Missä ovat sinun juuresi?

90 91 92 93 ANTIBES (2)

Olen katsonut tuon alla olevan videon nyt viisi kertaa. Se on aivan ihana. Christopher King kertoo siinä lapsuudestaan Antibesissa, niistä  unenomaisista hetkistä  pikkukujien paratiisissa, kuumasta uimarannasta ja naapurissa asuneesta runoilijasta. Minua kosketti video valtavasti, eikä vähiten tietty siksi, että mekin asumme Antibesissa.  (Video on englanniksi.)

Erityisesti liikutuin kuitenkin siksi, että Kingin vanhemmat ovat, kuten minäkin, alunperin muualta kuin Ranskasta. Vaikka perheen juuret ovat muualla, mies kokee tärkeimmän paikan maailmassa olevan juuri meidän Ranskassa.  “Vanhana muistan todennäköisesti enää Antibesin. Ja se on ok”, hän sanoo lapsuutensa kaupungista.

Kirjoitin kiitoskirjeen Kingille ja kerroin myös videon herättämistä tuntemuksista. Kirjoitin hänelle näistä kipuiluistani ja mietteistäni koskien omia lapsia. Onko suomalais-ranskalaisten lasten varmasti hyvä kasvaa täällä? Olisiko sittenkin parempi Suomessa, missä itse vietin ihanan lapsuuteni? Missäköhän lapseni kokevat omien juuriensa joskus olevan?

King vastasi lämpimästi, antoi luvan jakaa videon blogissa ja lopetti kirjeen sanoihin “no place like home”.

Niin. Selväähän se on, että minun omat juureni ovat tietysti Suomessa ja ikävä lapsuuden maisemiin iskee tasaisin väliajoin. Lapset saavatkin maistaa noita itselleni tärkeitä asioita joka kesä Saimaalla. Videon katsottuani tajusin kuitenkin entistäkin selkeämmin, että lasten muistot muotoutuvat lopulta tuntemuksista ja kokemuksista, jollaisia minulla ei omassa lapsuudessani ollut. Mutta ne voivat olla vähintään yhtä hyviä, ellei jopa parempia. Antibes on ehkä heidänkin paratiisinsa. Se paikka jonka he vanhuksina muistavat.

Välimeren rannat kurjassa kunnossa

rantasiivous3

Tammikuun viileä tuuli ei vuoden ensimmäistä rantareissua paljoa haitannut. Me olimme varustautuneet hyvin: kumisaappain ja puutarhahanskoin. Osallistuimme nimittäin rantasiivoukseen Antibesissa.

rantasiivous-ka%cc%88si

Surkeatahan se on, että tuo turkoosi lomakohdeunelma, Välimeri on yksi maailman likaisimmista meristä. YK:n ympäristöohjelman arvion mukaan meressä seilaa 650 000 000 tonnia jätteitä, 129 000 tonnia mineraaliöljyä, 60 000 tonnia elohopeaa… Lukuja, joita on vaan ihan mahdotonta hahmottaa.

Pahimmassa kunnossa meri on isojen kaupunkien edustoilla, kuten esimerkiksi Nizzan ja Marseillen edustalla. Erityisen karsealta kaikki näyttää silloin, kun isot turistimassat lähtevät elokuun loputtua. Muovipusseja seilaa uimaria vastaan, pullokorkkeja tarttuu jalkapohjiin. Ehkä se sitten vaan on niin, ettei roskia tule vietyä yhtä helposti vieraalta kuin omalta rannalta.

rantasiivous2

Noihin älyttömiin roskatonneihin emme ehkä voi vaikuttaa, mutta joihinkin kiloihin nyt ainakin. Olemme ottaneet osaa näihin siivouksiin aikaisemminkin (yhdestä voit lukea täältä) – ja jo tunnin aikana rannoilta saadaan kerättyä aivan äimistyttävä määrä roskaa, mikä on järkyttävää.

Äidiksi tulemisen jälkeen maailmantuska on kasvanut joka vuosi suuremmaksi, ainakin tässä päässä. Pitäisi tehdä enemmän. Onko maailmaa enää kohta jäljellä? Miltä lasten tulevaisuus näyttää.

rantasiivous-styroksi

Nämä rantasiivoukset ovatkin yksi helppo ja konkreettinen tapa tehdä edes jotain oikein. Ehkä kyse onkin omalla kohdallani myös mielenrauhan etsimisestä: rannalla, kädet hiekassa ja roskapussi kourassa tunnen osallistuvani  jotenkin tämän elinympäristömme puhtaanapitämiseen.

Me keskityimme tällä kertaa lasten kanssa kaivelemaan talvella rannalle kertyneen levän seasta pieniä muovinpalasia, tupakantumppeja ja pullonkorkkeja. Erityisen raivostuttavaa muuten on styroksi, jonka minimaalisiksi hajonneita palasia on vaikea edes sormin kerätä.  Ja juuri tällaiset pienet muovinpalaset ajautuvat meressä elävien suihin.

