Nyt vatuttaa!

kouluruokailu

Kaikkihan tietää, että lapsiperheessäkin on ärripurripäiviä, siis äidillä ja isällä. Kyllä se kuulkaa voi aika paljon vatuttaa kun keittolautanen putoaa lattialle tai legopalikka hiertyy jalkapohjaan. Tai jos keittiö näyttää tuolta kuin tuossa yllä.

Eikä siinä kaikki: sitten kun se  jonkinmoinen mukapeitelty kirosana pääsee suusta, jatkaa se kotona väsymätöntä matkaansa, vähän niin kuin järvellä kaikuvat käen huudot.

– Fuck!

– Äiti mikä on fak?

– Papa, äiti sanoi fak. Fak fak fak.

– Fak fak fak.

– &%€&()”!!!

Ei auta itku markkinoilla ei, känkkäränkkämutsin on vain hengitettävä syvään, pestävä suu saippualla ja etsittävä lapsiystävällisempi tapa kiroilla. Vertaistukea maailmasta onneksi löytyy. Ilmiantakaa minulle yksi vanhempi, joka ei jossain vaiheessa elämäänsä ole yrittänyt siistiä puheenparttaan.

Meillä Ranskassa vaihtoehtoisia harmistuksen sanoja riittää. Yksi sellainen on mer…credi eli keskiviikko,  joka on vähän kuin suomalainen per… jantai. Ranskan kielessä se tosin on viime hetken pelastus sanalle merde (paska). Toinen samaa m-alkuista sanaa korrektisti peittelevä sadattelu on mince (ohut). Lapsiperheissä kuullaan usein myös  pu-alkuista noitumista, kuten punaise! (nasta) ja purée! (sose). Ne taas ovat hätäportteja, kun suusta meinaa pulpahtaa se maan tunnetuin kirosana, eli putain (huora).

Siinä missä suomalainen ystäväni huudahtaa perfetti, tyydyn itse kiukkuisena käyttämään sanaa pirskale. Jotkut vanhemmat ovat toki mielikuvitukseltaan huomattavasti tätä rikkaampia, kuten yksi sukulaiseni. Kun häntä harmittaa, kuuluu suusta: “Voihan kikkelin karvat!”

Olen listannut alle muutamia lähipiiristäni onkimia oivallisia, lapsiystävällisiä sadatteluun sopivia sanoja. Näitä voi hyvin hyödyntää kun niitä oikeita sanoja ei meinaa tunteiden tulkiksi löytyä. Mitä lisäisit listalle?

  • persikka!
  • passi ja hammasharja!
  • saakura!
  • voihan video!
  • vehnä!
  • guck!
  • sukka!
  • vitalis!
  • perfetti!
  • keke!
  • pirkanmaa!
  • saakutti!
  • personen!
  • munanlämmitin!

Alle vielä kevennykseksi kissavideo, jossa syödään vattuja.

Kun sijaista ei löydy, lapsi kotiin

Valbonne_kävely2

Koulun portilla kerrottiin huonoja uutisia. Kolmevuotiaan kuopuksen opettaja oli poissa.

Niin – Ranskassa kolmevuotinen école maternelle, eli niin sanottu leikki- tai esikoulu tosiaan aloitetaan jo kolmevuotiaana. Poika on eskarinsa ensimmäisellä luokalla. Koulu on kaikille ilmainen, mutta tässä vaiheessa vapaaehtoinen.

– Jos teillä on mahdollisuus, voisitteko ottaa lapsen kotiin? Meillä ei ole sijaista.

Valbonne_ilta

Jassoo.  Tästä ennen ekaa kouluvuotta tuttu varoitteli. Pojan opettaja oli kyllä erinomainen, mutta hänen lapsensa usein sairas, eli poissaoloja oli luvassa paljon. (Luotettavin oli kuulemma koulun ainoa miesope, hän kuin ei koskaan ole lasten takia pois, heh.)

