Osallistu arvontaan! Mitä sinulle tulee mieleen ranskalaisesta rakkaudesta?  

romantique

 

Oh là là! Ihanaakin ihanampa on ranskalainen elämänilo.

Tai ranskalaiset maut. Ranskan kieli. Ranskalainen tyylikkyys. Puhumattakaan ranskalaisesta romantiikasta.

Käsi pystyyn: kuulutko sinäkin meihin, iloisiin Ranska-faneihin? Oletko täällä siksi, että kiinnostunut tästä suloisesta, mutta koppavasta, kauniista, mutta hyperbyrokraattisesta maasta, jonka tunnemme paremmin nimellä la France?

Kerro minulle lisää! Erityisesti olisin nyt kiinnostunut kuulemaan, mitä sinulle tulee mieleen ranskalaisesta romantiikasta. Ehkä jotku teistä on kokenut rakkaussuhteen Ranskassa? Tai kokenut ihanan lomaromanssin? Kuinka ranskalainen treffikaveri poikkesi tutusta suomalaisesta?

Jos omia kokemuksia ei ole, mieleen on ehkä jäänyt kohtaaminen jonkun, hyvin rakastuneen oloisen ranskalaisen parin kanssa. Tai ehkä olet kuullut ranskalaisessa leipomossa jonkun punastuttavan kohteliaisuuden, jota muistelet talven pimeimpinä hetkinä? Madame, vous êtes très belle! 

Miksipä näitä kyselen? No tietysti siksi, että tuleva teokseni keskittyy juuri lumoavaan ranskalaiseen romantiikkaan ja kestävään parisuhteeseen. Siis lempiaiheeseeni.  Olen aika varma, että moni meista ruuhkavuosien ruttaamista äideistä ja isistä voisi voida paremmin, jos arkeen saisi hyppysellisen ranskalaista romantiikkaa. (Enkä nyt puhu niistä ranskalaisista rakastajista).

Voit jättää tarinasi alla olevaan kommenttikenttään (yhteystietosi eivät näy julkisuuteen) tai vaihtoehtoisesti kirjoittaa sen sänköpostitse minulle osoitteeseen chezhele(at)gmail.com . Jos haluat osallistua arvontaan, muista jättää osoitetietosi!

Kaikkien vastaajien kesken arvotaan palkinto: esikoiskirjani omistuskirjoituksin kera iki-ihanan eteläranskalaisen yllätyksen. Ja huom! Hauskimmat kirjoitelmat saattavat päätyä myös tulevaan kirjaani.

Bisous!


25 Comments

  1. Anonymous   •  

    Oi ihana aihe ja voi miten odotan jo kirjaasi! Olen ehdoton Ranska-fani ja sydämestäni osa kuuluu Ranskaan – Riviera-Provence akselille. Onneksi sinne kuuluu myös tämän ihanan suomalaisen miehenikin sydän. Olemme molemmat kotonamme kun siellä olemme ja paljon olemme maailmaa kiertäneet ja nähneet, siltkin tämä Ranska-rakkaus ei vähene, vaan voimistuu joka kerta. Ranskalaista romantiikkaa suomalaisittan. Laventelipelloilla kuhertelua, Rivieran lämmöstä nauttimista pimeissä illoissa. Oi joi. Kaikkea ihanaa.

    • Héléna   •     Author

      Oh, kuhertelua laventelipellolla! Sehän on ihanaa.

  2. Minna   •  

    Ihanan kauniilla 18-vuotiaalla tyttärelläni on ranskalainen ystäväpoika, joka kuuluu ehdottomasti sarjaan äidin suosikkivävyt. Pojalla on mummola Cannesissa, hän on komea kuin mikä ja tulevaisuudensuunnitelmatkin ammatinvalintoineen ovat täydelliset. He eivät kuitenkaan seurustele, vaan ovat…hmm…melkoisen romanttisesti päättäneet avioitua keskenään kun täyttävät 30 vuotta – jos siis ketään muutakaan ei ole löytynyt ennen sitä. Tässä taannoin he laskivat ikärajan 25 vuoteen 🙂

    • Héléna   •     Author

      Voi miten romanttista <3 Kuin suoraan elokuvista.

  3. Raija Hietaniemi   •  

    Minä odotan sinua
    suljetun portin edessä.

    Sinä lupasit poistaa
    kaikki esteet väliltämme
    -kutsuit niitä hidasteiksi.

    Nyt kuulen askeleesi
    miten ne lähestyvät.

