Onko parisuhteeseen panostaminen elitististä?

parisuhde elitistinen

Olen miettinyt viime päivinä yhtä asiaa: nähdäänkö parisuhteeseen panostaminen Suomessa elitistisenä?

Ajatukseni lähti liikkeelle kaikesta siitä ikävästä palautteesta, jota sain lomakolumnistani. Kolumnin oli tarkoitus herättää ajatuksia yhdistetystä parisuhde- ja perhelomasta. Monelta tuntui kuitenkin menevän kokonaan se puoli tekstistä ohi –  suuri osa luki kirjoitukseni keskiluokkaisen (tai jopa elitistisen) elämän ylistyksenä.

Se on tosi harmi. Lomat ovat nimittäin tosi hankalia aikoja perheille, senhän osoittavat jo tilastotkin. Perinteisesti elokuussa, lomien jälkeen, erojen määrä nousee aina huippuunsa. Lomanvieton vaihtoehdoista olisi oikeasti ihan hyvä puhua ääneen.

Ehkäpä aihetta olisi pitänyt lähestyä toisin: suomalaisesta näkökulmasta katsottuna loma Alpeilla varmasti kuulostaa elitistiseltä. Mutta täällä asuvalle nyt vaan on aika paljon edukkaampaa käydä Alpeilla hiihtämässä kuin esimerkiksi Lahdessa. Moni äityi myös haukkumaan perheklubilomailua elitistiseksi.  Edullisimmillaan viikko leirintäalueen perheklubin mökissä maksaa neljälle hengelle 300 euroa viikolta (palvelut kuuluvat hintaan).  Onko sekin yläluokkaista?

nuits de vence

Olen mietiskellyt näitä asioita paljonkin viikonlopun aikana, jolloin otimme hieman aikaa myös parisuhteelle. Maksoimme babysitterille, menimme läheiseen Vencen kaupunkiin musiikkifestareille konserttiin ja vielä ravintolaan syömään. Se oli varsin kallis ilta (elitistinen?) , mutta jestas, tekipä hyvää. Meillä oli taas kerran älyttömän hauskaa kahdestaan.

Jostain voi kuulostaa hassulta, mutta me olemme laskeneet parisuhdeillat osaksi perheen vuosittaista budjettia. Jos on tiukkaa, mieluummin höylätään muualta kuin näistä. Joku muu käy puolison kanssa lenkillä, toinen ehkä viettää saunailtoja. Kukin tyylillään – meille nämä yhteiset ulkoilut ovat tärkeitä, vaikka kaukana ilmaisista lastenhoitajista (sukulaisista) aikuisten ajasta on maksettava enemmän.

Mutta perheen kivijalkaan kannattaa sijoittaa.

Vence

Hesarin kolumniani varten juttelin Väestöliiton parisuhdetiimin esimiehen, Heli Vaarasen kanssa puhelimitse. Hän sanoi, että varsinainen parisuhteelle otettu aika on Suomessa jo uhanalaista. Tässä Hesarin aiemmassa jutussa taas mainittiin, että itsensä unohtaminen on noussut muotijutuksi. Avun pyytäminenkin on vaikeaa.

Kun tässä olen mietiskellyt tarkemmin saamaani palautetta, on tullut väistämättä mieleeni, että ehkäpä se sittenkin on niin, että parisuhdeaika kaiken kaikkiaan nähdään jonkinlaisena ylellisyytenä. Ehkäpä se hiertää, että aikuisen pitäisi päästää irti lapsiarjesta ja viettää kiireessä vieraaksi muuttuneen puolison kanssa hetkinen. Että pitäisi jopa maksaa aikuisten yhteisestä ajasta rahaa, vaikka lapset voisi yhtä lailla hoitaa (paremmin) itsekin.

Samalla rahalla voisi sitä paitsi korjata vaikka liiterin.

 

23 Comments

  1. Sipuli   •  

    Suomalaistrollit ovat iskeneet. Jätä ne vain omaan arvoonsa. On paljon muitakin tapoja kasvattaa lapset kuin suomalainen “minä itte” – tekniikka. Ihan hyviä tulee. Salamatkustajan blogissa nousee p****myrsky joka kerta, kun hän kertoo jättävänsä kuopuksen jollekin muulle hoitoon. Itse palkkaisin muksulle hoitajan kesälomilla, että pääsimme teatteriin tai melomaan. Olisi pitänyt tehdä niin useamminkin. Ulkomaan reissut tehtiin varmasti aina tenavakerhollisiin kohteisiin jne. Ranskalaisten käsitys perhelomailusta Alpeilla, kuulostaa nerokkaalta konseptilta 🙂

    • Héléna   •     Author

      Tenavakerhot ovat justiinsa näitä samoja kuin ranskalaiset perhekerholomat. Nimenomaan – kukin tyylillään lienee paras.

