Ylös aamukuudelta, vapaaehtoisesti

aamukavely

Olen nyt kahden aamun ajan herännyt tuntia normaalia aiemmin. Sain nimittäin naapuriltani lahjaksi Hal Elrodin “Miracle Morning“-kirjan, joka kuulemma muuttaa elämä lopullisesti.

Taas yksi elämäntaito-opas, mietin kun sain kirjan käsiini. Onhan näitä nähty. Hei oikeesti e.v.v.k.

Kunnes perjantaina, viikon päätteeksi, koulun portilla törmäsin lapsiaan hakevaan naapuriin. Tule apérolle, hän tokaisi, ja minähän menin. Lasten leikkiessä, luomuviinilasillisen ja sipsikulhon äärellä päädyin kuuntelemaan, kuinka hänen elämänsä oli muuttunut paremmaksi sen jälkeen kun hän oli alkanut herätä aamuviideltä. Kaikki oli kirkkaampaa ja parempaa kuulemma nyt.

miracle morning

– Sinähän alat kuulostaa amerikkalaiselta, totesin kyynisesti. Asuessani Los Angelesissa kukaan ei nukkunut – ainakaan julkisesti. Aina pirteä ja positiivinen professorinikin kertoi heräävänsä aamulla kolmelta. Ekana vetäisi kuulemma uimalenkin altaassa, sitten ryhtyi hommiin.

Sen jotenkin osasin panna kalifornialaisen energisyyden piikkiin, mutta että elämästä nautiskeleva joie de vivre-ranskalainenkin ryhtyy tämmöiseen vapaaehtoisesti ? Nipistä minut hereille.

Keskustelumme jäi pyörimään mieleen, joten sunnuntaina kaivoin kirjan esiin ja nappasin kylpyyn mukaan. Luova työ yhdistettynä kaukana häämöttäviin deadlineihin oli kieltämättä yhdistelmä, joka oli alkanut nakertaa aivojani (jo kauan sitten). Minä tarvitsin elämääni tiukkoja aikatauluja, pakotettua ryhtiä, ärhäkkää kuria ja ai niin, unohtamatta sitä lääkärin määräämää hengittelyä.

Luin kirjan siltä istumalta ja päätin oitis kokeilla uusia aamurutiineja. Ja jo kahden aikaisen herätyksen ja sitä seuranneen meditaation, joogan ja muun harjoituksen jälkeen istun suorempana kuin aikoihin. Saan aikaiseksi enemmän ja olen lasten koulun päätyttyä saanut  työtehtäväni tehtyä, koska olen paremmin läsnä. Mitä tapahtui?

cap dantibes

Ehkä se, mitä monien työssäkäyvien ihmisten ei tarvitse ajatella, mietin. Aamuherätys ja hetki yksin ennen muuta perhettä muotoili päivälle raamit, jotka yksinäisen etätyöläisen arjesta uupuvat, ellei niistä huolehdi. Tai kasasi paikoilleen aidat, jotka tuore freelancer ehkä haluaa purkaa, mutta  jossain muodossa rakentaa ne sitten uudelleen. Sillä pitemmän päälle ajatus liiallisesta, päättymättömästä vapaudesta puistattaa – ainakin minua.

Työkavereita on ikävä. Päivässä on oltava ryhtiä ja tapaamisia, jotta tuntee olevansa elossa. Kokouskalenterin voi jossain muodossa korvata ohjelmoitu aamuhetki, joka määrää päivän kulun.

Vai mitä mieltä olette? Tai ehkä moisesta aamuboostista voisi olla hyötyä työelämässäkin?

– Voi kun mieheni etenisi oikein pitkälle urallaan, jotta minä voisin sitten jäädä vain kotiin ja tehdä mitä ikinä haluan, kuvanveistoluokallani oleva nainen sanoi eilen haaveillen.

No, sen voin sanoa, että minä en. Mutta haaveiletko sinä?

