Lastenkirja, joka kutitteli äidin hereille

ponttohirvio2

Ah! Saimme luettavaksi aivan ihastuttavan lastenkirjan! Ja heti alkuun on sanottava, että kehuisin kirjaa aivan yhtä paljon, vaikkei sen kirjoittaja olisikaan toinen ulkosuomalainen nainen, ystäväni, Peppe Öhman (klik!).

Kim ja pönttöhirviö sekä muita tarinoita on viiden lyhyen tarinan kokoelma lastenkirja. Kuten nimestä voi arvata, sen jokaisessa tarinassa seikkailee pikkuinen Kim tovereineen. Niin – eivätkä Kimin kaverit eivät ole mitä tahansa kavereita, vaan esimerkiksi leikkipuiston lätäköstä löytyvä hai, liikenneruuhkassa lymyilevä dinosaurus ja lapsia pelkäävä vessanpönttöhirviö.

ponttohirvio-kirja

Kun aloitimme kirjan ensimmäistä tarinaa haista, huomasin olevani ymmälläni. Mitä pitäisi ajatella pikkuisesta lapsesta, joka sukeltaa syvälle äidin ulottumattomiin ja jutustelee hain kanssa vedenalaisesta pissaamisesta ja kakkaamisesta? Hmm. Jotenkin tämä tuntui niin kovin erilaiselta kuin ne lukuisat lastenkirjat, joita viime vuosina on tullut kahlattua lasten kielitaidon ylläpitämiseksi.

Mutta mitä pidemmälle kirjassa etenimme, sitä mukavammalta ja ymmärrettävimmiltä Kimin seikkailut tuntuivat. Kimistä tuli ystävä, jonka tarinoita halusi lukea lisää. Sillä tällainenhan se juuri on, onnellisen lapsen maailma, jossa arkiset asiat, kuten korvavaikku ja autoruuhka sekoittuvat loputtoman pituiseen mielikuvitusmaailmaan. Ei kaiken tarvitse olla ylijärkevää saati opettavaista.

Ja juuri siksi kirjan lukeminen oli itsellekin tervehdyttävä kokemus: tuntui kuin Peppe Öhman ja kuvittaja Terese Bast olivat onnistuneet luikertelemaan pikku-Helenan päähän ja avaamaan muistolaatikon, jonka olin ajat sitten työntänyt sivuun. Miksei aikuisen Helenan maailma enää näytä yhtä hauskalta kuin Kimin? Olenkohan minä muuten äitinä aivan uber-tylsä?

ponttohirvio

Lapsemmekin tykkäsivät Kimin seikkailuista valtavasti. Pimeää jännittävän pojan suosikkisaduksi valikoitui Kim ja pönttöhirviö (vaikkei hirviöitä olekaan, mutta susia on!) ja tyttären lemppariksi Kim ja yllätys (koska se hevonen on niin ihana!). Yksi kysymys jäi kuitenkin askarruttamaan heitä molempia: onko Kim tyttö vai poika? Miten on Peppe?

Peppe Öhman, kuvitus Terese Bast, “Kim ja pönttöhirvio sekä muita tarinoita”

Kirjan on suomentanut Tommi Järvinen 

Aikuisille gourmet-illallinen, lapsille voipastaa

le diner

– Steak haché frites, s’il te plaît.

– Jauhelihapihvi ranskiksilla, kiitos, tietää jo kolmevuotias ravintolan kävijäkin sanoa ilman, että äiti on edes ennättänyt kurkistaa  menu-korttia.

Ranskalaislapset osaavat käyttäytyä erinomaisesti ravintolassa, senhän tietävät kaikki. Siksi(kin) on varsin kummallista, että vain harvan ravintolan menukortissa hyväkäytöksisiä pikkuasiakkaita huomioidaan kummemmin.

Monelle matkalaiselle voikin tulla yllätykseksi, että Ranskan kaltaisessakin gourmet-maassa lapsiasiakkaille tarjoillaan varsin tylsää ruokaa. Jauhelihapihvin (varoitus – usein menu-kortissa se käännetään englanniksi harhaanjohtavasti hamburgeriksi) lisäksi hienommakin ranskalaisen ravintolan lasten lista pitää usein sisällään seuraavia annoksia:

  • pâte au beurre (pastaa voilla)
  • pâte avec du jambon blanc (pastaa, jonka kupeessa on paketista otetut pari siivua keittokinkkua)
  • poisson pané frites (iso kalapuikko ranskiksilla)
  • nuggets frites (kananuggetit ranskiksilla)

Lapset tietysti rakastavat näitä omasta mielestään “ravitsevia kolmen tähden annoksia”,  joita isä tai äiti ei kotona suostu kokkaamaan kuin ääritilanteissa. Mutta miksi, oi miksi minulle tarjoillaan kyllä erinomaista, tuoretta kalaa taiteellisin tilpehöörein, mutta lapsille tätä uppopaistettua mömmöä? Sitä en ole vielä näiden neljän vuoden aikana ymmärtänyt. Kerran kun ravintolassa ollaan, olisi mukava maistaa uusia makuja. Eikö kukaan todella koskaan ole järjestänyt aiheesta mielenosoitusta tai lakkoa?