  2. Belgian Lempi   •  

    No pöh..Osittain ehkä on kyse tuosta, että Suomen vinkkelistä ei hiffaa, että jollekin Alpit on lähempänä kuin vaikkpa Pieksämäki. Mutta enemmän luulen valitettavasti negatiivisuuden johtuvan siitä, että parisuhteeseen panostavia vanhempia pidetään itsekkäinä, elitistisinä ja kaikin puolin paheksuttavina. Kun eihän nyt kukaan lapsistaan välittävä vanhempi haluaisi LOMALLA olla hetkeäkään erossa lapsestaan. Loma on PERHEaikaa kaikille kunnollisille ihmisille, jotka ymmärtävät kuinka kuuluu elää.

    Toinen juttu on tuo, että Suomessa ajatus babysitteristä on kauhistus. Eihän lasta nyt herranjestas voi jättää kenellekään muulle kuin isovanhemmalle hoitoon. Omat vanhempani ovat tästä ajattelusta oiva esimerkki. Siskollani on kaksi lasta ja heitä sitten marttyyrinä vanhempani matkustavat hoitamaan pitkän matkan päästä, vaikka kuinka olisi hankala ajankohta ja väsyttäisi. Kun eihän nyt mitään babysitteriä voi ottaa lasta hoitamaan.

    Hiukan itseäni naurattaa tuollainen asenne ja vöyhääminen, koska omat isot lapseni tulivat aikanaan hyvin hoidetuksi useamman babysitterin toimesta. Eihän kyse ole päiväkausien hoidosta vaan just tuollaisista yhden illan irtiotoista tai muutaman tunnin omasta uintireissusta tms. Ja nyt lapseni käyvät itse hankkimassa taskurahaa babysittaamalla. Suomessa tälläinen perinne tuttujen tai puolituttujen teinien käyttäminen satunnaisena lapsenvahtina tuntuu myös kadonneen kokonaan.

    Viimeinen kappaleesi tiivistää minusta ihan oikein sen, mistä saamassasi palautteessa on kyse. Harmi, koska elämä voisi oikeasti olla niin paljon hauskempaa pienten lasten vanhemmille, jos ihan vaan välillä se parisuhdekin saisi oman aikansa.

    • Héléna   •     Author

      Itsekin muuten työskentelin kouluaikoinan babysitterinä! Se oli ihan mahtavaa taskurahahommaa. Me emme ole edes tulleet ajatelleeksi, että pitäisi luottaa pelkästään omien vanhempien hoitoapuun. Sitä paitsi on aika mahtavaa, että lapsillakin on useampia, kivoja aikuisia, joiden kanssa viettää aikaa. Usein vanhempia nuoremmat babysitterit on sitä paitsi lasten mielestä aivan suuupeeerkivoja.

      • Tiuku   •  

        Minäkin toimin lukioikäisenä ja opiskelujen alkupuolella mm. MLL:n lastenvahtina. Olen monesti ihmetellyt sitä, että eivätkö nykyvanhemmat todellakaan luota kehenkään ulkopuoliseen hoitajaan, kun jatkuvasti puhutaan siitä, ettei ole turvaverkkoja eikä mihinkään pääse, koska mummot asuvat toisella puolen Suomea jne. Itselläni ei koskaan ollut mitään ongelmia lasten kanssa, vaikka olin tosi nuori, päinvastoin lapset tuntuivat tykkäävän nuoresta tyypistä, joka kuitenkin oli heidän näkökulmastaan aikuinen. Olen ajatellut jopa sitä, että voisiko nuorilla joskus olla sitä kuuluisaa maalaisjärkeä enemmän kuin joillakuilla ylianalyyttisilla kolme- ja nelikymppisillä… 🙂 Kun eihän se lastenhoito nyt mitään kovin monimutkaista hommaa ole. Pääasia on, että huolehtii lasten turvallisuudesta ja toimii vanhempien jättämien ohjeiden mukaan.

        Sairaat ja vaikkapa pahasti allergiset lapset ovat tietenkin sitten vähän eri juttu ja ymmärrän hyvin, että sellaista lasta voi olla korkeampi kynnys jättää vieraan hoitoon. Tosin itse hoidin erästä hyvin allergistakin lasta aikoinani, eikä meillä koskaan ollut ongelmia, koska noudatin orjallisesti lapsen vanhempien jättämiä ohjeita.

        Komppaan myös tuota alempaa kommenttia nuukuudesta. Ehkäpä joillekuille ajatus maksullisen lastenvahdin käyttämisestä tuntuu liian vieraalta ja oudolta. Ei kenties olla oikein totuttu siihen, että lastenhoidosta voisi jotain maksaakin, vaikka mm. kaiken maailman teknisiin vempeleisiin ollaan valmiit panostamaan isojakin summia.