    Ja minua jännittää
    oletko pukeutunut siihen
    hieman liian suureen pukuusi.
    Joka sai sydämeni pakahtumaan

    Minun mieheni

    Sattumalta minulla on liian iso
    keltainen kellomekko.
    Tiedänhän sinun pitävän keltaisesta.

    Olemme samasta muotista
    ja samaa maata
    vaikka yhteinen kielemme
    tarvitsee vielä harjoitusta.

    Bon soir mon ami…

    Ja sinun huulesi
    opettavat minulle
    ranskalaisen rakkauden
    aakkosia.

    Ja minun romantiikannälkäni
    kasvaa ahmiessani
    sinun eloisina tuikkivia silmiäsi
    ja niitä kehystävien naururyppyjen anatomiaa.

    Mon cheri, armaani.

    RM

    • Héléna   •     Author

      Voi mikä ihana ja romanttinen runo! Kiitos Raija kun jaoit.

  4. Blue Peony   •  

    Vuosia sitten, tuoreen avioeroni jälkeen, lähdin ystäväni kanssa Pariisiin piristysmatkalle Suomen räntäsateesta. Seuralaiseni sairastui, ja kiertelin Pariisia yksikseni. Eräänä päivänä päädyin kahvilaan istumaan ja lukemaan kirjaa. Tuntui, että Pariisi oli tehnyt minulle jotakin, elämänilo alkoi palailla, hymyilinkin itsekseni. Siinä istuessani vanhempi herrasmies pysähtyi kohdalleni leivonnaispussi kädessään ja sanoi, että madame, vous êtes ravissante. En osannut vastata kuin ohhh, ja siinä samassa mies jo astui kahvilasta ulos. Askel nousi hyvin kepeästi tuon jälkeen, ja joskus kahvilan pöydässä istuessani, missä sitten istunkin, mietin, pysähtyykö joku joskus vielä ja sanoo jotain tuollaista…

    • Héléna   •     Author

      Ah, ranskalaiset kohteliaisuudet ovat parhaita.

  5. Paula   •  

    Ranskalaisesta romantiikasta tulee mieleen huomaavaisuus, huoliteltu ulkomuoto ja ihanat pitkät illalliset, puhumattakaan kielisuudelmista… Kokemusta ranskalaismiehistä on työn puolesta, ja aina jää positiivinen fiilis näiden kohtaamisten jälkeen.” Vous parlez très bien français, madame” tai “bonne journée” ovat pieniä kivoja eleitä, jotka eivät ainakaan heikennä Ranskan imagoa. 🙂

    • Héléna   •     Author

      Pienet ystävälliset sanat antavat kummasti voimaa!

  6. Asta Øjvind   •  

    Apua kehtaanko ollenkaan vastata? Etelä-Ranskassa hetken asuneena mulla on hieman omaa kokemusta ranskalaisista ja romantiikastakin 🙂

    Heti ekaksi mainitsen kielen, kaikki vaan kuulostaa niin paljon romantisemmalta ranskaksi kuin esim. tanskaksi. Mon, amour, je t’aime kun ‘peruna suussa äännetty’ søde, jeg elsker dig’. Tai sitten suomeksi….

    Ja sitten mulla on se mielikuva, että romantiikka vaan keksittiin siellä jossain välimeren äärellä. Pojat saavat äidinmaidon kautta annoksen opetusta tehdä niitä söpöjä romanttisia juttuja. Varmaan joku harhakuva mulla, että ranskalaiset äidit opettavat poikiaan kohtelemaan vaimojaan ihanasti ja tekemään romanttisia juttuja. Ja sitten tyttöjään taas sipaisemaan huulipunaa ja harjaamaan hiuksiaan. Varmaan kaukana totuudesta mutta haaveissa jon joskus kiva elää. Tulee varmaan turpaan feministiliitolta, mutta ihanaa mun mielestä.

    Joskus tukkasotkussa ja himahousuissa sohvalla löhöen, minäkin haaveilen arkeeni edes hippusen enemmän romantiikkaa. Olen tästä joskus tanskalaisen yksinhuoltaja hippi anoppini kanssa jutellut, et sit opettanut poikaa tuomaan joskus kukkia tai jotain pientä elettä ja hän on nauraen myöntänyt, ettei moiseen koskaan 70 luvulla täällä panostettu.

    Odotan innolla kirjaasi, ja romantiikan jälleen tulemiseen. Bring it back.

