Joulutunnelmissa jo

joulu nizza

Kyllä, joulu on iiihaaan kohta. Täällä joulukuu on hellinyt meitä alueelle kylmillä (lue: myös sisällä on hrrrrr…..kylmä), mutta onneksi pitkälti raikkaan aurinkoisilla ilmoilla. Viikonloppuna käytiin tekojäällä luistelemassa, joulukirkossa, Nizzan maailmanpyörässä ihailemassa kaupunkia jouluvalaistuksessa ja viimeiseksi sunnuntaina vielä syömässä alueen suurinta jouluhalkoa.

Kuva: Marjukka Annala

Kuva: Marjukka Annala

Ensinnäkin, katsokaa nyt tuota Nizzaa. Ranskalaisten estetiikantajussa on vain jotain herkullisen typerryttävää. Suokaa anteeksi joukon tärähtäneet, maailmanpyörän ikkunun läpi otetut kännykkäkuvat, mutta you get the point.

Tältähän sen jouluvalaistuksen pitäisi näyttää, eikä yhtään miltään muulta.

nizza collage

Mutta myös meidän pienessä Antibesissakin tapahtuu kaikenlaista näin joulun alla. Esimerkiksi kaupungin ehdottomasti ihanimmalla alueella, Safranierissa on kerrassaan mahtava traditio: näin ennen joulua kaupungin kondiittorit kokoontuvat yhteen leipomaan jättiläismäisen jouluhalon, jota sitten jonotetaan innoissaan kuorolaulun voimin. Makea jälkiruoka, joka näyttää halolta, kuuluu oleellisesti ranskalaiseen juhlapöytään.  Palan painikkeeksi saimme tietysti kuumaa viiniä, vin chaud. Ah! Olimme suu virneessä koko loppuillan – ei tämäkään hullumpaa, vaikka suomalaisia pikkujouluja onkin aina tähän aikaan ikävä.

safranie,r jouluhalko ja Helena

Toisaalta, ehkä juuri tuota ikävää ovat tänä jouluna hälventäneet myös Suomesta ja eduskunnan pikkujouluista maailmalle kantautuneet huhut. Huom huom! Kuten näette, ihan mukavia pikkujouluja voi viettää myös yhden tai kahden glögilasin voimalla.

Koululaiset pääsevät lomille perjantaina, eikä mielestäni yhtään liian aikaisin. Viimeiset viikot ovat olleet kiukkuisia, väsyneitä, kärttyisiä, uneliaita, joita onneksi nämä iloiset viikonloput ovat vähän keventäneet. Yhtenäkin päivänä tytär nähkääs tuli kotiin kouluvihkon kanssa, johon oli kirjoitettu kymmeniä kertoja: Minä kuuntelen hiljaa luokassa. Minä kuuntelen hiljaa luokassa. Minä kuuntelen hiljaa luokassa.

safranier

– Koko luokka pölisi, tytär kertoi masentuneena ja minun oli vaikea pidätellä nauruani. Vieläkö näitä kirjoitusrangaistuksia jossain päin maailmassa todella harjoitetaan? Minun lapsuudessa istuttiin jälki-istunnossa. Mitähän Suomessa nykyään tehdään?

Vielä on edessä viimeinen kirjarutistus, paljon lahjapaketoimista, lisää glögiä ja toivottavasti lämmintä mieltä ennen kuin varsinaiset juhlapäivät Ranskan suvun kesken koittavat. Ja sitten aletaankin jo odottaa uutta vuotta, loppiaista ja kohta kevään laskiaista!

Ja mitä kaikkea ihanaa tuleva vuosi tuokaan vielä tullessaan 😉

 

Varma kesän merkki

Antibes maailmanpyörä

Kun kävimme Suomessa, huomasin, kuinka västäräkki keikkui siskon kotipihan tuntumassa. Tyttöä nauratti, ja päätin kertoa hänelle suomalaisesta sanonnansa, jonka mukaan kesään on vielä hetki aikaa.

Kuu kiurusta kesään,

puoli kuuta peipposesta,

västäräkistä vähäsen,

pääskysestä ei päivääkään.

Kun sitten muutaman päivän kuluttua tulimme Ranskaan, huomasin pääskysten saapuneen ennen meitä. Ne kisaavat juuri nytkin talomme yllä, syöksähtelevät leikkisästi, nousevat korkealle pilviin ja kohta laskettelevat takaisin alas. Suomalaisesta näkökulmasta kesä on siis ihan virallisesti saapunut Etelä-Ranskaan.

Nämä pienet erot ovat minusta vuodesta toiseen niin jännittäviä. Ranskassa kesä humahtaa päälle hetkessä, Suomessa taas virutellaan, odotellaan ja värjötellään kevättakeissa kuukausia.

Onhan täällä toki jo muitakin kesän merkkejä näkyvissä. Kuten se, että jo päivällä lämpötila nousee yli 30 asteeseen. Se, että silmät kutiavat jo nyt heinän siitepölystä. Ja tietysti tuo yllä oleva maailmanpyörän puolikas, johon törmäsin tänään pyörämatkalla kuvanveistosta kotiin. Kaupunkimme valmistautuu taas kaikkiin niihin tuhansiin ja taas tuhansiin pohjoisen ihmisiin, jotka tulevat meidän kortteleihimme nauttimaan lämmöstä ja Välimeren aalloista.

