Rakkautta ilmassa

Processed with VSCOcam with c1 preset

Hei ystävät!

Olen pahoillani hiljaiselosta. Tuntuu, että elämässä on nyt ollut valtavan täyttä, eikä aivoissa ole ajatuksia, jotka riittäisivät täyttämään blogin. Ajatusvirrat ovat rullanneet ihan toisaalle.

Ei hätää, kaikki on paremmin kuin hyvin. Viime viikkoihin on vain mahtunut sukulaisia, ystäviä, juhlia, töitä ja tietysti se yksi hirmu iso juttu, nimittäin tuleva kirjani, jolla on jo nimikin: Mon Amour.  Yritän siinä selvittää näkemyksiäni ranskalaisesta parisuhteesta tavattuani lukuisia ranskalaisia pareja. Unet ovat vähissä.

Jos voisin, kirjoittaisin yöt. Mutta kuka sitten valvoisi puolestani päivät? Sitä en ole vielä ratkaissut.

Kyseessä ei siis ole mikään opas parisuhteeseen, vaan eräänlainen matka ranskalaiseen parisuhteeseen. Opus tai ei – uskoisin silti, että joissain kohdassa voisimme me suomalaiset jopa jotain oppiakin näiltä ikuisilta romantikoilta. Niin kuin hekin ehkä meiltä.

Mutta hetkinen – ovatko ranskalaiset oikeasti ikuisia romantikkoja? No, siitäkin voit lukea sitten lisää keväällä. Itse ainakin olen tämän prosessin aikana tajunnut valtavasti asioita omasta suhteestani ja perheestäni, jotka ehkä olisi pitänyt tajuta jo kauan sitten. Parempi kuitenkin myöhään kuin milloinkaan.

Tulevan kirjan kanteen ja sisältöön voit tutustua kustantamoni Atenan kevään kuvastosta. Hui! Jännittää tosi tosi paljon. Ja vielä on paljon työtä jäljellä…

Bisous!!

 

 

 

 

Unelmahomma. Kysymysmerkki.

haastis

Luen parhaillaan Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa-kirjaa. Oletteko te lukeneet? Ihan mahti opus. Itse olen parhaillaan kohdassa, jossa pohditaan sitä, mikä on itse asiassa on ihmisen unelmatyö ja kuinka ihminen sellaiseen päätyy.

Rämö on kehittänyt nelikentän omien intohimojen luokitteluja varten. Sillä voi analysoida, mitä kukin meistä tykkää tehdä  ja mikä on oikeasti taloudellisesti kannattavaa. Matriisissa on neljä osiota:  tähti, lypsylehmä, koira ja kysymysmerkki. Lypsylehmä on työtä, joka menee kaupaksi, mutta on pakkopullaa. Koira on projekti, jota moni meistä ei oikeastaan haluaisi tehdä ollenkaan (esim. kirjanpito), eikä se myöskään tuota rahaa. Tähti on parasta mahdollista työtä: sitä, mitä rakastaa ja mistä voi myös laskuttaa. Kysymysmerkki taas on hommaa, jota on mahtava tehdä, vaikkei kukaan siitä sillä hetkellä haluaisi maksaa.

Kirjassa kerrotaan tarkemmin, kuinka nelikenttää voi omissa töissään hyödyntää ja mitä hommia ehkä kannattaisi ulkoistaa.

Unelmahommissa-collage

Minun aivoni tämä matriisi pani ruksuttamaan äänekkäästi. Oma friikkutyöhän sisältää kaikkia noista neljästä.

Minun unelmani oli pitkään kirjoittaa kirja. Sen kirjoitin, mutta siinä pakertaessani tajusin, ettei pelkkä yksinäinen kirjoittaminen itse asiassa ole kaltaiselleni sosiaaliselle ihmiselle sitä unelmatyötä. Sen sijaan kaikki se, mitä kirja ja tämä blogi on tuonut mukanaan, on osoittautunut kerta kaikkiaan mahtavaksi jutuksi.

Yksi kivoimmista jutuista, mitä kirjan kautta olen saanut, ovat olleet kaikki kirjaan liittyvät tilaisuudet, joissa olen tavannut ihania ihmisiä. Luin taannoin artikkelin, jossa kolumnisti-kirjailija Jyrki Lehtola kertoi pitävänsä kirjoittamisesta, muttei kokenut kirjaan liittyvää markkinointia omakseen. Minä taas tykkään juuri siitä jälkimmäisestä älyttömästi. Minusta on hauskaa kertoa projektistani ja kuulla millaisia ajatuksia se on herättänyt muissa. Näissä kohtaamisissa olen myös oppinut muilta valtavasti, eikä yleisön edessä  enää edes jännitä niin kuin ennen.

