Hei, olen tyttö. En ole poika.

Helena

– Hello, I’m a girl.

– Are you a boy?

– No, I’m a GIRL.

Kuusivuotias tyttäreni on aloittanut koulussa englannin opiskelun. Asumme maassa, jossa lapsille opetetaan ensimmäisellä kielitunnilla erottamaan pojat tytöistä ja tytöt pojista.

Se nauratti kovasti. Olen nimittäin näin etänä seurannut synnyinmaassa vellonutta keskustelua pojista ja tytöistä, ja kuinka sitä ei pitäisi koulumaailmassa erikseen korostaa.  Suomessa ollaan mielestäni ihan oikeilla linjoilla, kunhan tässäkin muistettaisiin ne harmaan sävyt – mikäänhän ei tunnetusti ole täysin mustavalkoista.

Ranskassa pojat ovat pitkälti poikia ja tytöt tyttöjä, kyllä. Jos tästä aiheesta (ei saa puhutella tytöistä tyttöinä!) yrittää tässä omassa asuinympäristössä virittää keskustelua, saa takuuvarmasti osakseen kummastelevia katseita. Niin – huomasinhan vielä viime joulunakin yhden nettilelukataloginkin jaetun tyttöjen ja poikien mukaan. Pojille tarjottiin autoja ja tytöille nukkeja. Huhhuijakkaa.

Toisaalta – olen näin Ranskan vuosien jälkeen saanut huomata, että konservatiivisesta kasvatuksesta huolimatta sukupuolierot saattavat korostua joissain tilanteissa ja odotuksissa Suomessa jopa Ranskaa enemmän. (Toki tämä ehkä muuttuu tulevaisuudessa).

Ranskassa olen kuullut naisen ja miehen olevan parhaimmassa tapauksessa toistensa täydentäjät. He eivät siis toistensa vastapuolet tai vihamiehet, vaan toisilleen complémentaire. 

Heitän tässä ilmoille pari ajatusta.

ranta-lapset2

Pitkään Suomessa asunut ranskismieheni sanoi taannoin, että suomalainen mies on sellainen, joka pysyy hengissä vaikka yksin keskellä lumista talvimetsää ja sytyttää vaikka märistä oksista nuotion. Suomalainen mies ei pienestä hätkähdä, vaan puskee läpi jään vaikka pelkällä sisulla ja remontoi ohessa talon. Eikä mielestäni ole aivan väärässä. Suomalainen mies on latinonäkökulmasta miesten mies, todellinen äijä.

Romanttinen, auringosta ja kevyistä elämäniloista nauttiva ranskalainen serkku puolestaan voi olla – rakkausvalmentaja Florence Escaravagea lainatakseni –  myös hyvin sinut “feminiinisen puolensa kanssa” (vaikkei tätä kasvatuksessa korostettaisi). Ranskalainen mies saattaa lausua runoja ja kantaa vaimonsa kimaltavaa käsilaukkua häpeilemättä. Hän on hoikka, harvoin lihaskimppu ja pukeutuu istuvaan kukalliseen paitapuseroon, muttei ole heikko (vaikkei osaisi hakata puita saati soutaa).

Vai?

ranta-lapset

Toisaalta mitä tulee siihen complementaireen, esimerkiksi ranskalaisissa illanistujaisissa miehet ja naiset istuvat sekaisin, mies-nainen-mies-tyyliin, koska eri sukupuolten edustajat viihtyvät erinomaisesti keskenään ja haluavat viettää aikaa yhdessä. Jopa ranskalainen feministi, Simone de Beauvoir koki miehettömät, sukupuolen mukaan erotellut illalliset Amerikan vierailunsa aikana surullisina*, vaikka naisten aseman puolesta taistelikin.

Toisaalta monissa suomalaisissa juhlissa taas näin ei ole. Kuinka moni ollut tilaisuuksissa, joissa miehet karkaavat keskenään saunaan tai grillaamaan ja naiset jäävät keittiöön höpöttämään. Erottelu tehdään sukupuolen mukaan. Miksi näin on?

Tyttäreni on englannin opiskelusta innoissaan. Jännityksellä odotan seuraavan oppitunnin sisältöä.

