Miekkavalaita Rivieralla

marineland-pingviini

Olen istunut nyt kaksi vuorokautta sisätiloissa. Ensin oli sairaana poika, sitten minä. Flunssakierteet, oksennustaudit ja korvatulehdukset on asia, jota en pikkulapsivaiheesta isona tule kaipaamaan. Puuh.

Onneksi on näitä aurinkokuvia, joita voi sisäpäivinä katsoa. Ne ovat peräisin ensimmäiseltä vierailultamme Marinelandiin, Antibesin vesieläinpuistoon, jossa on delfiinejä, miekkavalaita, hylkeitä, pingviinejä, haita ja jääkarhuja. Marineland on Euroopan suurimpia merieläinpuistoja.

marineland_delfiini

Niinpä niin – Rivieraltakin löytyy jääkarhuja ja miekkavalaita. Se riitti pitkään myös syyksi sille, ettei Marineland ei ole houkutellut meitä aiemmin puoleensa. Näiden eläinten oikea paikkahan olisi luonnossa, ei pienissä altaissa.

Erityisesti viime vuoden suurtulvien seurauksena vesieläinpuisto on saanut runsaasti kritiikkiä osakseen. Likainen tulvavesi nimittäin nousi hyökyaallon lailla altaisiin. 19-vuotias Valentin-miekkavalas menehtyi, kuten myös useat kilpikonnat ja hylkeet. Luonnonsuojelujärjestöt kerääntyivät vaatimaan puiston sulkemista ja puisto panikin ovensa kiinni pitkäksi aikaa korjauksia varten.

marineland-hylje

Samassa rytäkässä netti täyttyi artikkeleista, joissa valaiden entiset hoitajat kertoivat surullisia tarinoita vankeudessa elävien eläinten oloista ja puiston altaiden veden laadusta. Kohta uutisissa oli juttu myös Tampereen delfiineistä, jotka matkasivat salaa Kreikkaan. Mitä järkeä tässä touhussa on?

Mutta sitten, syksyn tullen lapset menivät kouluun ja kertoivat ystävistään, jotka olivat päässeet delfiinipuistoon. Miksi emme mekin?  Ja näinpähän siinä sitten kävi, että pyörsin pääni.

marineland-valas

Sillä jos jotain hyvää kammottavista tulvista ja kritiikistä oli niin se, että puisto oli tietojeni mukaan muuttunut. Puiston uusi ohjenuora oli: ensin opetus, sitten vasta show. Sen sijaan, että puistoon keräännyttäisiin pelkästään äimistelemään, kuinka delfiini hyppivät ja pomputtelevat palloa, oli siellä nyt myös tarkoitus oppia ja paljon. Se kiinnosti.

Marineland ei ole kuin tavallinen eläinpuisto tai akvaario, jossa katsellaan eläimiä lasin takaa. Tässä puistossa on kellotetut ohjelmanumerot. Kello 11 esiintyvät hylkeet, kello 12 delfiinit, kello 14 valaat jne. Jokaisen altaan reunalta löytyy snack-baari, kahviautomaatti ja leikkipuisto. Me noudatimme lukujärjestystä orjallisesti.

marineland_delfiinit2

Ja kuinka ollakaan: olin ohjelmasta positiivisesti yllättynyt. Jokaisen show’n ensimmäinen osio keskittyi opetukseen. Ennen delfiinien ja hylkeiden temppuja saimme kuulla kunkin nisäkäslajin oikeasta asuinpaikasta, ruuasta, uhista ja siitä, mitä me jokapäiväisellä toiminnallamme voimme tehdä, jotta ne ja meri voisivat paremmin. Hyljeshow’ssa lapsia opetettiin jopa kierrättämään: keltaiseen laatikkoon muoviroskat, muistattehan! Ei ikinä muovia mereen! (Se ei ole täällä mikään itsestäänselvyys).

Kaikkein vaikuttavin ja samalla surullisin oli tietysti miekkavalas-show, joka nosti kyyneleet silmiini. Kyllähän näiden paikka oikeasti olisi muualla kuin täällä.

marineland-pingviini2

Kuuden tunnin puistovierailun jälkeen olin kuitenkin myös tajunnut paljon uutta. Ennen kaikkea olin surullinen opittuani, millaisissa oloissa kaikki nämä nisäkäslajit luonnossa nykyään elävät. Se herätti monessa mielessä, pani miettimään asioita, joita en ehkä ollut tullut pohtineeksi. Jotain konkreettista todella pitäisi tehdä.

Päätin, että jatkossa perheemme osallistuu mahdollisimman moniin rantasiivouksiin alueella, niitähän täällä järjestetään. Edes jos se auttaisi vähän ja opettaisi omat lapset huolehtimaan ympäristöstä.

Kuinka sinä suojelet luontoa?

 

Apéro-terkut etelästä

Monet nauravat kun kerron, että mottoni on “aina kannattaa avata suu”. Ymmärrän, että Suomessa se ei ehkä ihan joka käänteessä pidä paikkaansa. Alepan kanssalla ei välttämättä tarvitse avata suuta, ainakaan toiselle jonottajalle. Välimeren äärellä ihmiset ovat onneksi tottuneita hölönassuihin. Leipomon jonossa on suorastaan kummallista, jos ei suu aukea edes bonsuurin verran.apero

Perjantaina oli taas hyvä syy puhua ventovieraiden, ja vielä suomeksi. Järjestimme nimittäin suomalaisen yrittäjän, Riia Bernard-Paulinin kanssa apéro-tilaisuuden alueen suomalaisille (ja toki muillekin) asukkaille. Apéro tarkoittaa siis alkuillan drinkkiä + suupalaa, mikä on hirmu kiva ajankohta kutsua vieraita. Paikka oli paikallinen Nordic Temptationsin taidekahvila, josta täällä olen aiemmin puhunutkin.apero-tilaisuus2

