Pyykätään ja kokataan korkkareissa

viretta2

Tällä viikolla vietetään parisuhdeviikkoa! Onpa hienoa. Ei muuta kuin sukelletaan lempiaiheeseeni taas siis.

Matkasin nimittäin eilen päiväksi Marseilleen vähän hakemaan ideoita (mikä piti myös sisällään tukun vahinko-ostoksia) sekä tapaamaan paria tuttua ihmistä kirjaani varten. Toinen heistä oli yksi upea, aina täydellisen chic ranskalaisnainen, joka käyttää korkokantakenkiä kotioloissakin. Siis aamusta iltaan, joka päivä.

Kyllä. Korkkareita. Jopa laittaessaan ruokaa. Varmaan pyykätessäänkin.

Tämä ei toki ole eka kerta kun kuulen vastaavasta. Monissa ranskalaisissa perheissä arvostetaan näitä esteettisiä arvoja myös perhepiirissä. Verkkareita ei siis vaihdeta ylle heti kun päästään kotiin (toisin kuin allekirjoittanut), vaan itseen panostetaan ihan siinä tutuimmassakin seurassa.

rantakukka

Korkokantakengissä ja arkisessa koti-illassa on silti mielestäni jotain niin hämmentävän eksoottista, että halusin istahtaa henkilön kanssa rauhassa alas ja jutustella näistä esteettisistä näkökulmista himpun verran lisää.  (Aiheesta lisää sitten kirjassa).

Joku – tai ennemminkin ehkä suomalaisten kohdalla MONI – kun saattaisi arvella, ettei kukaan ryhtyisi semmoiseen ihan vapaaehtoisesti. Ettei vain ranskalainen macho-mies pakottaisi vaimoaan arkena korkkareihin?

Ei. Aivan vapaaehtoista tämä on kuulkaa. Plussaa on tietysti se, että mieskin viihtyy tyylikkään vaimonsa seurassa (jos sitä vaatteista ja kengistä koitunutta luottokorttilaskua ei lasketa mukaan) ja panostaa näin myös omaan ulkonäköönsä.

Haastattelemalleni uranaiselle laittautuminen ja kaunistautuminen on suuri elämänilo. Verkkareita hän ei käytä (eikä edes urheillessa, koska hän ei urheile koskaan), eikä  esiinny meikittä kuin korkeintaan aamiaispöydässä. Pukeutuminen on leikittelyä, tunnelman luomista arkipäiviin.

– Minulle pikkukauppojen kiertely on omaa aikaa. Jollekin se on ruuanlaitto tai liikunta, minulle se on tämä, hän kertoi vilpittömästi.

Niin kuin sanottua, laittautuminen, tai “itsestä huolehtiminen” (prendre soin de soi-même) pitää myös parisuhteessa tiettyä virettä yllä. Kun on ulkoisesti hyvässä kunnossa, viestii myös puolisolle, ettei toista kannata ottaa itsestäänselvyytenä, haastateltavani selvitti. On tehtävä hommia, jotta toinen viihtyisi.

ruusu

Mieleen pulpahti pariskunta Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir, jotka eivät koskaan edes sinutelleet toisiaan. Pieni etäisyys piti jännitettä yllä.

– Pukeutumisessa ei kuitenkaan pidä mennä liian pitkälle. On aina tärkeää muistaa “juste milieu”, keskitie, haastateltavani muistutti vilauttaen samalla ranskalaisen naisen tyyliavainta.

Pelkkä ulkonäkö ei vireen ylläpitoon tietenkään riitä, vaan tarvitaan myös yhteistä aikaa ja sopivasti riippumattomuutta. Mutta myös tässä kaikessa olisi hyvä muistaa se juste milieu. Mieluummin harmaan sävyjä kuin pelkkää mustaa tai valkoista.

Lounaan jälkeen olin uudella tavalla virkistynyt ja ryhdistäytynyt. Kotikorkkareihin en kyllä edes virettä ylläpitääkseni jaksaisi taipua. Mutta ehkä esikoisen syntymän yhteydessä ostettu, kauhtunut lökökylpytakki voisi viimein vaihtua astetta tyylikkäämpään versioon.

Vaikkapa vain miehen takia.

 

12 Comments

  1. Minna   •  

    Jännä, että täällä naapurimaassa Sveitsissä on ihan eri meininki, ainakin täällä saksankielisellä alueella. Korkokenkiä ei paljon näy edes katukuvassa. Huulipunaa kyllä uskalletaan laittaa rohkeasti! 🙂

    • Héléna   •     Author

      Huulipuna on paras ryppyvoide!