No, jos totta puhutaan, olin minäkin jo ennättänyt tähän pienoiseen epäkohtaan tottua, kunnes matkasimme kesälomallamme Viroon. Paitsi, että lähes jokaisessa virolaisessa ravintolassa oli lapsille tarjolla piirustuspaperia tai leikkinurkkaus, ravintolan lastenlistat olivat ihastuttavia. Ranskalaisten perunoiden sijasta pienokaisille oli tarjolla juuresmuusseja ja jauhelihapihvin sijasta kanafilettä tai tuoretta kalaa. Yhdessä ravintolassa lapsille kiikutettiin jopa herkullinen alkupala: tuoreita kasviksia pienellä dippikastikkeella. Tällainenkin on siis mahdollista!

Yksi tapa välttää lastenlistoja on Ranskassa tietysti tilata kahdelle lapselle aikuisen ruoka-annos puoliksi. Sen usein yritämmekin tehdä, mutta valitettavan usein onnistumatta. Jälkikasvumme on nimittäin jo näinä ennättänyt oppia, että ravintolan kuin ravintolan keittiöstä löytyy aina yksi ihanaakin ihanampi steak haché frites. Äitiiiiii! Kilttiiii!

Kuulostaako tutulta?

Mitä osaa ranskalainen ekaluokkalainen vs. mitä osaa suomalainen ekaluokkalainen / Ce qu’un enfant de CP en France sait faire VS ce qu’un enfant de CP en Finlande sait faire

koulu-laskut

(En français à la fin de la page) 

Sain ystävältäni, suomalaisen ekaluokan opettajalta kuvan lapusta, jonka hän jakaa tulevien oppilaiden vanhemmille. Siinä kerrotaan, mitä taitoja 7-vuotiaan lapsen pitäisi osata ennen koulun alkua.

harjoittele kesalla

Näin ranskalaisen école maternelle -koulun juuri suorittaneen pikkuisen tytön äitinä hymyilyttää. Ensi vuonna koulunsa aloittavan, 5-vuotiaan todistuksessa luetellut, koulutielle tarvittavat ja koulussa jo opetut taidot ovat tässä vertailussa aika… no, toisenlaiset.

Tässä muutamia esimerkkejä koulutodistuksesta, jonka saimme viime viikolla kotiin. Vastaavia kohtia on vihkosessa kymmeniä.

  1. Tiedän mitä tarkoittaa tasapainoinen ravinto
  2. Osaan laskea alle kymmenluvuilla
  3. Osaan leikata monimuotoisen muodon

Ranska-koulu

  1. Tiedän mitä on vaarallinen käytös
  2.  Osaan kirjoittaa sanoja
  3. Osaan muodostaa riimejä

ranska koulu 2

Vaatimustaso on toinen, mutta eihän se tietenkään tarkoita, etteikö moni suomalainen lapsi silti osaisi näitä samoja taitoja. Tarvitseeko 5-vuotiaan näitä edes osata? Enpä todella usko, ehkä ranskalaisessa koulussa sitten. Mielestäni lapsuus saisi olla täälläkin pitempi.

Mutta hitto soikoon, kyllä minä silti olen ylpeä. Lapsenihan on fiksumpi kuin äitinsä aikoinaan 🙂

P.S. Käy lukemassa myös kirjoitukseni suomalaisen päiväkodin kuraleikeistä. Se aiheutti paljon keskustelua.

En français

Ce qu’un enfant de CP en France sait faire VS ce qu’un enfant de CP en Finlande sait faire

Une amie finlandaise qui est institutrice pour une classe de CP m’a envoyé ce petit papier (vous pouvez le voir en haut) qu’elle distribue aux parents de ses futurs élèves.

Sur ce papier sont écrites les différentes choses qu’un élève de sept ans devrait être capable de faire avant le début de l’année scolaire.

En-traî-ne toi pen-dant l’é-té

  • Entraîne toi à écrire ton propre nom

Je me suis entraîné(e)

  •  Entraîne toi à faire ton sac

Je me suis entraîné(e)

  • Entraîne toi à manger avec ton couteau et ta fourchette. Découvre de nouveaux goûts.

Je me suis entraîné(e)

  • Entraîne toi à mettre et à enlever ta veste et tes chaussures.

Je me suis entraîné(e)

  •  Entraîne toi à utiliser un crayon et des ciseaux.

Je me suis entraîné(e)

  •  Entraîne toi à rentrer chez toi avec un adulte en toute sécurité.

Je me suis entraîné(e)

C’est ce petit papier qui a fait sourire la mère d’une petite fille qui venait tout juste de finir ses années d’école maternelle.

En comparaison, ce qu’un enfant de cinq ans qui commencera l’école primaire l’année prochaine doit savoir pour emprunter le chemin de l’école, et a déjà acquis à l’école maternelle (en France), est assez… différent.

Vous pouvez voir en haut quelques exemples des exercices qui ont été rapportés à la maison la semaine dernière. Il y a en tout des dizaines de lignes.

Le niveau d’attente est différent, mais cela ne signifie pas pour autant que beaucoup d’enfants finlandais ne sont pas capables de faire ce que l’on exige des enfants français.

Et est-ce qu’un enfant de cinq enfant à vraiment besoin de savoir tout ça ? Je ne pense pas, ou peut-être pour aller à l’école française alors. Pour moi, l’enfance devrait pouvoir durer un peu plus longtemps ici aussi.

Mais mince alors, je suis quand même super fière. Ma fille est plus intelligente que sa mère au même âge 😉