Pitääkö koulussa puhua terrorismista?

bataclan3

Kun olimme jo ennättäneet lähteä Suomesta, Turku joutui terroristi-iskun kohteeksi. Olen varma, että monen äidin, isän tai open mielessä alkoi pyöriä, että miten tästä pitäisi kertoa lapsille?  Saako koulussa puhua asiasta? Mitä jos joku ystävä sanoo aiheesta jotain, mitä ei pitäisi?

Ranskan raiteiltaan vuonna 2015 sysännyt Charlie Hebdo -hyökkäys nosti saman aihepiirin keskusteluun täällä meillä. Olin kyllä onnellinen, kun silloin vasta kolmevuotiaan tyttären opettaja kuiskasi, ettei ollut puhunut asiasta koulussa mitään. Niin pieniä ei vielä sillä saanutkaan mielestäni vaivata.

marssi7

Sen sijaan, kun asiasta yritettiin keskustella monilla ranskalaisilla ala- ja yläasteilla, kohdattiin aikamoisia ongelmia. Lehtitietojen mukaan monet opettajat tunsivat oppilaiden edessä itsensä toivottomiksi. Ranskan miljoonien koululaisten joukossa oli nimittäin myös nuoria, jotka puolustivat hyökkääjiä. Profeettaa ei olisi saanut halveerata niin kuin Charlie Hebdossa oli tehty. Joissain oppilaitoksissa taas uhrien muistoksi pidetyistä hiljaisista hetkistä ei tahtonut tulla mitään. Esimerkiksi Isèressä ryhmä nuoria hakkasi pohjoisafrikkalaistaustaisen koulutoverinsa kesken yhden tuollaisen hetken.

luoti

Olen blogissa puhunut paljon siitä, kuinka kouluarki turvallisuusnäkökulmasta muuttui heti ensimmäisen iskun seurauksena. Mutta on moni muukin juttu muuttunut. Niin – taustaksi vielä se, että Ranskassa kirkko ja valtio ovat erillisiä. Maassa noudatetaan laïcité-periaatetta eli tunnuksettomuutta, mikä tarkoittaa käytännössä, ettei mitään uskontoa aseteta erityisasemaan. Julkisissa kouluissa ei opeteta uskontoa, eivätkä uskonnolliset symbolit ole tervetulleita kaikkiin julkisiin tiloihin. Kotona voi sitten kukin tehdä kuten lystää.

bataclan2

Charlie-iskua seuranneiden koulukahinoiden jälkeen Ranskan kouluissa on laïcité-periaatteelle annettu aikaisempaa vankempi rooli. Maassa on alettu vastikään viettää “tunnuksettomuus”-päiviä. Opettajia on koulutettu asian tiimoilta ja kouluihin tuotiin uusi, maan arvoja, kuten vapautta, solidaarisuutta ja tasa-arvoa korostava oppiaine: EMC, enseignement moral et civique. Sen voisi suomeksi voisi kääntää vaikkapa moraali- ja kansalaiskasvatukseksi. Lisäksi jokaisen kouluvuoden alussa vanhempien pitää allekirjoittaa paperi, jossa kerrataan tunnuksettoman koulun pääperiaatteet. Uskonnon paikka on kotona, ei koulussa.

Tässä herkässä tilanteessa paperin allekirjoittaminen ei mielestäni ole tuntunut yhtään hullummalta – koulu kun on minusta vielä aikaisempaa tärkeämmässä roolissa siinä, kuinka lapset oppivat suhtautumaan toisiinsa ja ymmärtämään toisiaan. Minusta lasten leikkeihin ei uskontoja pidä sotkea, jos se on omiaan johtamaan vain erimielisyyksiin ja epäluuloisuuteen.

kukkameri

Charlie Hebdo -iskun jälkeen maassa on nähty Pariisin ja Nizzan terrori-iskut, mutta koulujen järjestysongelmista ei ole niiden jälkeen samoin puhuttu. Ehkä opettajien ja oppilaiden koulutus sitten on tepsinyt, ehkä iskuista uutisoidaan nyt toisin, tai ehkä (valitettavasti) hyökkäyksiin on jossain määrin totuttu.

Mikään maa ei ole samanlainen, mutta kaiken tämän jälkeen kuitenkin sanoisin, että koulun pitäisi olla vähän niin kuin sauna. Siellä kaikki ovat samanarvoisia ja maailmaa myllertävät aikuisten asiat voi käsitellä rauhallisesti, objektiivisesti keskustelemalla, syyllistämättä, oman kodin vaikutuspiirin ulkopuolella.

Siksi se on parhaimmillaan juuri oikea paikka puhua myös niinkin kamalasta asiasta kuin terrorismista.

Kuvat liittyvät Ranskaan kohdistuneisiin iskuihin vuosina 2015 ja 2016.