  2. Sanna   •  

    Asuin Marseilessa vuosia ( ja Firenzessa) ja oli normaalia, etta oli edes pienet korot. En nyt omassa kodissa sisalla niita pitanyt mutta kylla, kun menin ulos. Meidan tanssiaeurueessa sillon oli normaalia, etta naistanssijat esim kaveli korkokengat jalassa tanssistudiolle mutta kun lahtivat ajamaan autoa niin auton sisalla vaihdettiin kengat. ( ihan kuim kovakarkiset koko paivan jalassa olisi jo riittavasti 😂). Nyt Englannissa asuen myonnn etta kaipaan enemman laittautumusta. Taalla sita pidettaisiin ylipukeutumisena… Minusta on ihana olla nainen ja nayttaa se. Ei tarkoita, etta pukeutuisin ns. halpamaisesti tai paljastavasti mutta rakastan olla naisellinen. Toki on minullakin paivia, kun en pysty katsomaan itseani peilista 😂… kiitos lapsen 😂😂

    • Héléna   •     Author

      Kyllä Välimeren rannalla tosiaan on hyvin tavallista, että pukeudutaan naisellisesti. Se on ihanaa –
      ainakin välillä. Ihan aina en kyllä jaksaisi… Onneksi toki täältäkin kaikenlaista löytyy ja teinit luottavat täälläkin pitkälti verkkareihin. Eli kotiasussakin voi poistua talosta.

  3. Katriina   •  

    Ei varmaan ranskalainen aviomies pakota pitämään korkokenkiä kotonakin, mutta tällaiset madamet ovat kai jo kolmessa sukupolvessa kuunnelleet ahkerasti Charles Aznavourin chansonia vuodelta 1960 ” Tu t`laisses aller” eivätkä uskalla rentoutua kotona. Ei kai ole olemassa mitään “tyypillistä” ranskatarta. Kun ajattelen miehiä ja naisia maatalousvaltaisilla seuduilla vaikka Elsassissa (Alsace), Bretagnessa, Normandiassa, Champagnessa, Alppikylissä jne niin en usko että ulkonäkö ja korkokengät olisivat Ranskassakaan avioliiton onnellisuuden takuu. Voi tehdä muitakin hommia, että toinen viihtyy. Minä tunnen enemmän maalaisia eli tavallisa ranskattaria periferiasta Elsassin puolelta Saksan ja Ranskan rajamailta. Suurta eroa ei naisissa ole rajan ja Reinin tällä ja tuolla puolella. Kummaltakin puolelta käydään töissä rajan toisella puolella ja ostoksilla Roppenheimissa The Style Outelt France´ssa (n. 50 km Straßbourgista pohjoiseen).

    • Héléna   •     Author

      Ei taida näin suuressa maassa tyypillistä ranskatarta olla, vaikka toki se sellainen huoleton, pariisilainen “chic”taitaakin olla sitä, minkä ulkomailla ajatellaan olevan sitä ihaninta ranskalaista. Oma anoppi on Alsacesta ja harvemmin siellä maaseudulla piikkareita pidetään, enemmänkin lenkkareissa kuljetaan.

      Mutta olet tosiaan oikeassa tuon Aznavourin suhteen. Kyllä tämä haastattelemanikin myönsi, että pukeutuminen liittyy osaltaan myös kontrollifriikkeyteen.

  4. Malvis   •  

    Terveisiä Pariisista, sekä kotikulmilta Boulognesta!
    Olen huudeilla ainoa kirkasta tai tummaa huulipunaa joka päivä (aamu kahdeksasta) käyttävä aikuinen nainen.
    Pariisi on ilmeisesti tylsistynyt marraskuiseen arkee, koska vain YSL museossa tapasin upeita tyylikkäitä ranskattaria.
    Tapahtumissa ja juhlissa ollaan vimpan päällee, mutta emme tyttären kanssa ole missään vaiheessa tunteneet olevamme homssuisia (kunhan pidämme päähineet päässä) tai vaatimattomasti pukeutuneita.
    Ranskalainen armas pukeutuu kuin ylikasvanut teini collareihin, huppariin DMiin ja RayBaneihin… ikä 58 v.

    Mitä pitäisi ajatella?
    No mitä tässä, olen onnellinen neulemekoissani, kun olen ihan siisti ja chic.
    Oscar de la Renta onneksi huolehtii ilta- ja yöeleganssistani, reuma…als…muut sairaudet toki vähän rapistavat tyyliäni, mutta c’est ma vie.

    • Héléna   •     Author

      C’est la vie! Pääasia on, että on hyvä olla itsensä kanssa.

  5. Venla   •  

    Mun kaverin mies nauroi joskus mökillä, että pakko tästä nyt on lähteä pilkille, kun Venla on sitä varten meikannut 😀

    • Héléna   •     Author

      Kyllä kai nyt pilkille pitää meikata? 🙂

  6. Katja   •  

    Mun on pakko ihmetellä, että eikö ne jalat kärsi siitä jatkuvasta korkokenkien käytöstä? Eikö tule vaivaisenluita tms.? Tosin vanhemmatkin madamet on varmaan aina ne kengät jalassa niin mahdollisia vaivaisenluita ei muut pääse näkemään? Korkokengät ovat kauniita, mutta itse en kyllä jaksaisi niitä töissäkään pitää, juhlat sitten erikseen.

    • Héléna   •     Author

      Hyvä pointti! Mutta ranskalainen nainenhan ei näitä huonoja puoliaan julkisesti esittele (saati niistä puhu), joten en voi tietää 😉

Leave a Reply

Your email address will not be published.