Apéro-terkut etelästä

Monet nauravat kun kerron, että mottoni on “aina kannattaa avata suu”. Ymmärrän, että Suomessa se ei ehkä ihan joka käänteessä pidä paikkaansa. Alepan kanssalla ei välttämättä tarvitse avata suuta, ainakaan toiselle jonottajalle. Välimeren äärellä ihmiset ovat onneksi tottuneita hölönassuihin. Leipomon jonossa on suorastaan kummallista, jos ei suu aukea edes bonsuurin verran.apero

Perjantaina oli taas hyvä syy puhua ventovieraiden, ja vielä suomeksi. Järjestimme nimittäin suomalaisen yrittäjän, Riia Bernard-Paulinin kanssa apéro-tilaisuuden alueen suomalaisille (ja toki muillekin) asukkaille. Apéro tarkoittaa siis alkuillan drinkkiä + suupalaa, mikä on hirmu kiva ajankohta kutsua vieraita. Paikka oli paikallinen Nordic Temptationsin taidekahvila, josta täällä olen aiemmin puhunutkin.apero-tilaisuus2

Apéro-tilaisuudessa minä esittelin Antibesiin sijoittuvaa kirjaani Maman finlandaise ja tietysti myös uutta podcastia, johon toivomme  yhteydenottoja mahdollisimman monilta ulkosuomalaisilta.  Riia puolestaan kertoi suunnittelemiensa PERL B -laukkujen taustoista ja alkuperästä. Marseillessa asuvan Riian kauniisiin tuotteisiin voit tutustua hänen nettisivuillaan.

apero-tilaisuus3

Parasta tapahtumassa oli kuitenkin se, että niin moni, minulle ihan vieraskin oli päässyt paikalle. Oli avartavaa päästä jutustelemaan paikallisten suomalaisten kanssa, tavata uusia ihmisiä – todistettavasti moni uusi idea sai illan aikana alkunsa. Yksi on hyvä tuossa, toinen tässä. Mitä kivaa voisimme kehitellä yhdessä? Nytkin olemme yhden rouvan kanssa järjestämässä sienikurssia. Sienimetsää on ikävä, mutta kuka näitä ranskalaisia sieniä oikeasti tunnistaa?

apero-tilaisuus

Monelle ulkosuomalaiselle kotoutuminen uuteen maahan lähtee ensin alueen suomalaisten kautta. Monissa maissa Suomi-koulu on se paikka, jossa kohdataan. Toisessa käydään ehkä merimieskirkossa tai lähetystön tapahtumissa. Ehkä tämä meidän tilaisuutemme oli taas yksi paikka, jossa ihmiset saattoivat tämmöisessäkin mielessä tutustua toisiinsa. Vieraalle on helpompi puhua kun saa murusen ruokaa ja aiheen mistä aloittaa.

Mitäs tässä nyt sitten seuraavaksi järjestäisi?

 

Suomen kesä Rivieralla

veneet

Samanaikaisesti kun Helsingissä tehdään vuoden ensimmäisiä lumienkeleitä, meillä etelässä nautitaan harvinaisen kauniista syyskeleistä. Ihan kuin Suomen kesä olisi laskeutunut Rivieralle.

Lasten syysloma on huomenna ohi. Viimeiset lomapäivät olemme viettäneet kavereiden kanssa ihan omilla kotikonnuilla, luonnon keskellä. Luonamme kyläilleille pariisilaisystäville oli tärkeintä tankata D-vitamiinia tulevan harmaan talven alle, joten etsiydyimme lapsikatraan kanssa pitkiksi päiviksi ulos.

Harvat tulevat Rivieralle viettämään aikaa metsäkävelyillä tai rantapatikoiden, mutta suosittelisinpa semmoistakin kokeilemaan. Tässä muutamia vinkkejä Rivieran syysmatkailijalle.

Sentier littoral du Cap d’Antibes

Cap d’Antibesin niemenkärjen kiertävä kävelyreitti, sentier littoral, kuuluun kaupunkimme ehdottomiin matkakohteisiin. Kivikkoista rantaviivaa nuoleva reitti avaa käsittämättömän upeat näkymät merelle. Reilun tunnin mittainen polku voi olla haastava ihan pienimmille, mutta esimerkiksi viisivuotiaamme tykkäsi hurjasti. Kesäaikaan kävely näillä kallioilla saattaa kuitenkin osoittautua epämiellyttäväksi: paahtava kuumuus ja ihmispaljous ei tee reissusta nautinnollista. Tässä 20 asteen syysauringossa vietimme reissulla mitä ihanimman aamupäivän.

Lisää kävelyreitistä löydät täältä.

vene-cap-dantibes

antibes_ka%cc%88vely antibes_ka%cc%88vely2

Îles de Lerins

Cannesin ulkopuolella sijaitsevat Lerinsin saaret ovat täydellisiä pakopaikkoja Rivieran melskeestä. Upea Île Sainte-Marguerite on kuin elokuvien helmi eukalyptys-kujineen ja pittoreskine mäntymetsineen. Rannat ovat poukamaisia ja vesi kirkkaampaa ja turkoosimpaa kuin mantereen puolella.