5 Comments

  1. Terhipe   •  

    Kuuluuko tähän metodiin myös se, että pitäis päästä aikaisemmin sänkyyn? Iltavirkku täällä kauhistuneena kyselee…

    • Héléna   •     Author

      No siis minäkin olen iltavirkku. Mutta yllättäen kun aamulla herää aikaisin, iltaunet tulevat myös nopeammin. Eikä sitä omaa hetkeä enää kaipaakaan illalla.

  2. Lotta   •  

    Me herätään joka aamu kuudelta, että pojat ehtii kouluun eväineen ja kaikkineen. Täytyy sanoa, että en erityisemmin nauti siitä, vaikka täällä onkin kuudelta valoisaa! Mutta siihen tottuu, joskin tuntuu (ikävä kyllä), että saan kroonisesti liian vähän unta. En nimittäin oikein osaa viikonloppuisinkaan enää nukkua, vaikka haluaisin. Aamuherätysten ansiosta olemme kaikki todella illantorkkuja, ja eilenkin nukahdin kymmeneltä, vaikka kuinka yritin lukea hyvää kirjaa. Toki täällä se, että illalla tulee pimeää aikaisin (talviaikana kuudelta, nyt kesäaikana seitsemältä), vaikuttaa myös: alkaa väsyttää eikä iltaseitsemän jälkeen haluaisi esimerkiksi enää lähteä mihinkään. Loma-aikoina rytmi kääntyy aina eli viikko-pari menee siihen että pääsee aikaisista herätyksistä pois, sitten, kun on juuri oppinut nukkumaan, on taas aika säätää herätys aamukuuteen. Teoriassa olisi ihanaa mennä joogaan yms. heti poikien lähdettyä kouluun. Käytännössä en useinkaan kykene siihen! En ole luonnostani aamuihminen.

  3. Saara Bee   •  

    Ylimääräistä aikaa kaipaisin minäkin. Haluaisin rauhallisen aamun, johon voisi sisältyä joogaa, aamiainen pöydän ääressä ja vähän itsensä ehostamistakin. Sitten ilman mitään kiirettä poju kouluun ja minä töihin. Olisi sellainen levollinen olo jo heti aamusta. Kuulostaa täydelliseltä, mutta ei vaan näytä onnistuvan. Puhelin hertää 7.00 ja jotenkin aina tulee pieni hoppu, kun matkaan pitäisi päästä kello 8.00. Ilta yritän sitten venyttää, että ehtisin tehdä omia juttujakin. Jos huomenna voittaisin lotossa, niin jäisin heti töistä pois. Onhan tätä jo toimistoissa ehditty istuakkin… Päiväni täyttäisin joogalla, kielten opiskelulla, lukemisella, käsitöillä ja pakottaisin itseni kuntosalille! Ostaisin jonkun surkeassa kunnossa olevan talon ja tekisin siitä omannäköiseni kodin. Ja puutarhassakin kävisin vähän kuokkimassa. Tiedä sitten missä vaiheessa kyllästyisin aikatauluttomuuteen. Sitä nimittäin saa huomattavasti enemmän aikaan, kun on selvät raamit päivässä ja viikossa. Kotona ollessani viikonloppu ei tununut miltään. Nyt sitä aina odottaa innolla!
    Ps. Kiitos mielelnkiintoisista Podcasteista. Niitä on aika kiva kuunella ja joka kerta oppii jotain uutta.

  4. Terhi   •  

    Minä olen huomannut, että jos herään aamulla kuudelta koko päivän on virkeä ja energinen olo. Erittäin tärkeää että poika herää vaikka tunnin myöhemmin, ehdin rauhassa syödä aamiaisen ja juoda kahvia. Joskus tekee mieli nukkua myöhempään ja sen huomaa vireystasossa. Erikoista minusta, kun olen aina ollut aamu-uninen ja ilta virkku. Niin ja työn vuoksi ei tarvitse herätä, kun usein menen vasta illaksi töihin. Kesällä on ihanaa kun aamulla paistaa aurinko ja voi istua ulkona 😊. Näin talvella istun kirkasvalolampun edessä😁

Leave a Reply

Your email address will not be published.