Merkkitapaus Antibesissa – suomalainen taidegalleria

Kuraattori Sirpa Koskinen ottaa kuvan taiteilijasta.

Juttelen taiteilija Miina Äkkijyrkän kanssa uuden Antibesin suomalaisen taidegallerian kupeessa. Rivieran suomalaisten (ja muiden pohjoismaalaisten) kiinnekohta, suomalaiskauppa Nordic Temptations avannut Antibesin liikkeensä oheen valoisan taidegalleriakahvilan. Gallerian avaaminen sattuu olemaan meidän alueemme ulkosuomalaisille todellinen merkkitapaus, siksipä siitä täälläkin kerron. Harvoinpa täällä etelässä mitään kummempaa pohjoismaalaista tapahtuu.

taidegalleria

Äkkijyrkän lisäksi avajaisnäyttelyssä on kolmen muun nimekkään suomalaistaiteilijan Tiina Kivisen, Marika Mäkelän ja Inari Krohnin töitä. Upeiden töiden edessä tuntuu juhlavalta, suorastaan herkältä, vähän kuin itsenäisyyspäivänä. Ulkomailla kaikki suomalainen saa ympärilleen kultareunukset, tiedättehän.

galleria

Taiteilija Äkkijyrkkä istuu ulkona betoniporsaan päällä, juo maitoa ja katselee ohikulkevia autoja “sillä silmällä”. Hän on tullut avajaisia varten Ranskaan. Myrskyn takia pitkäksi venähtäneellä taksimatkalla oli tullut kuskin kanssa käytyä kiinnostava keskustelu.

– Sain häneltä paljon hyviä romuttamo-osoitteita täältä Ranskasta, kuvanveistäjä kertoo minulle. Miina Äkkijyrkkähän on tunnettu nauta-aiheisista veistoksistaan, joissa hän hyödyntää vanhojen auton osia. Näytin kuvia niistä jopa italialaiselle kuvanveisto-opettajalleni, joka innostui suunnattomasti – ovathan ne äimistyttäviä. Galleriassa on kuitenkin mukana vain grafiikkaa.

Miina Äkkijyrkkä

Opin siinä taiteilijan kanssa keskusteltuamme, että rehellistä ruttupeltiä on nykyään hankala saada.  Esimerkiksi saksalaiset autopurkaamot ovat liian järjestelmällisiä ja panevat kolhuisimmat osat nopeasti kasaan. Taiteilija toivoo, että Etelä-Ranskassa olisi toisin – jotain hyvää välimerellisestä tehottomuudestakin ehkä.

Itse olen yllättynyt kuullessani, että Ranska on Äkkijyrkälle hyvinkin tuttu. Paitsi, että taiteilijan töitä on ollut esillä Pariisissa, on hän itse matkaillut Etelä-Ranskan alueella viimeisen vuosikymmenen aikana paljon. Inspiroiko alue Picasson, Legerin ja Cézannen kaltaisten mestareiden lisäksi myös Äkkijyrkkää?

– Kyllähän valo inspiroi. Ja lehmät tietysti.

Taiteilijat

Kävelen sisälle, koska haluan vaihtaa muutaman sanan myös taiteilija Tiina Kivisen kanssa, joka on paikalla. 

– Minua kiinnostaa arkipäivän pienet, kauniit, hauraat asiat, joista me tämän aivan kiireessä ikään kuin juostaan ohi. Pyrin kiinnittämään huomiota pieneen asiaan, joka muuten jäisi huomaamatta, Kivinen kertoo minulle esillä olevien töittensä taustoja.  Pysähdyn kuuntelemaan taiteilijan sanoja. Erityisesti hänen juuria kuvaava grafiikkansa koskettaa, monille meistä omat juuret ovat saaneet ulkomailla uudenlaisen merkityksen. Useampi työ on jo mennyt kaupaksi.

kivinen_juuret

– Myimme juuri kodin Norjassa, muutimme tänne ja aloitimme uuden elämän. Juuret ovat niin monimerkitykselliset, vahvat ja hauraat yhtäaikaa, yhden Kivisen työn ostanut norjalaisnainen sanoo.

Olisin voinut sanoa ihan samoin.

 Lisätietoa taidekahvilasta täällä: Nordic Art Café

Täydellinen viikonloppu

eilenroc-helena-2

Tämä viikonloppu on mennyt Ranskan kulttuuriperintöä juhliessa. Kyllä, taas oli aika vuosittaisen lempparitapahtumani: Les Journées de Patrimoine.