– Kaikki kerätään, koska muuten kalat ja linnut syövät ne, motivoin lapsia hommiin. Ja hienosti he jaksoivatkin, ja löytyihän rannalta myös aarteita, kuten tämä vanha viehe.

rantasiivous-viehe

Tiedoksi kiinnostuneille: useat eri järjestöt, kuten Mission Océan ja Terre Propre järjestävät rantasiivouksia Rivieralla. Parhaiten kuitenkin osallistut kantamalla roskat kotiin rannalta lähtiessäsi.

 

Miekkavalaita Rivieralla

marineland-pingviini

Olen istunut nyt kaksi vuorokautta sisätiloissa. Ensin oli sairaana poika, sitten minä. Flunssakierteet, oksennustaudit ja korvatulehdukset on asia, jota en pikkulapsivaiheesta isona tule kaipaamaan. Puuh.

Onneksi on näitä aurinkokuvia, joita voi sisäpäivinä katsoa. Ne ovat peräisin ensimmäiseltä vierailultamme Marinelandiin, Antibesin vesieläinpuistoon, jossa on delfiinejä, miekkavalaita, hylkeitä, pingviinejä, haita ja jääkarhuja. Marineland on Euroopan suurimpia merieläinpuistoja.

marineland_delfiini

Niinpä niin – Rivieraltakin löytyy jääkarhuja ja miekkavalaita. Se riitti pitkään myös syyksi sille, ettei Marineland ei ole houkutellut meitä aiemmin puoleensa. Näiden eläinten oikea paikkahan olisi luonnossa, ei pienissä altaissa.

Erityisesti viime vuoden suurtulvien seurauksena vesieläinpuisto on saanut runsaasti kritiikkiä osakseen. Likainen tulvavesi nimittäin nousi hyökyaallon lailla altaisiin. 19-vuotias Valentin-miekkavalas menehtyi, kuten myös useat kilpikonnat ja hylkeet. Luonnonsuojelujärjestöt kerääntyivät vaatimaan puiston sulkemista ja puisto panikin ovensa kiinni pitkäksi aikaa korjauksia varten.

marineland-hylje

Samassa rytäkässä netti täyttyi artikkeleista, joissa valaiden entiset hoitajat kertoivat surullisia tarinoita vankeudessa elävien eläinten oloista ja puiston altaiden veden laadusta. Kohta uutisissa oli juttu myös Tampereen delfiineistä, jotka matkasivat salaa Kreikkaan. Mitä järkeä tässä touhussa on?

Mutta sitten, syksyn tullen lapset menivät kouluun ja kertoivat ystävistään, jotka olivat päässeet delfiinipuistoon. Miksi emme mekin?  Ja näinpähän siinä sitten kävi, että pyörsin pääni.

marineland-valas

Sillä jos jotain hyvää kammottavista tulvista ja kritiikistä oli niin se, että puisto oli tietojeni mukaan muuttunut. Puiston uusi ohjenuora oli: ensin opetus, sitten vasta show. Sen sijaan, että puistoon keräännyttäisiin pelkästään äimistelemään, kuinka delfiini hyppivät ja pomputtelevat palloa, oli siellä nyt myös tarkoitus oppia ja paljon. Se kiinnosti.

Marineland ei ole kuin tavallinen eläinpuisto tai akvaario, jossa katsellaan eläimiä lasin takaa. Tässä puistossa on kellotetut ohjelmanumerot. Kello 11 esiintyvät hylkeet, kello 12 delfiinit, kello 14 valaat jne. Jokaisen altaan reunalta löytyy snack-baari, kahviautomaatti ja leikkipuisto. Me noudatimme lukujärjestystä orjallisesti.

marineland_delfiinit2

Ja kuinka ollakaan: olin ohjelmasta positiivisesti yllättynyt. Jokaisen show’n ensimmäinen osio keskittyi opetukseen. Ennen delfiinien ja hylkeiden temppuja saimme kuulla kunkin nisäkäslajin oikeasta asuinpaikasta, ruuasta, uhista ja siitä, mitä me jokapäiväisellä toiminnallamme voimme tehdä, jotta ne ja meri voisivat paremmin. Hyljeshow’ssa lapsia opetettiin jopa kierrättämään: keltaiseen laatikkoon muoviroskat, muistattehan! Ei ikinä muovia mereen! (Se ei ole täällä mikään itsestäänselvyys).

Kaikkein vaikuttavin ja samalla surullisin oli tietysti miekkavalas-show, joka nosti kyyneleet silmiini. Kyllähän näiden paikka oikeasti olisi muualla kuin täällä.

marineland-pingviini2

Kuuden tunnin puistovierailun jälkeen olin kuitenkin myös tajunnut paljon uutta. Ennen kaikkea olin surullinen opittuani, millaisissa oloissa kaikki nämä nisäkäslajit luonnossa nykyään elävät. Se herätti monessa mielessä, pani miettimään asioita, joita en ehkä ollut tullut pohtineeksi. Jotain konkreettista todella pitäisi tehdä.

Päätin, että jatkossa perheemme osallistuu mahdollisimman moniin rantasiivouksiin alueella, niitähän täällä järjestetään. Edes jos se auttaisi vähän ja opettaisi omat lapset huolehtimaan ympäristöstä.

Kuinka sinä suojelet luontoa?