Mitä jos poistaisi perhearjesta kiistojen aiheuttajat?

piknik3-koti

Miltähän se mahtaisi tuntua, jos ulkoistaisi kaikki perheen mahdolliset konfliktien aiheuttajat?

Tätäkin asiaa olen tänään pohtinut. Olen nimittäin pakertanut tulevan opukseni kanssa päivän ja sukeltanut yhden kirjaan haastatellun pariskunnan elämään. Hetkistä, joina saan luvallisesti elää toisen ihmisen elämää, nautin työssäni kaikkein eniten. Se voi tosin olla myös vaativaa: on nimittäin pyrittävä ymmärtämään toisen tapoja olla, eikä sortua heti moittimaan ja motkottamaan.

Usein lopulta käy niin, että prosessissa tulee vahingossa opittua jotakin: se mikä aluksi näyttää vieraalta, voikin osoittautua omalla tavallaan oikein toimivaksi ja hyväksi vaihtoehdoksi.

piknik

Tämäkin haastattelemani pariisilaispariskunta elää hyvin toisenlaista elämää kuin meidän perheemme (joka siis kuvissa). Heidän arkensa on pitkien työpäivien mukaan ohjelmoitua, ranskalaista suurkaupunkilaiselämää, sellaista, joka tarvitsee toimiakseen päivittäistä lastenhoitajan apua, viikottaista siivoojaa ja lomilla vielä isovanhempien apua.

Varhaisina aamuina äiti tunkee täpötäysiin lähijuniin ja saapuu kotiin vasta lasten nukkumaanmenoajan korvilla. Isäkin tekee pitkää päivää, mutta lähempänä kotia, joten ehtii viemään lapset kouluun ja hoitaa jokailtaisen ruuanlaiton.

Kaikista niistä monia vanhempia väsyttävistä harrastuskuljetuksista, läksyistä, kylvetyksistä ja monista muista arkisista, mutta helposti kiukkua aiheuttavista hommista sen sijaan huolehtii perheen lastenhoitaja, eli nounou. Niin ja siivooja silittää miehen työpuserot.

Miltä kuulostaa? Vieraalta?

piknik2

Näinhän me suomalaiset helposti ajattelemme: kun lapset on tehty, on niistä myös itse huolehdittava. Sehän on vanhempien tehtävä. Vai?

Ainahan sellainen ei kuitenkaan ole mahdollista, eikä sitä edes elämältään välttämättä halua. Mitäpä tehdä jos perhearkeaan elääkin maassa, jossa ei ole yhdeksästä viiteen -työvuoroja? Olisiko kunnianhimoisenkin äidin tai isän jäätävä kotiin hoitamaan lapsia, vaikka olisi vaikka minkälaiset mahdollisuudet työmarkkinoilla ?

Puhumattakaan yleisesti hyväksytyistä käytännöistä. Pariisissa on esimerkiksi hyvin tavallista, että uraparin lapsista huolehtivat ainakin osan päivästä lastenhoitajat. Jos työelämässä haluaa edetä pitkälle, vaihtoehtoja ei edes ole.

– Me myös voimme maksaa hoitajalle, koska meillä on hyvät työpaikat. Se on eräänlainen noidankehä, perheen äiti sanoi minulle.

helena piknik

Vietettyäni perheen kanssa hetken aikaa, tajusin että vaikken ehkä sitä itselleni haluaisi, tällaisessa uraperheen arjessa oli myös monia hyviä puolia. Ikävien kotihommien ulkoistaminen kun vähentää myös rutkasti konflikteja. Ja kun aikaa yhdessä on vähemmän, voi näin rauhassa panostaa niihin hyviin hetkiin, eikä stressata tekemättömistä, pontentiaalisista  riidan aiheuttajista.

Oma puolisokin voi sellaisessa kotityökinattomassa valossa näyttää yllättävän hyvältä. Vai mitä tuumaatte?

P.S. Kuvat ovat viikonlopulta, jolloin vierailimme ihastuttavassa Grassen parfyymimuseon puutarhassa Mouans-Sartoux’ssa.

3 Comments

  1. Laura   •  

    Olen lukenut blogiasi, tosin en koskaan ole kommentoinut. Mutta nyt oli omaa perhetta lahelta liippava asia niin tassa minun mielipiteeni…. Me olemme myos kaksikulttuurinen perhe ulkomailla, yksi lapsi ja koira. Kaikki kotityot, paitsi ruuanlaitto, on ulkoistettu Vaikka Kotiaitina olenkin. Meilla siis asuu kotiapulainen joka hoitaa lasta tarvittaessa, siivoaa, pesee pyykit yms. Yms. Todellakin kun ei varsinaisia tyoaikoja ole ja Vaikka vain yksi vanhemmista olisi toissa niin Kylla tuo kotiapulainen on aivan ehdoton, en luopuisi missaan tapauksessa. Se antaa Meille omaa aikaa aikuisille jos haluamme lahtea Vaikka ulos illalla syomaan keskenamme tai kun asiakasriennot paastaa miehen valilla kotiin puolen yon jalkeen niin saan hoidettua illalla koiran lenkittamiset, kauppareissut ja muut kun on kenelle jattaa lapsen kotiin. Kummallakaan meista ei asu sukulaisia lahimaillakaan.

    • Héléna   •     Author

      Ihan mahtavaa kun kommentoit Laura! Teidän systeeminne kuulosta mahtavalta, kun on siis perheen kanssa aikaa ja apuakin löytyy. Pariisilaisperheen kohdalla ehkä eniten mietitytti vähäinen yhteisen aika lasten kanssa. Suomessa uraihmisilläkin on usein mahdollisuus perhe-elämään.

      Meillä on satunnaisia lastenhoitajia, mutta jokapäiväistä apua ei valitettavasti… Olisikin… Kuten sanottua, ulkomailla turvaverkot on vähissä. Meilläkään ei sellaisia ole.

  2. Petra   •  

    Kaikenlainen ulkoistaminen ja apu sopii minulle hyvin mutta itsellani raja menee siina, etten kestaisi olla jatkuvasti pois lapseni arjesta. Monilla ei ole muita vaihtoehtoja ja tietysti nama ovat osalle myös valintakysymyksia, itse saan mieluummin puolet vahemmin palkkaa talla hetkella mutta paasen useimmiten koulunportille tyttöa vastaan iltapaivalla. Se on minulle sita arjen luksusta, johon monella ei ole mahdollisuutta työpaivien pituuden takia. Omasta lahipiiristani on myös sellaisia kokemuksia kun töita tehdaan paljon eika yhteista perheen aikaa ole arjen ihan peruskuvioissa etta siina saatetaan myös helposti etaantya toisista.

Leave a Reply

Your email address will not be published.