Näinä päivinä tavikset pääsevät kirjaimellisesti tutustumaan Ranskan kulttuuriperintöön – ja sitähän tässä maassa riittää. Paitsi, että julkisiin museoihin on vapaa pääsy, myös monet yleensä yleisöltä kielletyt kohteet avaavat ovensa. Esimerkiksi Pariisissa kansa pääsi oikeusministeriöön, Cannesissa synagogaan ja Nizzassa jalkapallostadionille. Parin hassun tässä nyt mainitakseni.

eilenroc

Viime vuonna kävimme museossa le Cannet’ssa (klik!), tänä vuonna jättimäisestä valikoimasta nappasimme ihan lähikohteita. Lauantaina vierailimme kauniin Cap d’Antibesin nimekkeen parhaimmalla paikalla sijaitsevassa Villa Eilenrocissa.

eilenroc-na%cc%88kyma%cc%88

Villa Eilenrocin historia on pitkä: sen rakennutti 1860-luvulla rikas hollantilainen, Hugh-Hope Loudon. Rivieran alue oli nimittäin jo silloin “pohjoiseurooppalaisten” lomalaisten suosiossa.  Vuosikymmenien mittaan villa vaihtoi omistajiaan muutaman kerran ja vielä ennen vuosisadan vaihtumista huvilan ympärille kohosi valtavan upea puutarha.

eilenroc-sisa%cc%88tila

Viimein, noin sata vuotta huvilan syntymän jälkeen sen pitkäaikainen omistaja Madame Beaumont lahjoitti paikan Antibesin kaupungille. Ehtona oli, että villaa tuli käyttää vain tilaisuuksissa ja että puutarha oli saatava ihmisen käyttöön.

eilenroc-na%cc%88kyma%cc%882

No, puutarha on harvoin ihmisten käytössä. Yleensä Eilenrocia saa toisin sanoen ihailla vain kaukaa ja paikallislehdestä, koska sisään pääsevät vain erilaisiin tilaisuuksiin kutsutut. Tänä ihanana viikonloppuna pääsimme onneksi mekin. Mitkä mielettömät näkymät villasta olikaan! Kivahan täällä olisi useamminkin käydä, mutta onpahan kuitenkin onni, ettei tätä maata aikoinaan myyty yksityisille rakennuttajille.

antibes_patrimoine

Illalla käyskentelimme vielä Antibesin korjatulla muurilla, joka oli auki koko juhlaviikonlopun. Välillä on hyvä kiertää turistina omassa kaupungissa, sitä katselee näitä maisemia ihan uusin silmin kun ei ole kiire minnekään. Kyllä meidän kelpaa.

hevoset-mougins

Sunnuntaina puolestaan oli vuoro toisenlaisen perinnön, huomasimme yllätykseksemme nimittäin, että myös julkiset hevostallit pitivät iltapäivän oviaan auki. Näin lähdimme katsomaan vielä lähitallille Mouginsin kaupunkiin hevosnäytöstä. Kaiken lisäksi omat pienokaiset pääsivät poniajelulle ihan ilmaiseksi. Aikamoista.

ponit

Taas kerran täydellinen viikonloppu. Aivan parfait.

P.S. Käyttehän muuten osallistumassa lukijatutkimukseen! Löytyy tuosta sivuston vasemmasta laidasta.

 

Lomailua vaihteeksi kodin kupeessa

rantaelämää4

Teimme tänä vuonna radikaalin päätöksen: jäimme koulujen loputtua pariksi viikoksi Ranskaan sen sijaan, että olisimme kiirehtineet Suomeen. Herranjestas sentään, ihmisethän maksavat päästäkseen tänne lomalle. Miksi meillä on lomalla aina niin kiire pois?

Viime vuoden Suomen heinäkuu kohteli meitä niin kylmästi, että ajatuskin siitä viluttaavieläkin. Joka aamu satoi ja mittari näytti kolmeatoista. Jos seura ei olisi ollut erinomaista, olisivat kesämuistot aika paljon harmaammat. Eniten harmitti se, että sitten kun elokuussa palattiin Ranskaan, olivat miljoonat turistit täällä vallanneet hiekkarantojen pienimmänkin kaistaleen. Samanaikaisesti Suomessa taas nautittiin mitä parhaasta kesästä.

rantaelämä11

Tänä vuonna minä halusin lasten pääsevän edes vähän rantaelämän makuun. Myöhensimme lähtöämme parilla viikolla: sen sijaan Suomesta meinataan nauttia melkein elokuun loppuun saakka. Suomen sääkarttoja kun tiirailen, tuntuisi olleen ihan hyvä päätös.

rantaelämä21

Ranskan elämässä parasta mitä tiedän ovat illat Cap d’Antibesin alkupäässä sijaitsevalla Port Gallice -sataman kupeessa sijaitsevalla aurinkorannalla, heti miehen palattua töistä. Lasten pitkien lomapäikkäreiden päälle pakkaan rannalle eväät, ehkä aikuisille yhdet oluet. Iltakuuden-seitsemän tienoilla heinäkuun turistit ovat  jo palanneet hotelleihinsa,  hiekalla on väljää. Ulkona on yhä lähes 30 astetta, lapset hilluvat innoissaan meressä. Aurinko paistaa vielä, mutta matalammalta, eikä pistoksia enää tarvitse niin pelätä. Rentouttavaa.

Kotona ollaan vasta yhdeksän jälkeen. Mikäs kiire tässä, lomalla.

 

Holiday at home

Usually we fly to Finland as soon as schools are over. This year we decided to stay a bit at home: I mean we do live in a holiday destination called the French Riviera. Why not enjoy it a little bit?
The best thing I know is to pack the dinner with us and head to the beach for the evening. That is when the tourists have already gone for the day and there there is lot’s of space to play around. These pics are from Port Gallice, close to Juan les Pins. What a perfect evening!