 

 

9 Comments

  1. Blue Peony   •  

    Kuulostaa fiksulta tuo koulujen tapa reagoida. Minusta on hyvä, että koulu on uskonnoton maaperä – eihän se koulusta todellakaan arvovapaata tee, vaan hoitaa kasvatusta tavalla, joka jonkin ideologian omaaville vanhemmille olisi vaikeaa. Ihmettelen itse usein sitä, miten usein suomalainen koulu jakaa oppilaita uskonnon tai sen puuttumisen perusteella, kun on kinkereitä, jumalanpalveluksia jne jopa useita kertoja lukukaudessa. Olisi hyvä, jos kulttuurihistoria olisi kouluissa oppiaineena, koska kyllä jokaisen olisi hyvä ymmärtää uskonnon vaikutus yhteiskunnan muodostumiseen sellaiseksi kuin se nyt on. Oma lapseni on jo sen ikäinen, että olin hieman yllättynyt, ettei koulussa puhuttu Turun tapahtumista. Lapset puhuvat kuitenkin keskenään, ja kaikki vanhemmat eivät käsittele asiaa lastensa kanssa.

    • Héléna   •     Author

      Minustakin se on fiksu, joskin kyllä toivon, että juuri tuommoista kulttuurihistoriaa olisi enemmän kouluissa. Muuten uskonnot tuppaavat jäämään koteihin, eikä sellaista keskinäistä uskontojen ymmärrystä välttämättä ole. Minusta näistä asioista on tärkeä puhua, koska kodeissa voi keskustelu olla helpostikin aika latautunutta, mikä sitten taas näkyy nopeasti lasten jutuissa.

  2. Venla   •  

    Minusta on aina ollut tärkeää vastata lasta mietityttäviin vaikeisiinkin asioihin. Silloin, kun lapsi niitä itse pohtii.
    Unisef Finland oli julkaissut fb-sivullaan hyvät ohjeet kuinka keskustella lapsen kanssa uutisista, joita tämä on kuullut. Siinäkin painotettiin juuri tuota, että kavereilta kuultuna asiat helposti vääristyvät ja siksi olisi tärkeää kuulla niistä aikuiselta.

    • Héléna   •     Author

      Ajattelinkin, että varmasti jostain löytyy näitä ohjeita! Asioista on tosiaankin parempi kuulla aikuiselta, kuin kavereilta. Mutta monesti mietin, että voisi olla hyvä, että näistä asioista tosiaan puhuttaisiin objektiivisen tahon kanssa.

      • Venla   •  

        Tuo on kyllä niin totta. Kun lukee esim. nettikirjoitteluja niin miettii, että toivottavasti kaikki ihmiset eivät syötä ihan jokaista mielipidettään esim. lapsilleen.

  3. Laura   •  

    Mää kuvittelin voivani suojella lapsiani näiltä uutisilta, mutta väärässä olin. Vanhempi lapseni on eskarissa ja siellä lapset jo jakoivat tarinoitaan. En ollut sitä ymmärtänyt. Ja näin lapseni kuuli siitä ensi kerran valitettavasti kaveriltaan. Keskustelimme kyllä aiheesta sitten kotona. Minulla oli kyllä tosi paha mieli, etten ollut tajunnut kuvioo. Pelkäsin toki myös sitä, etten voi vakuuttaa lapselleni, että ei tarvii pelätä, kun kyllä vähän tarvii. Ja kun vähän pelkään itsekin, niin on vaikea selittää, että äiti pitää huolta..

    • Héléna   •     Author

      Niinhän se menee, että jostain se lasten korviin tulee se tieto. Vanhempina me halutaan suojella omia lapsiamme kaikelta. Terrorismin kohdalla se vaan on mahdotonta.

  4. Ansku BCN   •  

    Meitä kosketti terrorismi täällä Barcelonassa viime viikolla, ja kyllähän se tuntuu lasten mielessä kovasti olevan. Kesälomaa on vielä melkein kuukausi jäljellä ja todella toivon, että koulussa keskustellaan sitten syyskuussa asiallisesti tapahtuneesta, ja näin uskonkin tapahtuvan. Meidän esikoinen on jo “yläasteella” ja hän on ollut kavereiden kanssa somen kautta yhteydessä, kaiken maailman whatsapp-ryhmissä, ja jutellut tapahtuneesta. Voisin kuvitella, että kaikki keskustelu ja mielipiteet eivät ole olleet ihan fiksuja, teineistä kun on kyse…

    • Héléna   •     Author

      Niinpä, nämä aiheet nostaa paljon vihaa ja surua esiin. Sellainen paikka, jossa näistä aiheista voisi puhua turvallisessa ympäristössä on tosi tärkeä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.