Je t’aime on helpompi sanoa ranskaksi kuin suomeksi (onnea arvonnan voittajalle!)

voittajan tarina

Kiitos kaikille ihastuttavista, romantiikan täyttämistä tarinoistanne! Niitä tuli paljon sekä tänne blogiin että sähköpostiini. Olen ammentanut niistä paljon tietoa

Monessa toistui sama viesti: romanttisinta on jo se kaunis, pehmeästi suriseva ja sisuksia tutisuttava ranskan kieli. Ja tottahan se on – meidän suloinen suomemme kovine tuplakonsonantteineen jää tässä mittelössä pahasti kakkoseksi.

Arpaonni osui tällä kertaa Minnaan – félicitations MINNA!

m&m

Minna asuu ranskalaisen miehensä Manun kanssa Ranskan Annecyssa, postikorttimaisen kauniissa kaupungissa Sveitsin rajalla. Minnan ja Manun yhteinen taival alkoi Ranskassa treffeistä, jotka heidän yhteiset ystävänsä olivat järjestäneet. Minna oli tuolloin töissä Ranskassa – Manu taas tunsin Suomen, kiitos opiskelijavaihtonsa.

Jo parisuhteen alkutaival oli romanttinen: oli samppanjatreffit, sitten Manu vei ihastuksensa Ardechiin maastopyöräilemään sekä Korsikan saarelle. Minnakin oli ihastunut, mutta tulevassa yhteisessä matkassa oli pieni mutka: Minna oli nimittäin jo päättänyt ottavansa sapattivuoden töistä mennäkseen Suomeen opiskelemaan.

– Vähän jännittynein mielin kerroin asiasta ’chérilleni’. Mutta hän otti tiedon tyynesti vastaan. Muutamaa päivää myöhemmin hän yllätti taas ja kertoi tutustuneensa Aalto-yliopiston tarjontaan. Hän lähtisi mukaan ja opiskelisi MBA-tutkinnon Suomessa, Minna kertoo.

Niin lähdettiin Suomeen. Pohjolaan tottunutta Manua ei kylmät vedet saati marraskuun pimeys hätkähdyttänyt ja pari oli vakuuttunut siitä, että yhdessä on hyvä olla. Kihlat vaihdettiin ja Suomen vuoden jälkeen päätettiin palata Ranskaan. Hääsuunnittelut pääsivät vauhtiin.

kahvila_annecy

– Mutta mutta…esikoisemme päättikin toisin tai siis päätti tulla perheeseemme juurikin kaavaillun hääpäivän tienoilla. Suunnitelmat meni uusiksi ja päädyttiinkin pitämään pienet juhlat perheen piirissä. Sekin oli hauskaa. Mieheni piti ihanan puheen ja laulaa lurauttikin hääjuhlassa.

Nyt lapsia on kaksi, mutta romantiikka ei ole Minnan ja Manun väliltä unohtunut.

– Mieheni kyllä muistaa kehua ’maman est belle’ jne. päivittäin. Kukkaset melkein viikoittain kuuluvat kauniisiin eleisiin myöskin. Mieheni jaksaa kuunnella filosofointiani aika hyvin ja on itsekin hyvin tunteellinen ihminen. Hän on lempeä ja huomaavainen, tulisieluinenkin aina välillä.

Leffailtoja vietetään yhdessä ja anopin ansiosta päästään silloin tällöin uloskin. Lisäksi keväästä lähtien pari on pyrkinyt viettämään yhden yön kuussa poissa kotoa, mikä on todellista ”balsamia väsähtäneiden vanhempien ja parin haavoille”.

annecy3

Minnan perheessä molemmat aikuiset ovat työelämässä. Manu myös matkustaa noin kerran viikossa, jolloin Minna kutsuu tyttökavereitaan kylään.

– Kyllä pienet tauot on hyväksi parisuhteelle myöskin. Meillä käy kotisiivooja kerran viikossa, ja kyllä sekin lisää romantiikkaa kotona käsin kosketeltavasti, kun ei tarvii miettiä siivouskuvioita viikonlopuksi .

Ranskaa tunteva Minna sanoo, että ranskalaiset sanovat kohteliaisuuksia ja puhuvat tunteistaan usein luontevammin kuin Suomessa. Puhumattakaan jutuista, joista puhutaan kotisohvalla.

– Ja onhan se niin, että je t’aime on helpompi sanoa ranskaksi kuin suomeksi!

Leave a Reply

Your email address will not be published.