    • Héléna   •     Author

      Sitä minäkin olen miettinyt ja kysellyt, että näinköhän äidit ovat opettaneet pojilleen romanttisia eleitä? Pitääköhän tässä itsekin äitinä jotenkin toimeentua…

  7. Anonymous   •  

    Osuipas ajankohtainen aihe! Vietin keväällä muutaman kuukauden Ranskassa ja tutustuin aivan viime metreillä kiinnostavaan mieheen. Ehdimme tavata viimeisellä viikollani kolme kertaa, viikkoa myöhemmin hän varasi lennot Suomeen ja seuraavaksi kyseli tulisinko aveciksi häihin syyskuussa. Onhan tämä ihanaa ja olen innoissani tästä tyypistä, mutta samalla hämilläni. Onko tämä nyt sitä ranskalaisuutta että tehdään kiinnostus selväksi, heittäydytään ja edetään vauhdilla jos siltä tuntuu? Herra tulee ylihuomenna Suomen vierailulleen, eli tulevan reilun viikon aikana varmaan selkeytyy missä mennään 🙂

    • Héléna   •     Author

      Kuulostaapa ihanalta! On totta, että ranskalaiset miehet keskimäärin heittäytyvät suhteeseen aika paljon nopeammin kuin suomalaiset, eivätkä pelkään näyttää tunteitaan 🙂 Kai olet tutustunut jo tähän hauskaan blogiin: http://www.dateafrenchman.com/

  8. Auli Hokkanen   •  

    Chocolat – Pieni Suklaapuoti ❤️ Siinä kaikki mitä tiedän ranskalaisesta romantiikasta. Ja se riittää!
    No okei, onhan Ameliè, ja monta muuta.
    Kaikki lähtee kielestä. Ranska vaan kuulostaa niin romanttiselta.

    • Héléna   •     Author

      No niinhän se kuulostaa! Ja romanttiset ranskalaiset elokuvat ovat aivan omaa luokkaansa.

  9. Tanja   •  

    Aikoinaan olin vaihto-oppilaana Usassa. Tietysti samassa oppilaitoksessa oli vaihto-oppilas poika Ranskasta. Rakastuin hänen tapaansa puhua englantia ranskalaisittain. Hän hakkasi kohteliaisuudellaan amerikkalaiset pojat mennentullen. Sukat pyörivät jalassa hänen kuiskutellessa korvaani; mon amour, mon amour. Ei siitä vuosisadan rakkaustarinaa syntynyt, mutta ihanat muistot minulle jäi.

    • Héléna   •     Author

      Ah, kuulostaapa herkulliselta!

  10. Hanne   •  

    Kauan sitten interraililla mulla oli Pariisissa yhden illan romanssi tismalleen nuoren Alain Delonin näköisen miehen kanssa. Olin nuori ja nätti, Pariisi ja “Alain Delon” <3 Olihan se aika ranskalaista ja romanttista vaikka kestikin vain tuon yhden illan. Sitten juna vei eteenpäin.

    • Héléna   •     Author

      Voi, kuulostaapa romanttiselta! Yksi yö Pariisissa…

  11. aleksandra   •  

    Minulla tulee ranskalaisesta rakkaudesta mieleen ensimmäisenä ranskan kieli. Se kuulostaa niin ihanalta. Muistelen kaikkia niitä sulosointuja mitä olen itse kuullut, ja yksi niistä tulee ensimmäisenä mieleen.
    Istuttiin Starbucksissa siinä Rue de la Republiquellä, Marseillen ostoskadulla. Oltiin tekemässä koulutöitä H:n kanssa. Sillä oli kikkaratukka, ja samettinen ääni, just sellanen otollinen ranskan taivuttamiseen. Jos sillä oli marokkolainen aksentti niin en tunnistanut sitä. Kysyin siltä, kuuluuko sinun äänessäsi aksentti? Se sanoi että ei siinä hirveästi kuulu, mutta varmaan jonkin verran. Huomaan kyllä selvästi eron pariisilaisen ja marseillelaisen aksentin välillä, mutta sen ranskassa en rekisteröinyt mitään vivahteita. Aksentilla tai ilman, H:n ranska oli selkeää ja helppo ymmärtää. Yritin parhaani puhua hänelle ranskaa, mutta turvauduin usein englantiin. H yritti parhaansa puhua englantia, mutta turvautui usein ranskaan. Yleensä jos se yritti puhua englantia, teki mieleni sanoa että puhu ranskaa! Se on niin samettisen kuuloista.
    Aina kun sanoin jotain noloa, – yleinen virheeni oli sanoa elle kun olisi pitäny sanoa il, saatoin alkaa vaivaantuneena nauraa itselleni. Oikeasti sellaiset mokat on omastakin mielestä hulvattomia, joten miksen nauraisi. Samalla kuitenkin aina välillä nolottaa, no, onhan se noloa. H istui minua vastapäätä pöydän toisella puolella, kuunteli kärsivällisesti ja hymyili takeltelulleni. Jatkoin juttuni selostamista ja samaan aikaan nauramista, kun hän puoliksi ääneen, puoliksi itselleen totesi kuinka suloinen olen “tu es trop mignon!”. Minä häkellyin hetkellisesti, mutta kyllähän siitä tuli kiva fiilis. Minusta se oli niin ranskalaisesti sanottu! En tiedä sanoiko hän sen minulle vai itselleen, joka tapauksessa se oli kiva kahvihetki.
    Minusta ranskalaista rakkautta on ääneen ja usein ilmaistuja hellyyttäviä ajatuksia toisesta.

