Turistivinkki Etelä-Ranskaan

leger3

Täällä etelässä lomaileva äitini halusi siskonsa kanssa taidemuseoon. Koska iso osa paikallisista suuruuksista oli jo tuttuja, suosittelin yhtä lemppareistani: Fernand Légerin taidemuseota Biotissa.

Léger on tunnettu  kubistisista naishahmoistaan,  mutta minuun vetoaa eritoten taiteilijan uskomaton värien käyttö. Ja sitä paitsi museossa on aivan ihana pihakahvila. (Kuvat ovat meidän perheen museovierailulta kuukauden takaa.)

Mutta koska äitillä ei ollut käytössä autoa, selvitin hänelle sopivia bussiaikatauluja ja -reittejä (junat olivat taas lakossa). Ilokseni huomasin, että linja-autolla pääsee museon kupeeseen, aikataulun mukaan jopa kolmesti tunnissa.

leger2

Niinpä mamma hyppäsi bussiin, pääsi perille ja nautti vierailusta. Mutta kun oli tarkoitus palata, alkoikin sataa kaatamalla. Tällöin museon aulassa käytiin seuraavanlainen keskustelu.

– Moneltako bussi menee takaisin? äiti kysyi vastaanotosta.

– Mikä bussi? En minä vain tiedä, museovirkailija hämmästeli.

– Voisitteko soittaa minulle taksin?

– Taksin? En valitettavasti voi, koska en tiedä numeroa.

Tässä vaiheessa suomalaisturisteja oli saapunut auttamaan isohko museovirkailijajoukko. Oikein mukavia ihmisiä he kuulemma olivat, äiti kertoi minulle. Mutta ei kukaan kyllä osannut auttaa.

Lopputulema oli, että äitini seurueineen käveli bussipysäkille, odotti ikuisuuden, kastui läpimäräksi ja pääsi jossain vaiheessa iltapäivää takaisin lähtöpisteeseen. Onneksi oli lomapäivä ja brasserie, joka tarjoili retkueelle myöhäistä lounasta ja rosé-viiniä.

Tästä jotain oppineena jaan Etelä-Ranskan matkailijoille pienen vinkkivinkkisen: mitä jos kuitenkin vuokraisit sen auton jo lentokentältä.