Silloin me teemme heille tilaa. Sillä sitten kun viikingit saapuvat, me karkaamme sinne pohjoiseen, jonne pääskyset ovat ehkä jo ennättäneet. Vai ovatkohan sittenkään?

P.S. Täältä löydät perheellisen matkavinkkejä Antibesiin ja lähikaupunkeihin.

Mitä tehdä Rivieralla lasten kanssa? Osa 3: Antibes

Antibes

Viralliselta nimeltään kotikaupunkini on Antibes – Juan les Pins, mikä kertonee olennaisen. Kaupungilla on siis kaksi napaa: jumalaisen kaunis vanha Antibesin kaupunki ja ihana, kesäturistien rakastama rantakohde nimeltä Juan les Pins. Niiden välissä on vielä kaunis Cap d’Antibesin niemi, joka on tunnettu ennen kaikkea varakkaiden ihmisten huvila-alueena. Kulkeminen Antibesin ja Juan les Pinsin välillä on helppoa: se onnistuu joko kävellen, lähijunalla tai paikallisbussilla.

Tässä postauksessa kerron muutamia lempparijuttujamme lyhyesti. Ison osan vinkeistä, kuten suosikkiuimarantamme ja -ravintolamme säästän tietty sitten opaskierroksilleni täällä etelässä (lisätietoa niistä löydät Pamplemousse-matkatoimiston sivuilta täällä.)

rantaelämää4

1) Uimarannat

Antibesin puolen lapsiystävällisin uimaranta on nimeltään Plage de la Gravette. Se on sijainniltaan erinomainen – se on nimittäin aivan kauniin vanhan kaupungin kyljessä kiinni. La Gravette on muodoltaan suojaisa ja “kuppimainen”, eivätkä suuret aallot eivät sinne lyö. Helpostusta rantaelämään tuo perheelliselle myös se, että aivan kulman takaa löytyy kaikki tarpeelliset palvelut: ravintolat, jätskikiskat ja vessat. Jos taas näköalaa kaipaa, suosittelen Plage de la Salis -rannan puolta Cap d’Antibesin niemen juuressa. Sen syleilystä voi ihailla kaunista, Alppien kehystämää vanhaa kaupunkia.

Juan les Pinsin puolella uimarannat ovat suurelta osin yksityisiä, maksullisia rantoja, mutta kyllä julkisiakin löytyy joukosta. Jos kukkaro antaa myöten (n. 15 euroa) , kannattaa maksullisilla rannoilla viettää vaikkapa yksi aamupäivä. Mikä nimittäin sen mahtavampaa kuin loikoilla pehmeällä rantatuolilla ja siemailla tarjoilijan tuomaa drinkkiä lapsen leikkiessä rantavedessä. Erityisen ihanaa Juan les Pinsissä muuten on sen mielettömät auringonlaskut.

2) Antibesin vanha kaupunki

Antibesin vanhan kaupungin kujat tarjoavat koko perheelle paljon nähtävää ja koettavaa: söpöjä pikkukauppoja, jäätelöbaareja, kuppiloita, sokkeloisia kujia, karusellin, mielettömän Picasso-museon ja mitä vielä. Usein vanhassa kaupungissa soi myös live-musiikki tai on käynnissä jonkinmoinen festivaali. Pian koittaa esimerkiksi tämä meidän perheen suosikkijuhla, performanssitaiteen Deantibulations, joka tuo kaduille joukon mielettömiä sirkustaiteilijoita ja näyttelijöitä.

16 03 07 Panorama Antibes web 6

3) Antibesin satama

Antibesin satama on nähtävyys itsessään, onhan kyseessä Välimeren suurimpiin kuuluva huvijahtisatama. Erityisen kauniin satamasta tekee kuitenkin paitsi sitä reunustava vanha muuri, myös veneitä vartioiva, satoja vuosia vanha puolustuslinnake Le Fort Carré. Perheen pienimmille sataman jättiläismäisissä huvijahdeissakin riittää äimisteltävää. Antibes on kotisatama esimerkiksi venäläisomisteiselle, maailman suurimmalle jahdille nimeltään Dilbar, joka on yli 150 metriä pitkä.

littoral2

4) Ulkoilureitti

Cap d’Antibesin päätä kiertää äärimmäisen kaunis kävelyreitti, Sentier Littoral, josta olen täällä blogissa aikaisemmin puhunutkin. Reitti on sopiva lapsille noin viidesta ikävuodesta ylöspäin (ellei bébé kulje repussa). Reitistä lisätietoa löydät täältä .

IMG_0293

5) Leikkipuistot

Antibesissa on lukuisia leikkipuistoja, joista osa tosin on kunnoltaan vähän mitä sattuu. Meidän perheen suosikkipuistot sijaitseva rannoilla, missä vanhemmat voivat ihailla kauniita maisemia. Antibesin rantapuisto sijaitsee kaupungin keskustan Place de Gaulle -aukiolta vievän Albert 1er -bulevardin päässä. Toinen erittäin kiva puisto taas sijaitsee Juan les Pinsin La Pinède -rantapuistossa (jonka kupeesta näkymä yllä).  Sieltä löytyy leikkikentän lisäksi pikkujuna ja karuselli.

 

Ja tässä vielä linkit aikaisempiin toivepostauksiin:

Mitä tehdä Rivieralla lasten kanssa? Osa 1: Cannes

Mitä tehdä Rivieralla lasten kanssa? Osa 2: Nizza