Saarelle pääsee talvikausina yhteysaluksella Cannesin edustalta. Alus lähtee tasatunnein aamusta iltapäivään ja matka kestää noin parikymmentä minuuttia. Kesäisin yhteysaluksia kulkee muualtakin, kuten Juan les Pinsistä ja huomattavasti tiheämmin. Parasta kohteessa on tähän aikaan vuodesta se, ettei täydellisistä piknik-paikoista tarvitse tapella. Tilaa on kaikille jopa pyhäpäivinä.

ile-de-lerins-metsa%cc%88

poika-rannalla

kivi-lenta%cc%88a%cc%88

aurinko_selfie ile-de-lerins-aallot

Juan les Pinsin rannat

Kesäisin tupaten täyden Antibesin toisen puolen, Juan les Pinsin rannat ammottavat syksyllä tyhjyyttään. Monet yksityiset rannat ovat syksyn tullen jopa nostaneet rantahiekat säkkeihin, jotteivät myrskyaallot veisi niitä mukanaan. Loka-marraskuussa kannattaakin etsiytyä rannoille Cap d’Antibesin puolelle, esimerkiksi Plage de Ondesille, minne ilta-aurinko paistaa kaikkein pisimpään. Meidän traditiomme on rennon rantaillan jälkeen mennä vielä Juan les Pinsiin jäätelölle. Sillä mikäpä ihanampaa kuin kunnon mangopallo auringonlaskussa!

juanlespins

auringonlasku

 

 

Merkkitapaus Antibesissa – suomalainen taidegalleria

Kuraattori Sirpa Koskinen ottaa kuvan taiteilijasta.

Juttelen taiteilija Miina Äkkijyrkän kanssa uuden Antibesin suomalaisen taidegallerian kupeessa. Rivieran suomalaisten (ja muiden pohjoismaalaisten) kiinnekohta, suomalaiskauppa Nordic Temptations avannut Antibesin liikkeensä oheen valoisan taidegalleriakahvilan. Gallerian avaaminen sattuu olemaan meidän alueemme ulkosuomalaisille todellinen merkkitapaus, siksipä siitä täälläkin kerron. Harvoinpa täällä etelässä mitään kummempaa pohjoismaalaista tapahtuu.

taidegalleria

Äkkijyrkän lisäksi avajaisnäyttelyssä on kolmen muun nimekkään suomalaistaiteilijan Tiina Kivisen, Marika Mäkelän ja Inari Krohnin töitä. Upeiden töiden edessä tuntuu juhlavalta, suorastaan herkältä, vähän kuin itsenäisyyspäivänä. Ulkomailla kaikki suomalainen saa ympärilleen kultareunukset, tiedättehän.

galleria

Taiteilija Äkkijyrkkä istuu ulkona betoniporsaan päällä, juo maitoa ja katselee ohikulkevia autoja “sillä silmällä”. Hän on tullut avajaisia varten Ranskaan. Myrskyn takia pitkäksi venähtäneellä taksimatkalla oli tullut kuskin kanssa käytyä kiinnostava keskustelu.

– Sain häneltä paljon hyviä romuttamo-osoitteita täältä Ranskasta, kuvanveistäjä kertoo minulle. Miina Äkkijyrkkähän on tunnettu nauta-aiheisista veistoksistaan, joissa hän hyödyntää vanhojen auton osia. Näytin kuvia niistä jopa italialaiselle kuvanveisto-opettajalleni, joka innostui suunnattomasti – ovathan ne äimistyttäviä. Galleriassa on kuitenkin mukana vain grafiikkaa.

Miina Äkkijyrkkä

Opin siinä taiteilijan kanssa keskusteltuamme, että rehellistä ruttupeltiä on nykyään hankala saada.  Esimerkiksi saksalaiset autopurkaamot ovat liian järjestelmällisiä ja panevat kolhuisimmat osat nopeasti kasaan. Taiteilija toivoo, että Etelä-Ranskassa olisi toisin – jotain hyvää välimerellisestä tehottomuudestakin ehkä.

Itse olen yllättynyt kuullessani, että Ranska on Äkkijyrkälle hyvinkin tuttu. Paitsi, että taiteilijan töitä on ollut esillä Pariisissa, on hän itse matkaillut Etelä-Ranskan alueella viimeisen vuosikymmenen aikana paljon. Inspiroiko alue Picasson, Legerin ja Cézannen kaltaisten mestareiden lisäksi myös Äkkijyrkkää?

– Kyllähän valo inspiroi. Ja lehmät tietysti.

Taiteilijat

Kävelen sisälle, koska haluan vaihtaa muutaman sanan myös taiteilija Tiina Kivisen kanssa, joka on paikalla. 

– Minua kiinnostaa arkipäivän pienet, kauniit, hauraat asiat, joista me tämän aivan kiireessä ikään kuin juostaan ohi. Pyrin kiinnittämään huomiota pieneen asiaan, joka muuten jäisi huomaamatta, Kivinen kertoo minulle esillä olevien töittensä taustoja.  Pysähdyn kuuntelemaan taiteilijan sanoja. Erityisesti hänen juuria kuvaava grafiikkansa koskettaa, monille meistä omat juuret ovat saaneet ulkomailla uudenlaisen merkityksen. Useampi työ on jo mennyt kaupaksi.

kivinen_juuret

– Myimme juuri kodin Norjassa, muutimme tänne ja aloitimme uuden elämän. Juuret ovat niin monimerkitykselliset, vahvat ja hauraat yhtäaikaa, yhden Kivisen työn ostanut norjalaisnainen sanoo.

Olisin voinut sanoa ihan samoin.

 Lisätietoa taidekahvilasta täällä: Nordic Art Café