Ajattelen, että tuo osuus tämänhetkisestä  työelämästäni osuu kohtiin kysymysmerkki ja tähti. Kirjaa on markkinoitava, jotta se menisi kaupaksi. Toisaalta monet kirjatapaamiset ja esiintymiset saattavat myös olla sellaisia, jotka eivät välttämättä ole mitenkään taloudellisesti kannattavia. Mutta, ah niin antoisia silti!

paneeli koko porukka 2

Yllättäen, kirjan myötä, olen myös joutunut tilanteisiin, joissa olen ajautunut olemaan aivan uudella tavalla esillä. Se ei liity mitenkään markkinointiin, mutta on hyvin opettavaista ja hauskaa. Yksi sellainen tilanne oli viikonloppuna Nizzassa, missä osallistuin Suomi 100-juhlan paneeliin Ari Vatasen, Anneli Jäätteenmäen ja monen muun kanssa. Mielettömän hieno kokemus! Näitten fiksujen ihmisten seassa pääsin kertomaan omasta missiostani, joka kuuluu  näin: “Suhtaudu asioihin positiivisesti ihmetellen, älä kritisoi.” Tuon olen täällä maailmalla eläessäni nimittäin oppinut.

Viime Suomen reissulla minua haastateltiin kirjan myötä myös Akateemisen kirjakaupan sosiaaliseen mediaan. Oman naaman katsominen videolta on aina yhtä hämmentävää (jestas, olenko minä todellakin moinen hölösuu?), mutta loppujen lopuksi tuokin tapaaminen toimittajan kanssa jäi mieleen tosi hauskana ja iloisena. Ehkä myös opin tästä(kin) esiintymisesta jotain, kuten sen, että mitä jos rouva hyvä nauraisit haastatteluissa pikkuisin nykyistä vähemmän.

Terveisiä Suomesta

Huomenta Suomi

Mitäs jos ottaisit aikaa itsellesi ja menisit hetkeksi Suomeen lepäämään?

Miehen idea kuulosti alkukeväällä tosi hyvältä. Olinhan ollut vähän väliä sairaana ja kuormittuneet työt rassasivat mieltä. Suomeen saunaan, äitin hoivaan ja ystävien ympäröimäksi

No, täällä sitä nyt ollaan. Älyttömän hauskaa on ollut, mutta lepolomasta tämä on kyllä kaukana.

Jo ensimmäinen päivä pohjoisessa alkoi nimittäin varhaisella herätyksellä Huomenta Suomeen, missä kävin jutustelemassa ulkosuomalaisesta äitiydestä yhdessä Piritta Hagmanin kanssa. Oli kivaa, vaikka ennakkoon jännitti tietty kauheasti ja unet olivat jääneet vähäisiksi. Mutta hei ei huolta – onneksi ennen esiintymistä pääsee maskeeraukseen.

17629800_1873016582911644_3194973775834900487_n

Huomenta Suomessa pääsin kyllä mammailun lisäksi kertomaan myös mahtavan uutisen, nimittäin sen, että Lillin ja minun podcast siirtyi Me Naisten sivuille. Voit katsoa koko telkkuhaastattelun täältä.

Näinpä vain sitten tuosta podcast-aiheestakin tehtiin eilen kiva pikkuinen haastattelu Me Naisten nettisivuille – sen taas voit lukea sen kokonaisuudessaan täältä. Ja niin – jatkossa kannattaa siis käydä kuuntelemassa meidän kahvihetkiämme täältä, toki uusimmista jaksoista saat aina tiedon myös aina Facebook-sivuiltamme.

nettipätkä

Ja huh, juuri kun ajattelin että kaikenlainen hölpöttäminen erinäköisten värkkien ääressä jo riittäisi, ajauduin kolmanteenkin haastatteluun, nimittäin Akateemisen kirjakaupan omille sivujen videohaastikseen. Maman finlandaisen pokkariversiohan tuli juuri ulos, mistä sitten lörpöttelin. Video tulee kuulemma julki ensi viikolla. Hih – tämmöistä tämä nykyään on, kirjamarkkinointi.

akateeminen

Töitä on siis painettu, mutta toisaalta nämä tällaiset työmatkoiksi muuttuneet lomareissut ovat myös aika ihania irtiottoja arjesta. Kun tapaamisten välissä oli hetki aikaa, minun ei esimerkiksi tarvinnut kiirehtiä hakemaan lapsia koulusta. Sen sijaan kiipesin helsinkiläisen Clarionin näköalabaariin lasilliselle kuohuvaa. Ja tietty avasin tämän uuden, blogikollegojen Satu Rämön ja Hanna Valtarin kirjan, jonka julkaisupäivää olen odottanut kuin kuuta nousevaa.