Toisaalta samanlaistahan se touhu on kuulemma Suomessakin. Erityisesti flunssakaudella sijaisia on erityisen vaikea saada. Erona toki vain ovat ryhmäkoot, nehän ovat täällä valtavia. Kun opettajan lisäksi 30 pikkuoppilaan luokassa on vain yksi avustaja,  yksi poissaolo saa aikaan järkyttävän hulabaloon. Siksi lapsi on parempi pitää kotona.

Itse kävinkin hakemassa lapsen lounaan jälkeen kotiin päikkäreille, koska tein iltapäivän hommia kotona. He, joiden vanhemmat olivat kiinni työpaikoillaan, oli jaettu tasapuolisesti koulun muihin luokkiin. Kuopuskin oli viettänyt aamutunnit kuulemma isojen luokassa esikoisen seurassa.

Valbonne_kuja

Heillä oli ollut oikein mukavaa. Esikoinen oli auttanut kuopusta piirustustehtävissä. Minua silti huoletti ja hermostutti: esikoisen luokassa oli entuudestaan 28 oppilasta. Pikalaskuni mukaan heitä oli nyt varmasti yli 35 ja kaksi aikuista. Voin vain kuvitella desibelit.

– Miten te oikein mahduitte sinne? kyselin huolestuneena, muttei pieni tyttö ymmärtänyt. Kaikki oli ollut niin erilaista ja mukavaa kun isot saivat “babysitata” pikkuisia.

Niin kai sitten.  Ehkei traumoja sittenkään. Toivottavasti. Nyyh. Mutta silti.

Vertailun vuoksi kuulisin mieluusti, että miten teillä sijaisjärjestelyt hoituvat. Joudutaanko lapset ottamaan kotiin?

Kuvat iltakävelyltä Valbonnesta.

Barbaari nukuttaa lapsensa ulkona

Ah, päivän naurut sain tänään katsottuani ranskalaisen La Maison des Maternelles –ohjelman videon ranskalaisesta päiväkodista, jossa vauvat nukutetaan ulkona.

Taustaksi sen verran, että Ranskassa monet pikkuiset vauvat joutuvat jo muutaman kuukauden iässä päiväkotiin. Virallinen äitiysloma kestää täällä 16 viikkoa, siitä kuusi pidetään ennen lapsen syntymää.

Kyseisen, harvinaislaatuisen päiväkodin johtaja on ottanut mallia Pohjois-Euroopasta, missä lapset nukutetaan ulkona. Sen sijaan, että vaavit nukkuisivat rivi rivissä sisällä, pariisilaistarhan pihalle on kärrätty pieniä lastensänkyjä, joissa pienokaiset saattavat koisia toppavarusteisiin pakattuina.

“Lapset nukkuvat pitempään ulkona”, yksi työntekijä selvittää katsojille.

Jo oli aikakin! Nyt ranskalaiset ymmärtävät, että tämä on huippujuttu, ajattelin. (Tietysti samalla toivoen, että Pariisin ilmasto-ongelmat on otettu nukkumisrutiineissa kulloinkin huomioon).

Kunnes siirryin lukemaan ohjelman Facebook-sivujen kommenttikenttää. Monen kommentoijan mielestä ulkopäikkärit toki ovat mahtava idea muun muassa siksi, että “pohjoismaiset tietävät näistä asioista”

Toisen kommenttipuoliskon sisällön varmaan arvaatte.

  • Kun tiedämme kuinka moni nukkuu kadulla ja kuolee joka vuosi, tällaisia reportaaseja ei pitäisi edes julkaista! Olen shokissa.
  • Olen avomielinen, mutta tätä en edes kokeilisi, tämä on naurettavaa. Riittää kun huone on viileä.
  • Olen utelias tietämään, mitä hyötyä tästä barbarismista voi olla!
  • Taantumuksellista!
  • En pidä tästä ollenkaan! Jos vauva ei liiku, hän jäätyy!
  • Kadulla kuolee tarpeeksi ihmisiä kylmään. Minusta tämä on täysin epänormaalia!

Kirjoitin taannoin Hesarin kolumnissa “vanhan kansan viisauksista” (linkki) ja siitä, miltä ne tuntuvat kulttuuriin tottumattomasta. Tässä sitä taas nähtiin. Ei meitäkään kaikkialla ihan täyspäisinä pidetä.

helsinki5