  3. Anna   •  

    Luulen, että kyse voi olla pitkälti siitä, että loppujen lopuksi suomalaiset ovat nuukia. Ei haluta maksaa ylellisyyksistä, ja ylellisyyttä on jokseenkin kaikki mikä ei ole välttämätöntä. Etenkään ei voi kertoa julkisesti, että käyttää rahaa mihinkään sellaiseen, mikä on jotenkin tulkittavissa ylellisyydeksi. Sehän on tuhlausta. Lapsiin saa tuhlata, tai autoon, tai asuntoon, mutta kaikki elämänlaatuun liittyvä tuhlaus, johon ei sisälly tavaraa, on itsekästä.

    Samasta syystä Suomessa ei enää useinkaan ole palvelua missään, esim ravintoloissa – tai sitten siitä saa maksaa. Maa on täynnä halpiskauppoja ja samanlaisia ketjuravintoloita, joiden idea on, että kaiken saisi mahdollisimman halvalla. Laadusta ei enää haluta maksaa. Ei tämä pelkästään suomalainen juttu ole, mutta täällä jotenkin todella paljon yleistynyt. Usein ulkomailla tuntuu siltä, että siellä osataan vielä nauttia elämästä ihan toisella tavalla, ja panostaa siihen, myös rahallisesti.

    Älä välitä kateellisten kommenteista, todennäköisesti useimpia vain harmittaa, että ei ole varaa parisuhdeaikaan. Minut kirjoitus sai miettimään, että pitäisi ottaa sille oikeasti enemmän aikaa, ihan säännöllisesti. Kiitos siitä!

    • Héléna   •     Author

      Miksi elämänlaadusta maksaminen on ylellisyyttä? En vaan voi käsittää. Parisuhdeajan ei sitä paitsi edes tarvitse maksaa mitään.

  4. Susanna   •  

    Olen viime aikoina tullut tietoiseksi monista aikuisista joilla on jokin uhriuden tunnelukko. He haluavat vain jauhaa sitä samaa tarinaa kuinka surkeaa heillä on ja jos sanoo, että voisi tehdä jotain toisin he eivät halua kuulla sitä. He haluavat pysyä tiedostamattomina ja jauhaa loputtomiin sitä samaa tarinaansa ja rypeä siinä. Uskoa ettei ole muuta vaihtoehtoa. Eli minun arvaukseni saamiisi kommentteihin on, että ihmisiä on ärsyttänyt=pelottanut suunnattomasti ajatus siitä, että he voisivat ottaa itse vastuuta elämästään ja onnellisuudestaan, nähdä vähän extravaivaa ja tehdä jotain toisin. Nousta siitä surkeuden suosta.

    • Héléna   •     Author

      Kiinnostavaa Susanna! Uhriuden tunnelukko – se todella on varmasti näin. Kiitos kommentistasi.

  5. Omasta mielestäni parisuhteeseen panostaminen on enemmänkin välttämättömyys. Me kävimme mieheni kanssa eron partaalla, kun kumpikin eli omaa elämäänsä ja unohti parisuhteen. Ja silloin meillä ei ollut edes lasta! Sitten tieto lapsesta tuli ja me käytännössä katsoen opettelimme rakastamaan toisiamme uudestaan ja totesimme, että sille parisuhteelle täytyy löytyä aikaa arjesta. Me olimme jopa niin hurjia, että päätimme mennä ihan pariterapiaan asti hakemaan tukea parisuhteelle. Me järjestämme kahdenkeskistä aikaa toisillemme ja maksamme siitä ajasta, vaikka nuukamies välillä vähän irvisteleekin, mutta sillä tavalla on saatu pelastettua yksi parisuhde ja taattu lapselle ehjä ydinperhe. Enkä kadu päiväkään, että tälle tielle on lähdetty. Parisuhde vaatii työtä, panostusta ja välillä vähän rahaakin. Puhuttiin tässä hiljan, että karattaisiin kaksin ihan yöksi hotelliin pienelle lemmenlomalle ennen toisen lapsen syntymää ja hyödynnetään esikoisen kanssa näitä innoikkaita lapsenhoitajia, joita lähipiiristä löytyy. Ja me ei kuuluta edes keskiluokkaan.

    • Tietysti, kaikki suhteet eivät ole enää pelastettavissa, mutta meidän oli, kun rakkautta kuitenkin vielä hippunen löytyi.

      • Héléna   •     Author

        Kiitos Jenni kun jaoit kokemuksesi. Itse olen kertaalleen eronnut (eikä siinä suhteessa ollut lapsia). Sen jälkeen tajusin tuon saman kuin sinäkin: jos haluaa parisuhteen, pitää elää parisuhdetta.