*Mona Ozouf: Women’s Words: Essay on French Singularity

 

 

 

11 Comments

  1. Sara   •  

    Hyvä kirjoitus. Hei tätä kautta esitän toivepostauksen podcasteihin! Olisi mielenkiintoista kuulla ulkosuomalaista sinun ja miehesi entisiltä asuinseuduilta eli Kaliforniasta! Kunnon West Coast -elämäntyyli esimerkiksi elokuva- tai viihdealalta olisi todella kiinnostavaa. Vaihtoehtoisesti myös New York suomalaisen silmin kiinnostaa.

    • Héléna   •     Author

      Erinomaista! Meillä on yksi Santa Monica-vieras kerran ollutkin, mutta viihdeala uupuu. Siihen palaamme ehdottomasti. New York otetaan myös käsittelyyn ehdottomasti!

      • Sara   •  

        Jee kiitti! Hyvältä kuulostaa. Joo muistelinkin että oliko Yksis juuri niiltä suunnilta. 🙂

        • Yksis   •  

          Sara, täällä Yksis! Mä oon vähän tylsempi ja me ollaan länsirannikon pohjolassa, Seattlen alueella teknologiakeskuksessa 🙂

          • Sara   •  

            Hei! Ai te olettekin siellä! Sun haastattelusta jäi päällimmäisenä suloiset lapset mieleen. Kiitos kun hihkaisit 🙂

  2. Sama juttu Espanjassa. Täällä tosiaan jo pelkkä puhe erottaa sukupuolen päätteineen, ja vaikka pojille on vaaleanpunaisia kauluspaitoja, niin rajat on todella selvät. Ehkä joku välimaasto olisi mukava löytää, vaikka Suomessakin keskustelu olisi varmaan maltillisempaa ilman tahallisia väärinymmärryksiä (LASTANI EI SAA ENÄÄ SANOA POJAKSI/TYTÖKSI!). Olen siis ehdottomasti sen kannalla, että ei tehdä tästä nyt numeroo (sukupuolesta, ei sukupuolisensitiivisyydestä), mutta täällä toisessa ääripäässä keskustelua on kiehtovaa seurata.

    • Héléna   •     Author

      Kyllä, välimaasto ja harmaan sävyt on hyvä juttu! Samoissa ajatuksissa siis liikutaan.

  3. Jael   •  

    Täälläkin ovat pojat vielä olla poikia ja tytöt tyttöjä, mutta kuten ranskan kielessä ja tuossa Millan kommentissa,niin täälläkin jo kieli erottelee sukupuolen ;toisin kuin suomenkielessä. Minusta täälläkin istutaan yhdessä miehet ja naiset siis, ellei kysymys ole uskovaisista: kunnolla uskovaisillahan se erottelu onkin sitten aika hurjaa….

    • Héléna   •     Author

      Kyllä silläkin saattaa tosiaan olla vaikutusta, että kielikin erottelee sukupuolen. Mutta eivätkö he Ruotsissa keksineet tähänkin ratkaisun?

      • Sara   •  

        Joo, hen (eli ei han tai hon).

  4. Katriina   •  

    Saksalaiset varmaan ihmettelisivät silmät pyöreinä, jos rupeaisin puhumaan jsotakin sukupuolineutraalista kasvatuksesta. Ei varmaan sopisi ajatussysteemeihin. Kas kun on olemassa se artikkeli “das” eli neutri. Pääsääntöisesti esineet ovat neutreja, vaikka ei aina. Tunnetusti miehet, pojat ja uroseläimet ovat luonnollisen suvun mukaan maskuliineja der/er ja naiset ja naaraseläimet feminiinejä die/sie. Entäs tyttö? Tyttö on näennäisesti sukupuoleton das/es, mutta siinä kieliopillinen sääntö voittaa luonnollisen suvun: chen-loppuiset diminutiivit ovat aina neutreja das Mädchen/ es.Pitäisikö pojistakin tehdä neutreja?
    No Suomessahan kaikki ovat sukupuolettomia ilman artikkelia. En muista tarkkaan, mutta olin kai hyvin varhain mieltänyt olevani tyttö, josta tulee nainen.,Äidilläni ja isälläni oli selvät roolit miehille ja naisille sopivasta rooelista. Äidillä ei ollut aikaa kontrolloida minua ja pakottaa vanhakantaiseen naisen rooliin. Isä taas otti minut “apupojakseen” ulkotöihin, kun pikkuveljestä ei siihen ollut. Kaupungeissa on kai vaikeampaa kasvaa kuin maalla,

Leave a Reply

Your email address will not be published.