja tähti. Kirjaa on markkinoitava, jotta se menisi kaupaksi. Toisaalta monet kirjatapaamiset ja esiintymiset saattavat myös olla sellaisia, jotka eivät välttämättä ole mitenkään taloudellisesti kannattavia. Mutta, ah niin antoisia silti!

paneeli koko porukka 2

Yllättäen, kirjan myötä, olen myös joutunut tilanteisiin, joissa olen ajautunut olemaan aivan uudella tavalla esillä. Se ei liity mitenkään markkinointiin, mutta on hyvin opettavaista ja hauskaa. Yksi sellainen tilanne oli viikonloppuna Nizzassa, missä osallistuin Suomi 100-juhlan paneeliin Ari Vatasen, Anneli Jäätteenmäen ja monen muun kanssa. Mielettömän hieno kokemus! Näitten fiksujen ihmisten seassa pääsin kertomaan omasta missiostani, joka kuuluu  näin: “Suhtaudu asioihin positiivisesti ihmetellen, älä kritisoi.” Tuon olen täällä maailmalla eläessäni nimittäin oppinut.

Viime Suomen reissulla minua haastateltiin kirjan myötä myös Akateemisen kirjakaupan sosiaaliseen mediaan. Oman naaman katsominen videolta on aina yhtä hämmentävää (jestas, olenko minä todellakin moinen hölösuu?), mutta loppujen lopuksi tuokin tapaaminen toimittajan kanssa jäi mieleen tosi hauskana ja iloisena. Ehkä myös opin tästä(kin) esiintymisesta jotain, kuten sen, että mitä jos rouva hyvä nauraisit haastatteluissa pikkuisin nykyistä vähemmän.

Terveisiä Suomesta

Huomenta Suomi

Mitäs jos ottaisit aikaa itsellesi ja menisit hetkeksi Suomeen lepäämään?

Miehen idea kuulosti alkukeväällä tosi hyvältä. Olinhan ollut vähän väliä sairaana ja kuormittuneet työt rassasivat mieltä. Suomeen saunaan, äitin hoivaan ja ystävien ympäröimäksi

No, täällä sitä nyt ollaan. Älyttömän hauskaa on ollut, mutta lepolomasta tämä on kyllä kaukana.

Jo ensimmäinen päivä pohjoisessa alkoi nimittäin varhaisella herätyksellä Huomenta Suomeen, missä kävin jutustelemassa ulkosuomalaisesta äitiydestä yhdessä Piritta Hagmanin kanssa. Oli kivaa, vaikka ennakkoon jännitti tietty kauheasti ja unet olivat jääneet vähäisiksi. Mutta hei ei huolta – onneksi ennen esiintymistä pääsee maskeeraukseen.

17629800_1873016582911644_3194973775834900487_n

Huomenta Suomessa pääsin kyllä mammailun lisäksi kertomaan myös mahtavan uutisen, nimittäin sen, että Lillin ja minun podcast siirtyi Me Naisten sivuille. Voit katsoa koko telkkuhaastattelun täältä.

Näinpä vain sitten tuosta podcast-aiheestakin tehtiin eilen kiva pikkuinen haastattelu Me Naisten nettisivuille – sen taas voit lukea sen kokonaisuudessaan täältä. Ja niin – jatkossa kannattaa siis käydä kuuntelemassa meidän kahvihetkiämme täältä, toki uusimmista jaksoista saat aina tiedon myös aina Facebook-sivuiltamme.

nettipätkä

Ja huh, juuri kun ajattelin että kaikenlainen hölpöttäminen erinäköisten värkkien ääressä jo riittäisi, ajauduin kolmanteenkin haastatteluun, nimittäin Akateemisen kirjakaupan omille sivujen videohaastikseen. Maman finlandaisen pokkariversiohan tuli juuri ulos, mistä sitten lörpöttelin. Video tulee kuulemma julki ensi viikolla. Hih – tämmöistä tämä nykyään on, kirjamarkkinointi.

akateeminen

Töitä on siis painettu, mutta toisaalta nämä tällaiset työmatkoiksi muuttuneet lomareissut ovat myös aika ihania irtiottoja arjesta. Kun tapaamisten välissä oli hetki aikaa, minun ei esimerkiksi tarvinnut kiirehtiä hakemaan lapsia koulusta. Sen sijaan kiipesin helsinkiläisen Clarionin näköalabaariin lasilliselle kuohuvaa. Ja tietty avasin tämän uuden, blogikollegojen Satu Rämön ja Hanna Valtarin kirjan, jonka julkaisupäivää olen odottanut kuin kuuta nousevaa.

Kunniamaininta Maman finlandaiselle!

mamanfinlandaise4

Iloisia uutisia Suomesta! Minun Maman finlandaise -kirjani kansi ja taitto ovat saaneet Vuoden kauneimmat kirjat -kunniamaininnan (täällä lisää).  Jei!! No, vaikka henkseleitä paukuttelenkin, ei minua tässä kisassa tietenkään palkittu. Kruunut kuuluvat kuvittaja Elina Warstalle ja taitosta vastanneelle Ville Lähteenmäelle.

Kirjani kannen kuvaan rakastuin heti  kun se ensimmäisen kerran tupsahti sähköpostiini. Elina Warsta oli etänä, minua tapaamatta onnistunut täydellisesti vangitsemaan eteläisen Ranskan tunnelman – ihan kuin me olisimme tunteneet aina. Se on muuten kummallinen fiilis sen jälkeen kun on kuukausien ajan ollut hautautuneena oman työpöydän paperipinojen alle: joku todella ymmärtää mitä yritin sanoillani viestiä.

mamanfinlandaise lahikuva

Ja jos kannen kuvaa oikein tarkkaan katsoo, niin siellähän minäkin viiletän tuplarattaitteni tai “traktorini” kanssa, kuten paikallinen bussikuski vähemmän ystävällisesti huomautti.

Olikin ihmeellisen onnellinen sattuma, että marraskuussa, ollessani Suomessa kirjamessuilla, tapasin Elinan kenkäkaupassa. Niin – en siis todellakaan niillä messuilla vaan naisten kenkäkaupassa. Siellä me sitten joimme lasit kuohuvaa ja nauroimme, ihan kuin vanhat tutut konsanaan. Oli mahtavaa, että pääsin ihan kasvotusten sanomaan, että olipahan muuten suloinen esikoiskirjan kansi.

IMG_3628

Postista tupsahti tällä viikolla myös odotettu paketti, kasa Maman finlandaisen pikkusiskoja. Kolmas painos, eli ihkut pokkarit ovat saapuneet kauppoihin! Kurkkasin, että ainakin Helsingin kirjastoissa jonotetaan kirjaa vielä ihan hirveästi. No, jos kukkaro antaa periksi, niin nyt voit hakea pokkarin kirjakaupasta pikkurahalla.