    • Héléna   •     Author

      Aleksandra, tuo on tosi kivasti sanottu. Ranskalaista rakkautta on ääneet ja usein ilmaistuja ajatuksia toisesta!

  12. Tuike   •  

    Olen asunut Ranskassa ja muutamassa muussakin Euroopan maassa, ja tapaillut sekä ranskalaisia että monia muita Välimeren kulttuurien edustajia. Päällimmäisenä ranskalaisista on jäänyt mieleen kosketuksen kaipuu – minusta tuntuu, että ranskalaiset, niin naiset kuin miehetkin, janoavat kosketusta arjessa: käsi kädessä kävelyä, ohimennen hipaisua, sylikkäin nukkumista ihan eri tavalla, kuin vaikkapa suomalaiset.

    Ranskalaisten, niin naisten kuin miestenkin, tunneskaala tuntuu suomalaisittain ihan käsittämättömän laajalta. Suomalainen “tässä nyt joko ollaan yhdessä tai sitten ei olla”-tyyppinen putkiajattelu ei ollenkaan aukea ranskalaisneidille tai -nuorukaiselle, joka nuoresta asti etsii sitä maailman mullistavaa rakkautta.

    Joskus olen pohtinut, että ranskalainen mies on eurooppalaisia naapureitaan vähemmän pohjoiseurooppalaisen viikinkikulttuurin tai välimerellisen machokulttuurin asettamien normien vanki. Ranskalainen mies saa olla herkkä ja tunteikas, vivahteikkaammalla tavalla kuin vaikkapa italialainen, jonka on kyettävä tilanteessa kuin tilanteessa olemaan vastuuntuntoinen perheensä pää. Monille etelä-Eurooppalaisille kulttureille tyypillinen “ylpeys” ei siis ranskalaisia vaivaa samaan tapaan kuin hiukan eteläisimpiä naapureitaan.

    Suomalaisittain ranskalainen romantiikka on usein omalle mittapuulleni jo ihan liikaa. Yhden deittailemani ranskalaisnuorukaisen kanssa oli pakko pistää välit poikki, kun mittani ei enää kestänyt yhtään uutta rakkausrunokirjaa.

    Ranskalaisesta romantiikasta tulee väkisinkin mieleen myös ranskalainen rakastaja. Ranskalaisille miehille itselleen tämä myytti tuntuu olevan erittäin tärkeä. On ihan tyypillistä vitsailla ranskassa asuville ulkomaalaisille, että nämä ovat tulleet maahan vain ranskalaisen rakastajan löytääkseen. Myytti on siinä mielessä perusteltu, että tuntemani ranskalaiset miehet kyllä kiinnittävät erityistä huomiota naisen kokemaan mielihyvään sängyssä. Intiimeissä ystävyys- ja parisuhteissa seksistä ja seksuaalisuudesta myös keskustellaan hyvin avoimesti.

    En tietenkään ole deittaillut niin suurta määrää miehiä, että havaintoni olisivat erityisen perusteltuja – mutta tällaisia karrikoituja kokemuksia minulle on jäänyt.

    Ylemmissa kommenteissa muuten pohdittiin, saavatko ranskalaiset neuvoja romantiikan elkeisiin äideiltään. Uskoisin, että vanhempien malli on tässä se ydinasia – ranskassahan myös mm. lapsiperheen vanhempien yhteiseloon tuntuvat kuuluvan kosketus, huomiointi ja kauniit sanat ihan arjen keskelläkin. Ei sellaisen mallin jälkeen tarvitse enää lähteä hakemaan romantiikkavinkkejä rakkaustohtoreiden ja gurujen self help-kirjoista…

    • Héléna   •     Author

      Kiitos paljon Tuike erinomaisesta kommentistasi!

  13. Pingback: Je t’aime on helpompi sanoa ranskaksi kuin suomeksi (onnea arvonnan voittajalle!) | Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.