Apéro-tilaisuudessa minä esittelin Antibesiin sijoittuvaa kirjaani Maman finlandaise ja tietysti myös uutta podcastia, johon toivomme  yhteydenottoja mahdollisimman monilta ulkosuomalaisilta.  Riia puolestaan kertoi suunnittelemiensa PERL B -laukkujen taustoista ja alkuperästä. Marseillessa asuvan Riian kauniisiin tuotteisiin voit tutustua hänen nettisivuillaan.

apero-tilaisuus3

Parasta tapahtumassa oli kuitenkin se, että niin moni, minulle ihan vieraskin oli päässyt paikalle. Oli avartavaa päästä jutustelemaan paikallisten suomalaisten kanssa, tavata uusia ihmisiä – todistettavasti moni uusi idea sai illan aikana alkunsa. Yksi on hyvä tuossa, toinen tässä. Mitä kivaa voisimme kehitellä yhdessä? Nytkin olemme yhden rouvan kanssa järjestämässä sienikurssia. Sienimetsää on ikävä, mutta kuka näitä ranskalaisia sieniä oikeasti tunnistaa?

apero-tilaisuus

Monelle ulkosuomalaiselle kotoutuminen uuteen maahan lähtee ensin alueen suomalaisten kautta. Monissa maissa Suomi-koulu on se paikka, jossa kohdataan. Toisessa käydään ehkä merimieskirkossa tai lähetystön tapahtumissa. Ehkä tämä meidän tilaisuutemme oli taas yksi paikka, jossa ihmiset saattoivat tämmöisessäkin mielessä tutustua toisiinsa. Vieraalle on helpompi puhua kun saa murusen ruokaa ja aiheen mistä aloittaa.

Mitäs tässä nyt sitten seuraavaksi järjestäisi?

 

Suomen kesä Rivieralla

veneet

Samanaikaisesti kun Helsingissä tehdään vuoden ensimmäisiä lumienkeleitä, meillä etelässä nautitaan harvinaisen kauniista syyskeleistä. Ihan kuin Suomen kesä olisi laskeutunut Rivieralle.

Lasten syysloma on huomenna ohi. Viimeiset lomapäivät olemme viettäneet kavereiden kanssa ihan omilla kotikonnuilla, luonnon keskellä. Luonamme kyläilleille pariisilaisystäville oli tärkeintä tankata D-vitamiinia tulevan harmaan talven alle, joten etsiydyimme lapsikatraan kanssa pitkiksi päiviksi ulos.

Harvat tulevat Rivieralle viettämään aikaa metsäkävelyillä tai rantapatikoiden, mutta suosittelisinpa semmoistakin kokeilemaan. Tässä muutamia vinkkejä Rivieran syysmatkailijalle.

Sentier littoral du Cap d’Antibes

Cap d’Antibesin niemenkärjen kiertävä kävelyreitti, sentier littoral, kuuluun kaupunkimme ehdottomiin matkakohteisiin. Kivikkoista rantaviivaa nuoleva reitti avaa käsittämättömän upeat näkymät merelle. Reilun tunnin mittainen polku voi olla haastava ihan pienimmille, mutta esimerkiksi viisivuotiaamme tykkäsi hurjasti. Kesäaikaan kävely näillä kallioilla saattaa kuitenkin osoittautua epämiellyttäväksi: paahtava kuumuus ja ihmispaljous ei tee reissusta nautinnollista. Tässä 20 asteen syysauringossa vietimme reissulla mitä ihanimman aamupäivän.

Lisää kävelyreitistä löydät täältä.

vene-cap-dantibes

antibes_ka%cc%88vely antibes_ka%cc%88vely2

Îles de Lerins

Cannesin ulkopuolella sijaitsevat Lerinsin saaret ovat täydellisiä pakopaikkoja Rivieran melskeestä. Upea Île Sainte-Marguerite on kuin elokuvien helmi eukalyptys-kujineen ja pittoreskine mäntymetsineen. Rannat ovat poukamaisia ja vesi kirkkaampaa ja turkoosimpaa kuin mantereen puolella.

Saarelle pääsee talvikausina yhteysaluksella Cannesin edustalta. Alus lähtee tasatunnein aamusta iltapäivään ja matka kestää noin parikymmentä minuuttia. Kesäisin yhteysaluksia kulkee muualtakin, kuten Juan les Pinsistä ja huomattavasti tiheämmin. Parasta kohteessa on tähän aikaan vuodesta se, ettei täydellisistä piknik-paikoista tarvitse tapella. Tilaa on kaikille jopa pyhäpäivinä.

ile-de-lerins-metsa%cc%88

poika-rannalla

kivi-lenta%cc%88a%cc%88

aurinko_selfie ile-de-lerins-aallot

Juan les Pinsin rannat

Kesäisin tupaten täyden Antibesin toisen puolen, Juan les Pinsin rannat ammottavat syksyllä tyhjyyttään. Monet yksityiset rannat ovat syksyn tullen jopa nostaneet rantahiekat säkkeihin, jotteivät myrskyaallot veisi niitä mukanaan. Loka-marraskuussa kannattaakin etsiytyä rannoille Cap d’Antibesin puolelle, esimerkiksi Plage de Ondesille, minne ilta-aurinko paistaa kaikkein pisimpään. Meidän traditiomme on rennon rantaillan jälkeen mennä vielä Juan les Pinsiin jäätelölle. Sillä mikäpä ihanampaa kuin kunnon mangopallo auringonlaskussa!

juanlespins

auringonlasku