Kuinka erottaa flirtin häirinnästä? Case: Etelä-Ranska / Comment faire la différence entre “draguer” et “harceler” ?

valimerella

(Version française à la fin de la page) 

– Madame, haluatteko jälkiruuan?

– Non merci.

– Madame, haluatteko kahvin?

– Non merci.

– Madame, haluatteko suukon?

– Eheheh. Minulla on kaikki hyvin näin.

Kävin keskustelun cannesilaisen ravintolan lounaspöydässä tarjoilijan kanssa. Vielä pari viikkoa sitten olisin unohtanut tuon pienen, hölmön flirttiyrityksen sen siliän tien. Mutta nyt, #metoo-kampanjan aallokossa huomasin suhtautuvani tähänkin, latinokulttuurille kovin tyypilliseen kommenttiin hienoisesti hätkähtäen. Onkohan moinen oikeasti sopivaa?

ranta

Kun näillä Välimeren seuduilla asuu ja matkailee, oppii, ettei tällaisilla – joskus kovin kömpelöilläkin kommenteilla – todellisuudessa ole tarkoitus häiritä, vaan ennemminkin huomioida toista.

Asetetaanpa keskustelu osaksi suurempaa kokonaisuutta. Kuten olen täälläkin kirjoittanut, Ranskassa kiinnitetään ulkoiseen olemukseen paljon huomiota, jo pienestä pitäen. Esteettisyyttä ja kauneutta pidetään yhtenä elämän suurista iloista, niin täällä kuin Italiassa ja Espanjassakin. Siksikin on tavanomaista, että myös ulkonäköä ja vaatteita kommentoidaan suomalaisesta näkökulmasta varsin avoimesti.

Toisaalta ei pidä myöskään unohtaa, että flirttailu kuuluu myös ranskalaiseen kulttuuriin. Täällä myös hakeudutaan mielellään tilanteisiin, joihin voidaan ujuttaa hyppysellinen flirttiä,  vietteleviä kommentteja, “de la séduction”. Sitä saatetaan jopa odottaa toiselta sukupuolelta.

– Madame, vous êtes ravissante ce soir! Madame, olette hurmaava tänä iltana! sanoi tuttu baarinpitäjä taannoin ennen kuin otti tilaukseni vastaan.

Kiittelin, sillä se tuntui se hyvin imartelevalta (ja olinhan minä pentele soikoon laittautunutkin!).  Samalla tiesin toki, ettei baarimikolla ollut taka-ajatuksia: kommentti oli vain hänen tapansa huomioida tänään normaalia paremmalta näyttävä, tuttu asiakkaansa. (Ja olihan aviomieheni sitä paitsi tulossa paikalle.)

Toki vastaan tulee myös niitä hetkiä, jotka joku ehkä laskisi inhottavaksi häirinnäksi. Yksi sellaisista lienee limainen peräänhuutelu.

Mutta myönnän tässä nyt avoimesti, että olin hyvin imarteltu, kun  jokunen vuosi sitten lähdin kotoa ensi kertaa ilman lastenvaunuja liikkeelle ja joku vislasi perään. Raivostuttavaa – ehkä. Mutta kaikkien niiden pitkien verkkahousukuukausien, rintamaidon tahraamien yöpukujen ja puklulta tuoksuvien hiusponnareiden jälkeen minun teki mieleni rientää halaamaan miestä.

Maailmassa oli siis vielä joku gorilla, joka luokitteli minut tässäkin tilassa hemaisevaksi naiseksi!

 

version francaise2

Comment faire la différence entre “draguer” et “harceler” ? Cas d’étude : Le Sud de la France

– Madame, voulez-vous un dessert?

– Non merci.

– Madame, voulez-vous un café ?

– Non merci.

– Madame, voulez-vous un bisou?

– Euh, non, ça ira. »

Voici la discussion que j’ai eu à la table d’un restaurant cannois avec le serveur.

Quelques semaines plus tôt, j’aurais vite oublié cette petite tentative de drague un peu maladroite. Mais maintenant, avec les remous de cette campagne #moiaussi, je me suis rendue compte que j’ai réagi en sursautant à ce commentaire pourtant tout à fait typique des cultures latines. Mais est-ce que ce genre draguer ainsi est vraiment convenable ?

Quand on voyage ou qu’on habite dans les régions méditerranéennes, on apprend que ces commentaires ne sont en réalité pas destinés à importuner, mais plutôt à montrer que l’autre a été remarqué.

Replaçons cette conversation dans un contexte plus global. Comme je l’ai déjà écrit ici, en France dès le plus jeune âge, on attache beaucoup d’importance à l’apparence. Ici, la beauté et l’esthétique font partie des plus grands plaisirs de la vie, tout comme en Italie ou en Espagne d’ailleurs. C’est pourquoi il est plutôt ordinaire que l’on commente aussi l’apparence et l’habillement d’une manière qui, d’un point de vue finlandais, est assez ouverte.

