Liitutaulu kuluu ranskalaisen koulun pulpetissa

LIITUTAULU

Katsokaapas veijaria! Sehän on liitutaulu!

Kyseessä ei kuitenkaan ole kuva Ranskan koululaitoksen museosta, vaan ystäväni kotoa. Hänen ranskalaista ala-astetta käyvät tyttärensä hyödyntävät liitutaulua luokassa. Siihen saatetaan esimerkiksi kirjoittaa vastaus opettajan esittämään kysymykseen. Kun vastaamisen aika sitten tulee, nostetaan liitutaulu pystyyn. Kätevää!

Minä itse muistan löytäneeni vastaavan kapineen lapsuudenkodista. Äiti kertoi minulle käyttäneensä samanlaista  koulussa suomalaisella 50-luvulla.

Nämä koulutarvikeasiat ovat elämässäni nyt ajankohtaisia, koska oma tytär aloittaa ensimmäisen luokan. Opettajalta tuli lista vanhemmille kaikesta, mitä kouluun piti ostaa. Sininen, vihreä ja punainen kuulakärkikynä. Kansio. 100 muovitaskua. Passikuva. Lyijykyniä. Kumi.

Ja sitten kryptinen  L’ARDOISE.

– Mikä hemmetti se on? kirosin supermarketin toimistohyllyllä ääneen.

Hyväntahtoinen ranskalaisäiti naurahti ja ohjasi minut oikeaan paikkaan. Se on tämä, hän osoitti. Liitutaulu vol. 2. Sille on määrä harjoitella mm. kaunokirjoitusta, jota Suomessa ei opeteta enää laisinkaan.

ardoise

Sentään koulutakkia ei tarvittu, niin kuin joissain kouluissa. Ylemmillä ranskalaisen koulun luokilla hankintalistalle noussee myös vanhanaikainen mustekynä, ehkä myös verkkokassi tai jopa ranskalaisten rakastama, Bic-merkkinen nelivärikynä (kuva täällä). Wilma-yhteydenpidosta ei tarvitse kenenkään huolehtia – viestintä opettajan ja vanhempien välillä hoidetaan simppelein paperilappusin.

Kun näitä työvälineitä vertaa suomalaisiin digiluokkiin ja tunneilla käytettäviin tabletteihin, alkaa kieltämättä vähän naurattaa, noh, suomalaisena äitinä melkeinpä ahdistaa. Mitä mahtaa tulla lapsista, jotka joutuvat aataminaikaisiin luokkahuoneisiin? Pitäisikö heidät sittenkin viedä Suomeen oppiin?

Helpotus olikin jonninmoinen, kun silmiini männäviikolla osui Arno Kotron taannoinen kolumni abessiivikouluista, jonka voi lukea täältä. Jospa vaikka vain luottaisi siihen, että ennen oli kaikki paremmin?

 

11 Comments

  1. Terhi   •  

    Juu! Ennen kaikki oli paremmin 😊. Aivan naurettavia nämä digitalisoitumiset ym hössötykset suomen kouluissa, mennään perse edellä puuhun ja lujaa. Joka vuosi peruskoulusta pääsee lapsia ilman kunnollista lukutaitoa tai kirjoitustaitoa. Mistähän lienee johtuu? Liitutaulu kunniaan!

    • Héléna   •     Author

      🙂 Liitutaulun tarpeellisuudesta en ole ihan varma, mutta ehkä jotain vanhaakin on hyvä säilyttää.

  2. Karoliina   •  

    Opettajana täytyy kommentoida että molemmissa kulttuureissa on puolensa. Suomessa ollaan toisessa äärilaidassa. On vanhempia, jotka eivät suostu ostamaan uutta oppikirjaa, jos lapsi hävittää koulusta saadun. Vetoavat siihen, että peruskoulun tulee olla ilmainen. Ja kun asiaa selvittää ylemmiltä tahoilta, selviää että vanhemmat ovat oikeassa. Huoltajia ei voida velvoittaa ostamaan uutta kirjaa, ei vaikka edellinen olisi hävinnyt. On niin totuttu siihen että koulusta saadaan KAIKKI. Ennenkuin antaa väritystehtävän kotiläksyksi, pitää kysellä löytyykö kaikilta kotoa värit. Ei voi vaatia, että kaikilla olisi kotona esim. puuvärit. Meillä kouluavustajat viettävät kesän kirjoja päällystäen, koska ei vanhemmilla ole mitään velvollisuutta päällystää niitä, eivätkä kaikki niin tee vaikka pyydettäisiinkin ja silloin kirjat eivät kauaa kestä.