  6. Yks Aino   •  

    Hyvin sanottu Susanna toi uhriuden tunnelukko! Perhearki naannyttaa mutta mitaan ei voi muuttaa, ja jos jollain on kivaa niin saisivat haveta.

    Mutta myonnettava on, eipa oo tullut itsellekaan mieleen ton teidan hiihtoloman kaltainen jarjestely. Ihan vaan koska en ollut koskaan kuullut sellaisesta mahdollisuudesta! Eipa se hullummalta tosiaan kuulostakaan. Me ollaan naita jotka naannyttaa isovanhempia – voitaisiinkohan heita jonkun kerran vaikka saastaakin..?:)

    • Héléna   •     Author

      Kannattaa Aino kokeilla! Meillä ainakin lapset rakastaa kaikkia babysittereitä.

  7. Elina   •  

    Meilla on remontti meneillaan ja taytyy myontaa etta se on hermoja raastavaa ja siihen kuluu myos rahaa. Silti teemme joka viikko jotain kaksistaan – valilla se on halpa leffailta Netflix-tarjonnalla ja valilla se on kalliimpi illallinen suosikkibistrossa. Toimii hyvin 😊

    • Héléna   •     Author

      Remontit on raskaita… Apua, me tässä just harkitaan samaan ryhtymistä.

  8. Laura   •  

    Meidän perhe elää perus suomi-perhearkea Turussa. Huomaan humpsahtavani hyvin helposti siihen ajatusmalliin, että hoidan nyt tämän perheeni itse(miehen kanssa), kun olen sen tehnytkin.. Se on minusta aika sellainen perus tapa ajatella ympäristössäni. Vaikka toisinaan joku tuttu kinutaan lapsenvahdiksi, ei se meillä ole muodostunut säännölliseksi rutiiniksi. Uskon teidän malliin. Siihen, että parisuhteeseen on hyvä sijoittaa aikaa, joka samalla tarkoittaa rahaakin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että se vaiva (varsinkin silloin räntäkaamoksessa) hankkia lapsenvahti ja tsempata itsensä arkirutiinien jälkeen treffeille tuntuu välillä niin isolta, että jää sen takia tekemättä. Syytän tästä siis myös vähän ilmastoa, joka lisää laiskuutta 😁 Kesäaikaan sitä tulee enemmän tehtyä yhdessä. Toteamme kuitenkin aina treffi-illan jälkeen sen olleen enemmän kuin kannattava sijoitus..

    • Héléna   •     Author

      Niinhän se on, että ympäröivät ajatusmallit vaikuttavat ehdottoman paljon käytökseemme. Ja olen kyllä myös kanssasi samaa mieltä tuosta säästä. On sitä treffeille paljon kivempi mennä auringossa ja lämmössä kuin kylmässä kurasäässä.

  9. Rakkaudella, Hannele   •  

    Parisuhteelle omistettu aika on ihan hemmetin tärkeää koko perheen näkökulmasta, sillä jos isällä ja äidillä menee hyvin, koko perheellä menee hyvin.

    Jätä nuo trollipeikot omaan arvoonsa (kuten varmasti olet tehnytkin). Ovat aika harvassa Suomessa kuitenkin (onneksi).

    Hannele

    • Héléna   •     Author

      Jätän omaan arvoonsa tietysti. Mutta toisaalta on hyvä jatkaa keskustelua aiheesta, joka selkeästi sitä tarvitsee. Parisuhde on perheen kivijalka.

  10. Anonymous   •  

    Kirjoitat Helena aivan ihanasti – sun blogi on mun lemppari ja juuri tilasin kirjasikin. KIITOS!

    • Héléna   •     Author

      Voi kiitos kauniista sanoistasi!

  11. Anonymous   •  

    Mun mielestä se sun Hesarin kolumni oli todella hyvä, ja melkein jaoin sen Facebookissa – no sitten muistinkin, että useimmilla ei sitä medialukutaitoa ole, joten jätin sen tekemättä. Ja ilmeisesti hyvä niin, ainakin saamasi palautteen perusteella. Mutta, jatka samaan malliin, tykkään jutuistasi todella paljon! Kirjankin luin, ja oikein harmitti, kun se loppui aivan liian nopeasti.

    Tuo parisuhdeajan budjetointi on tosi hyvä idea. Suomessa ylipäätään ongelma on, että ostovoima on todella pieni, harvalla keskituloisellakaan lapsiperheellä on kovin paljoa ylimääräistä rahaa. Jostain pitäisi siis tinkiä, että näihin parisuhdeiltoihin voisi panostaa! Mutta kuten sanottua, oikein kannatettava ajatus!

Leave a Reply

Your email address will not be published.