Täydellinen päivä ja luksusnarinaa

Otsikko kuva - kevään eka paiva

Se on kummallista, että samalla kun toinen puoli Ranskaa kärsii vuosisadan tulvista, me olemme jo saaneet nauttia ensimmäisistä todellisista kevätpäivistä. Sunnuntaina teimme oman perheen kera ekan oikean pikkuvaelluksen lasten kanssa Roquebrun-sur-Argensin alueella, meiltä Antibesista länteen.

valkoinen narsissi

Siellä piti lastenkin kiivetä rajuja mäkiä, varoa sateiden muokkaamia polkuja, kuunnella hiljaisuutta ja tuijotella hämmentäviä maisemia. Mikä ihana lämpö! Mimosat kukkivat jo, samoin kuin pienet valkoiset narsissit. Metsässä, joskin paikoin vielä kovin paljaassa, tuoksui niin kesään heräilevä luonto.

Mikä täydellinen päivä. Näitä perheen kesken vietettyjä, hitaita päiviä rakastan tässä elämänvaiheessa kaikkein eniten. Tytär kutsuu niitä tosin seikkailupäiviksi, sillä niitähän ne. Me koko porukka koemme silloin jotain uutta yhdessä.

tytar ja isa kavelee

Tätä kaikkea osaa arvostaa moninkertaisesti kun tietää mitä se arki on pohjoisemmassa osassa maata juuri nyt. Joka ilta uutislähetykset täyttyvät tulvien alle jääneiden perheiden surkeista kohtaloista: koko koti on täynnä vettä, säästöt menneet. Näinköhän kotia enää tällaisten tulvien jälkeen voi myydä. Onko toistuvista tulvista tullut uusi normaali?

Maaret Kallio kirjoitti vastikään osuvasti luksusnarinasta. Siitä, kuinka ihmiset valittavat lyhyistä sähkökatkoksista, eskaritoiminnasta josta puuttuvat iPadit ja pizzasta, jossa on liian vähän täytettä. Podcast-kaverini Lilli oli huomannut Suomeen muutettuaan saman. Ongelmat tuntuivat kaiken eteläranskalaisen arkisähellyksen jälkeen pieniltä. Hän kirjoitti tuntemuksistaan tosi osuvasti.

Esterel-maisema

Toisaalta valittavathan nämä ranskalaisetkin, tyytymättömyyttä on ihan hirveän paljon. Voisin kuvitella, että monen amerikkalaisen mielestä esimerkiksi ranskalaisten ehtymätön lakkointo tuntuu luksusnarinalta.

Ja se kyllä kuuluu, kaikenlainen valitus, ainakin täällä temperamenttisten ihmisten keskellä. Yhtenäkin päivänä kun istuskelin leikkipuiston laidalla, paikalle asteli ensin yksi, sitten toinen mummo. Heidän kovaääninen keskustelunsa meni tähän tyyliin.

– Minä kävin sinun luonasi, muttet ollut siellä!

– Minähän sanoin, että tulen puistoon.

– Etkä sanonut! Ja minä olen muuten viettänyt koko päivän puhelimessa sen viranomaisen kanssa. Oh là là!

– Miksi? Aina sinäkin vain valitat! Lopeta jo!

– No, jos ei kelpaa, minä lähden tästä valittamaan muualle!

– Mrrr. No, minä tulen mukaan.

Rouvat eivät tainneet enää muuta osata kuin valittaa.

esterel1

Eräänlaista luksusnarinaa kuultiin kyllä meidänkin täydellisenä kevätpäivänä, häikäisevissä maisemissa. Milloin ei oltu tarpeeksi nopeasti perillä, milloin ei ollut tarpeeksi nopeasti ruokaa, liian kuumakin oli välillä ja sitten oli se aurinko. Pirun aurinko paistoi koko ajan silmiin.

Mutta lopputulema oli erinomainen ja olo himputin kiitollinen.

– Äiti, mennäänkö huomennakin seikkailulle?

 

1 Comment

  1. Elina   •  

    Ihana seikkailupaiva! Tuohan on mahtava nimi paivareissuille. Taidan itsekin ottaa kayttoon – kiitos vaan sun inspiroivalle tytolle.

Leave a Reply

Your email address will not be published.