    Kännykän käyttöä välitunneilla ei saa kieltää, koska oppilaalla pitää olla mahdollisuus päästä nettiin. Meille sanottiin nyt lukuvuoden alussa, että digitaalisen laitteen pitäisi olla se ensisijainen opiskeluväline tunneilla. Tottakai tekniikka mahdollistaa paljon, mutta monelle suomalaiselle lapselle liitutaulu tekisi terää! Vaikka sen äärellä kuinka tylsistyisi.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos kommentistasi Karoliina! Olipa kiinnostavaa luettavaa tämä, suorastaan yllättävää. Erikoista, että lapsen koulunkäynnin “ilmaisuus” otetaan täytenä itsestäänselvyytenä.

      Välillä voi tosiaan tehdä ihan hyvää tuo tylsistyminenkin 🙂 Kiitos, mulle tuli parempi mieli tästä myös äitinä.

  3. Katriina   •  

    Minäkin kävin neljä vuotta metsäkulman pientä kansakoulua “keskiajalla”, eikä meillä ollut joka vuosi pätevää opettajaakan. Tosin meillä ei ollut tuollaista rihvelitauluakaan, vaan opettelimme paprille kirjoittamaan isoja antiikvakirjaimia, joiden kehittäjiksi mainitaan mm. ranskalaiset Nicolas Jenson,Francesco Griffo ja Claude Garamond. (Griffo > rihvelitaulu?) Ranskalaisilla näyttää olevaan vahvat perinteet kirjoittamisen opettelemisessa. Erityisopettajana tunnen tuon whiteboardin (l´ardoisen) pedagogisen hyödyn kirjoittamisen opettelemisessa. Kaikista opetusvälinistä huolimatta oppiminen tapahtuu ihmisen päässä ja jatkuu kuolemaan asti. Muutenhan minäkään en istuisi tässä kirjoittamassa. Moderneja opetus- ja oppimisvälineitä tarvitaan tottakai. Ranskassakin digittaaliset välineet otetaan käyttöön, mutta kai myöhemmin. Niiden tehokuudesta on olemassa olettamuksia, mutta ei ole vielä näyttöä. Suomen koululaitosta en viitsi kritisöidä, koska en asu Suomessa. Omat kolme lastani kykenivät suorittamaan akateemiset lopututkinnot ilman Suomen koululaitosta “myöhäiskeskiaikaisin” välinein ja oppivat digitaalisten välineiden käytön ennätysajassa. Rupesin vain miettimään, minkälaiset kirjoitusalustat Pathagoran oppilailla tai pyramidien rakentajilla Egyptissä ja Etelä-Amerikassa mahtoi olla, kun heillä ei ollut latinalaisia kirjaimia.

  4. Katriina   •  

    Korjaus: “Pathagoran” pitää olla Pythagoran

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Katriina kommentistasi! Itse en tosiaan ole opettaja, joten en tiedä näitä erilaisten opiskeluvälineiden pedagogisia hyötyjä. Mutta kuulisin kyllä tosi mieluusti lisää siitä, kuinka esimerkiksi digiajan laitteita pidetään parempina kuin toisia?

  5. Sanna   •  

    Olen asunut Ranskassa parikymmentä vuotta ja minulla on täällä viisi lasta. Suomen kouluun verrattuna moni asia on täällä huonommin. Eniten suren taideaineiden ja kielten onnetonta opetusta sekä käsitöiden ja kotitalouden täydellistä puuttumista. Liitu- tai tussitaululla oppii sen sijaan loistavasti kirjoittamaan ja laskemaan… 😉

    • Héléna   •     Author

      Tuo käsitöiden puuttuminen tuli omalla kohdallakin esiin vasta kun tapasin anoppini aikoinaan. Hänestä oli hämmästyttävää, että osasin neuloa tulevalle vauvalle nutun!

  6. Ari   •  

    Kehitys vain kehittyy ja välineet muuttuvat. Luonnonvalinta hoitaa sen, mikä sitten oli oikein, sitä me emme ole parhaat arvioimaan.

  7. Pingback: Millaista on hiljaisesti hyväksytty arkipäivän rasismi? | Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.