Mitä osaa ranskalainen ekaluokkalainen vs. mitä osaa suomalainen ekaluokkalainen / Ce qu’un enfant de CP en France sait faire VS ce qu’un enfant de CP en Finlande sait faire

koulu-laskut

(En français à la fin de la page) 

Sain ystävältäni, suomalaisen ekaluokan opettajalta kuvan lapusta, jonka hän jakaa tulevien oppilaiden vanhemmille. Siinä kerrotaan, mitä taitoja 7-vuotiaan lapsen pitäisi osata ennen koulun alkua.

harjoittele kesalla

Näin ranskalaisen école maternelle -koulun juuri suorittaneen pikkuisen tytön äitinä hymyilyttää. Ensi vuonna koulunsa aloittavan, 5-vuotiaan todistuksessa luetellut, koulutielle tarvittavat ja koulussa jo opetut taidot ovat tässä vertailussa aika… no, toisenlaiset.

Tässä muutamia esimerkkejä koulutodistuksesta, jonka saimme viime viikolla kotiin. Vastaavia kohtia on vihkosessa kymmeniä.

  1. Tiedän mitä tarkoittaa tasapainoinen ravinto
  2. Osaan laskea alle kymmenluvuilla
  3. Osaan leikata monimuotoisen muodon

Ranska-koulu

  1. Tiedän mitä on vaarallinen käytös
  2.  Osaan kirjoittaa sanoja
  3. Osaan muodostaa riimejä

ranska koulu 2

Vaatimustaso on toinen, mutta eihän se tietenkään tarkoita, etteikö moni suomalainen lapsi silti osaisi näitä samoja taitoja. Tarvitseeko 5-vuotiaan näitä edes osata? Enpä todella usko, ehkä ranskalaisessa koulussa sitten. Mielestäni lapsuus saisi olla täälläkin pitempi.

Mutta hitto soikoon, kyllä minä silti olen ylpeä. Lapsenihan on fiksumpi kuin äitinsä aikoinaan 🙂

P.S. Käy lukemassa myös kirjoitukseni suomalaisen päiväkodin kuraleikeistä. Se aiheutti paljon keskustelua.

En français

Ce qu’un enfant de CP en France sait faire VS ce qu’un enfant de CP en Finlande sait faire

Une amie finlandaise qui est institutrice pour une classe de CP m’a envoyé ce petit papier (vous pouvez le voir en haut) qu’elle distribue aux parents de ses futurs élèves.

Sur ce papier sont écrites les différentes choses qu’un élève de sept ans devrait être capable de faire avant le début de l’année scolaire.

En-traî-ne toi pen-dant l’é-té

  • Entraîne toi à écrire ton propre nom

Je me suis entraîné(e)

  •  Entraîne toi à faire ton sac

Je me suis entraîné(e)

  • Entraîne toi à manger avec ton couteau et ta fourchette. Découvre de nouveaux goûts.

Je me suis entraîné(e)

  • Entraîne toi à mettre et à enlever ta veste et tes chaussures.

Je me suis entraîné(e)

  •  Entraîne toi à utiliser un crayon et des ciseaux.

Je me suis entraîné(e)

  •  Entraîne toi à rentrer chez toi avec un adulte en toute sécurité.

Je me suis entraîné(e)

C’est ce petit papier qui a fait sourire la mère d’une petite fille qui venait tout juste de finir ses années d’école maternelle.

En comparaison, ce qu’un enfant de cinq ans qui commencera l’école primaire l’année prochaine doit savoir pour emprunter le chemin de l’école, et a déjà acquis à l’école maternelle (en France), est assez… différent.

Vous pouvez voir en haut quelques exemples des exercices qui ont été rapportés à la maison la semaine dernière. Il y a en tout des dizaines de lignes.

Le niveau d’attente est différent, mais cela ne signifie pas pour autant que beaucoup d’enfants finlandais ne sont pas capables de faire ce que l’on exige des enfants français.

Et est-ce qu’un enfant de cinq enfant à vraiment besoin de savoir tout ça ? Je ne pense pas, ou peut-être pour aller à l’école française alors. Pour moi, l’enfance devrait pouvoir durer un peu plus longtemps ici aussi.

Mais mince alors, je suis quand même super fière. Ma fille est plus intelligente que sa mère au même âge 😉

 

Onko päiväkodissa liikaa kuraleikkejä?

taidepaperit

Lasten loma on alkanut viimein Ranskassakin. Huh, tämä viimeinen, kesän hikikuuma koulupätkä tuntui kestävän pienen ikuisuuden.

Sillä aikaa kun omat kullannuppuseni viettävät ensimmäiset vapaahetkensä serkkujensa luona, olen minä mm. siivonnut sivuun vuoden koulutöitä.

