Riittääkö aurinko tekemään onnelliseksi?

ikava

Koti-ikävä.

Se on kummallinen juttu, tuo koti-ikävä. Tulee aina yhtä yllättäen. Korjaan – ei tietenkään edes pitäisi puhua enää koti-ikävästä vaan Suomi-ikävästä. Tai onkohan se oikeastaan enää ihan sitäkään.

Minulle Suomi-ikävä tarkoittaa maan sijasta kaipuuta yksittäisiin, menneisiin hetkiin. Se on tarvetta päästä muutaman tärkeän ihmisen luokse. Että saisi hetken hengittää samaa ilmaa ystävän kanssa, joka ymmärtää puolesta sanasta.

Ikävänpuuskia iskee nykyään enää harvoin. Ehkä niitä tuntemuksia työntää ajattelematta sivuunkin, pois arjen keskeltä, sillä elämähän on tässä ja nyt. Mutta sitten kun se ikävä  pääsee irti, on se kuin kylmä, sisuskaluja kouriva aalto, joka nostaa kyyneleet silmiin ja huutaa ÄKKIÄ POIS täältä!

Niin. Useinhan kaipuu äityy valloilleen juuri silloin kun joku tavallinen arkiasia on mennyt pieleen. Kun ei vaan jaksaisi kaikkea tätä täällä vaan haluaisi mieluummin juuri sitä kaikkea siellä.

Yksi kotikatumme perhe, tyttäreni luokkatoveri, muuttaa pian takaisin Pariisiin. Pienen tytön äiti on puhunut haaveistaan palata kotikonnuilleen jo pitkään. Täällä kaukana hän on kaivannut suurkaupungin vilinää, äänekästä elämää, ihmisiä ja sitä oikeaa tekemistä. “Aurinko on toki ihana, mutta ei se riitä tekemään onnelliseksi”, hän sanoi minulle. Niin kai sitten.

ilta-aurinko juan les pins

On nimittäin monia hetkiä, jolloin aurinko riittää tekemään minut hyvinkin onnelliseksi. Niin kuin eilen, pahimman ikävänpuuskan viimein laannuttua joogassa. Kokoonnuimme ryhmän kera kauniiseen auringonlaskuun syömään kesäpiknikkiä pienelle, Juan les Pinsin Plage des Ondesille. Silloin mielessä kävi, että kyllä täälläkin on ihan hyvä.

11 Comments

  1. Minä koen kaupunki-ikävää sellaista kaupunkia kohtaan jossa en ole koskaan varsinaisesti asunut, mutta jossa ne monet tärkeät ja rakkaat asiat ovat tapahtuneet ja jonka olen kokenut henkiseksi kotikaupungikseni. Tämä ei ehkä ole ihan sama asia, mutta kyllä tämäkin ikävä on kirpaissut. Samalla olen kasvattanut juuria tähän kaupunkiin ja nykyään voin todeta, että täälläkin on ihan hyvä.

    • Héléna   •     Author

      Anteeksi myöhäinen vastaukseni! Kiinnostavaa, että ikävä kohdistuu kaupunkiin, jossa et ole varsinaisesti asunut. Nyt palaisin halusta kuulla, että mistä kaupungista on kyse!

  2. Irina   •  

    Olipa kiva kirjoitus! Nain Suomen pohjoisessa melkein pari vuosikymmenta kasvaneena voin kylla omasta puolestani sanoa, etta auringosta riittaa minulle aika pitkaksi aikaa onnea 🙂 Talla hetkella taalla Argentiinassa. Asettelin jopa askeisessa toimistokokouksessa itseni suoraan talviauringon sateisiin, vitamiinikylpyyn ja sain energiaa ainakin tyopaivan loppuun saakka.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Irina! Samassa veneessä ollaan, auringosta on paljon onnea. Ihana Argentiina! Ah, rakastuin paikkaan siellä aikoinaan kierrellessäni.

  3. Annika   •  

    Voin jotenkin samaistua kirjoituksiisi. Elämänkokemus huokuu teksteissäsi, mutta se on vain positiivista. Eikä ihme että liki viisikymppisenä? on kokemusta elämästä karttunut. Viihdyttävää lukemista, kiitos.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Annika! Minulla on vielä matkaa viisikymppisyyteen, tänä vuonna vietän nelikymppisiäni…

      • Annika   •  

        Voi anteeksi. Olen pahoillani virhearviostani.

        • Héléna   •     Author

          Hihihi. Apua, tuli stressi. Näytänkö mä viisikymppiseltä jo?

  4. Annika   •  

    Kyllä nyt taitaa ennemminkin olla minun aika suunnata silälääkärille laseja hankkimaan. Et varmasti näytä päivääkään ikäistäsi vanhemmalta. Ihan hävettää.

    • Annika   •  

      …Etenkin kun ei edes näppäimiä näe sen vertaa että pystyisi kirjoitusvirheet välttämään 🙂

  5. Elina   •  

    Minua vaivaa tilanne-ikava tai ehka loma-ikava. Joka kerta kun olen Suomessa tai melkein missa vaan lomalla, ihastelen paikkaa ja mietin miten upeaa olisi asua siella ja miten kurjaa on olla Lontoossa. Mutta arki on arkea missa vaan ja loska-Suomi marraskuussa tuskin ilahduttaisi ja tyot missa tahansa muualla vasyttaisi myos. Nyt kun Lontoossa on kesa ja voin istua oman pihan terassilla toiden jalkeen, arki tuntuu ihan kivalta.

Leave a Reply

Your email address will not be published.