D’un autre côté, il ne faut pas non plus oublier que draguer fait partie de la culture française. Ici on recherche volontiers une occasion pour ajouter, l’air de rien, une pincée de flirte, des commentaires destinés à séduire. C’est d’ailleurs presque ce qu’on s’attend à entendre de la part de l’autre sexe, en fait.

« Madame, vous êtes ravissante ce soir ! » m’a récemment déclaré un serveur que je connais bien avant de prendre ma commande.

Je l’ai remercié, parce que c’était flatteur (et bon sang, c’est vrai que je m’étais faite belle cette fois-là !). En même temps, je savais bien qu’il n’avait pas d’arrière-pensées : son commentaire était juste une façon de noter que ce jour-là, une cliente qu’il connaissait bien était mieux apprêtée qu’à l’ordinaire. (Et en plus, mon époux était en route pour me rejoindre au restaurant).

Bien sûr, on pourrait opposer à ces moments ceux pendant lesquels quelqu’un commence à nous embêter et à être un peu collant. Un bon exemple pourrait être lorsque quelqu’un nous accoste dans la rue avec des commentaires de mauvais goût.

Mais je l’avoue ici ouvertement, j’ai été très  flattée lorsqu’il y a quelques années en arrière, je suis sortie de la maison sans poussette et que quelqu’un m’a sifflé. Énervant – sans doute. Mais après cette longue période remplie de joggings, de pyjamas tachés de lait maternel et d’élastiques à cheveux aux effluves du vomi du bébé, j’ai eu envie d’aller serrer cet homme dans mes bras.

Il y a donc encore dans ce monde un gorille qui me rangerait dans la catégorie des femmes attirantes.

lundi en francais

4 Comments

  1. Anu / Mielilandia   •  

    Kiinnostavia pointteja!

    Minäkään en pidä esimerkiksi kohteliaisuuksia tuntemattomilta häirintänä vaan nimenomaan kohteliaisuutena. Luin taannoin suomalaisen kolumnin, jossa sanottiin, että esim. työkavereiden ulkonäköä “ei saa enää nykyään kommentoida”, mikä tuntui itsestäni vähän liioittelulta. En minä ainakaan osaa kuvitella ottavani asiallista kehua ottaa loukkauksena, vaikka se ulkoiseen olemukseen kohdistuisikin.

    Mielestäni keskeistä on tilannetaju: jos toinen ei vastaa flirtiksi tarkoitettuun, ei sitä kannata jatkaa. Hyväntahtoiseksikin tarkoitettu tilanne voi muuttua ahdistavaksi, jos toinen osapuoli ei saa sitä loppumaan, vaikka haluaisi ja yrittäisi sen omalla olemuksellaan osoittaa.

    Ja ne kohteliaisuudetkin… On ihan kiva kuulla, että näytät kauniilta tai että tuo asu pukee sinua, mutta se, että tuntematon mies huutaa kadulla vaikkapa, että olet seksikäs, tuntuu minusta ainakin enemmän loukkaavalta ja pelottavaltakin.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Anu kommentistasi!! Nämä häirinnän / flirtin rajapinnat ovat tosi vaikeita, koska kaikki perustuu niin vahvasti kokemukseen. Toisaalta myös kulttuurisiakin – kohteliaisuuksiakin oli minun vaikea ensin ottaa Ranskassa vastaan kun tulin tänne muualta.

  2. Signora Finlandese   •  

    Italiassa törmää myös usein samaan, kommentteihin ulkonäöstä. Eikä kyse ole aina edes vastakkaisen sukupuolen kommenteista. Minulle oli suomalaisena aluksi hyvin outoa, kun italialainen ystävätär kehui, että oletpa tänään tyylikäs. Vaan avoin kommentointi toimii myös negatiiviseen suuntaan:-) Italialaisen kumppanini yli 80- vuotias täti kommentoi joka kerta tavatessamme, missä jamassa suomalaisen bella figurat ovat. Välittömästi come stai -kysymysten jälkeen seuraa analyysi, onko suomalainen lihonut tai laihtunut sitten viime näkemän. Viimeksikin täti kommentoi, jotta sinusta on tullut vähän…. ja levitteli käsiään vähän turhankin leveälle. Pari kiloa oli tullut lisää sitten viime näkemän. Kovin on tarkka silmä tädillä 🙂

    • Héléna   •     Author

      Mua naurattaa tuo bella figura! Ei ole tottakaan. Kyllä tuo tuommoinen kommentointi suomalaisen korvissa on jonkinlaista häirintää, ei toki seksuaalista.

Leave a Reply

Your email address will not be published.