Sillä niitähän 3- ja 5-vuotiaiden koulussa, eli “école maternellessa” riittää. Viisivuotias toi kotiin kymmeniä ja taas kymmeniä maalauksia, piirustuksia, askartelutehtäviä ja kaunokirjoitusharjoituksia. Kolmevuotiaan säkistä taas löytyi odotettu reissuvihko, johon oli liimattu kuvia vuoden tapahtumista (täällähän sähköistä viestijärjestelmää ei vielä tunneta) sekä tietysti koko joukko ihania piirustuksia, kuten nämä lähes kuukausittain toteutetut tikku-ukot. Pyyhin silmäkulmiani: kuinka hienosti pieni ihminen onkaan vuoden aikana kehittynyt!

tikku-ukot

Välillä mietin, että mitäköhän lapset mahtaisivat päiviensä aikana tehdä  jos olisimme Suomessa. Vetäisivät vain joka aamu ylleen kurahousut eivätkä ainakaan kantaisi huolta oikeanmuotoisesta a-kirjaimesta niin kuin täällä. Usein kadehdin  suomalaisten lasten pitkää lapsuutta. Tuntuu, että tylsällä, asfaltoidulla koulunpihalla pieni ihminen jää liian monesta asiasta paitsi.

Toisaalta täytyy myöntää, että iloitsen kaikista niistä taidoista, joita lapset ovat jo pienten koulussa oppineet. Yhtään pakottamatta pikkuneiti on oppinut kirjoittamaan kaunoa ja lukemaan. Lisäksi hänestä on harjaantunut osaava piirtäjä ja maalauksissaan uskalias värien käyttäjä.

kaunokirjoitus

Kyllähän suomalaisessa päiväkodissakin toki askarrellaan, muttei tässä mittakaavassa. Paljon sen sijaan kuulemma leikitään, opetellaan sosiaalisia taitoja ja eritoten vietetään aikaa ulkona. Suomessahan tuon ikäisen suositellaan liikkuvan kolme tuntia päivässä, mikä tarkoittaa päiväkodeissa usein älyttömän pitkiä, ohjaamattomia ulkoleikkejä. Hienoahan se on tietysti, vapaa ulkoilu säässä kuin säässä (tilannehan on tyystin toinen täällä), ainakin nyt jos kyse on 3-4-vuotiaista lapsista. Jos siis sitä kuravaatteiden pukusessiota ei lasketa.

Muutaman suomalaisen tuttavan kanssa aiheesta puhuttuani kysyn kuitenkin, että näinköhän päivittäinen, tuntien ohjaamaton hiekkakakkuleikki oikeasti jaksaa innostaa vielä 5-6-vuotiastakin. Entä mitä ihmettä tekee suomalainen huippukoulutuksen saanut lastentarhanopettaja sillä aikaa, kun lapset tekevät mutakakkuja?

Voi kun vanhempana saisikin noukkia molemmista maista rusinat pullasta. Ranskasta sen 3-5-vuotiaden koulun maksuttomuuden, osan kädentaidontunneista ja kolmen ruokalajin lounaan. Suomesta taas ihanat päiväkotien pihat ja lelut, hiekkalaatikot ja ilon leikkiä ulkona myös kurakeleillä.

Kauno kunniaan jo päiväkoti-iässä

kaunokirjoitus

Enää mitään ei tehdä meillä tikkukirjaimin. Jos jotain pitää kirjoittaa, niin se sujuu kauniilla kaunolla.

– Äiti miten tehtiinkään y-kirjain?

Viisivuotias on huimaa vauhtia edennyt haparoivista aakkosista pyöreäkulmaisiin kirjaimiin. Kieli keskellä suuta hän vääntää K-kirjaimesta söpöliinin, sellaisen suurin piirtein samanlaisen kuin sen, jonka minäkin opin tekemään ala-asteella, kauniilla 80-luvulla.

Niin, sillä toisin kuin nyky-Suomessa, Ranskassa kaunokirjoitusta opetetaan yhä. Ja mikä uskomattominta, sen opiskelu aloitetaan jo viisivuotiaana eli viimeisellä école maternelle -luokalla ennen varsinaista ekaluokkaa. Näin sitä ollaan sitten valmiita pieniä koululaisia.

Kun kerroin täällä Suomen päätöksestä luopua kaunokirjoituksesta, pidettiin sitä   äimistyttävänä.  Oikeastaan suosittelen olemaan siitä ranskalaisille mitään mainitsematta, niin paljon se kiukutti tuttavia. Naapurikin piti moisesta luopumista yhtenä hyvänä esimerkkinä ihmiskunnan täydellisestä rappeutumisesta.

Syyttäkää vanhanaikaiseksi, mutta kyllä minäkin puolustan kaunoa. Käytän sitä päivittäin muistiinpanojen tekemiseen.

Sitä paitsi se oli minulle pikkutyttönä tärkeä juttu, eräänlainen kasvamisen merkki. Oli aikoja, jolloin harjoittelin omaa käsialaa päivittäin, etsin sopivaa koukeroa H-kirjaimen alkuun ja treenasin täydellisen poikaystäväehdokkaan sukunimen sopivuutta omaan etunimeeni.

Helena Cruise