Liian positiivinen. Tyhjännauraja.

positiivisuus

Ajattelinpa kehua nyt, kuinka ihana alkuviikko mulla on ollut.

Mies on poissa, joten olen täyttänyt omat ja lasten päivät kaikenmaailman kohtaamisilla. Eilen päivällä tapasin työmatkalla olleen kaverin Suomesta, sitten illalla järjestin kotiin niin sanotut apéro-leikkikekkerit (naapuruston äideille rosee-viiniä ja naksuja,  lapsille leikkejä ja pitsaa). Tänään, vapaan keskiviikkoiltapäivän kunniaksi kutsuimme ystävät Nizzasta kylpemään ja illalla odotamme toisia kavereita Suomesta yökylään.

Iiihanaaaa! Rakastan kesäaikaa Rivieralla, tuntuu nimittäin kuin olisi ikuisella lomalla, vaikka nyt päivät töitä tekisikin. Kodista on tullut avointen ovien huusholli, jossa viihdytään aina silloin tällöin vain pieni hetkinen. Ystävät ja kaverit ovat tervetulleita kaaoksen keskelle – ennen kuin kohta taas mennään rannalle.  Hyvä puoli on minusta sekin, ettei siivota kannata, koska hiekkaa kulkeutuu kohta sisään uudestaan.

minä rannalla

Olisihan tämän alkuviikon toki voinut viettää toisinkin. Kiukutella esimerkiksi siitä, että kouluruokala oli eilen pyytämättä ja yllätyksenä lakossa. Että kotona on liian kuuma. Että silitysrauta hajosi käsiin. Että kuulin mammoilta eilen vähän ikäviä juttuja esikoisen tulevasta ala-asteesta. Että Pariisissa tehtiin taas terrori-isku (joka onneksi ei aiheuttanut suurta vahinkoa). Että unohdin viedä energiajätteet kadunvarteen illalla, minkä seurauksena meidän roskis sitten pursuilee viikon verran. Se vasta kuulkaa onkin harvinaisen mukavaa tässä 35 asteen lämmössä.

Onhan niitä hetkiä toki minullakin, jolloin seinät kaatuvat päälle ja raivostuttaa ihan älyttömästi. Sen kuulevat kyllä naapuritkin. Mutta nyt piti oikein pinnistellen muistella, että mitä ne ärsyttävät, tällä viikolla tapahtuneet asiat oikein olivatkaan. Kaikki vastoinkäymiset olivat karanneet takaraivoon.

Pääasiassa nimittäin pyrin ajattelemaan asioita niiden valoisalta kannalta, sillä elämä on sillä tavalla paljon mukavampaa. Aika moni fiilisjuttu on lopulta itsestä kiinni.

suomi4

Vaikka olen minä kyllä senkin huomannut, että joitain kyynikkoja positiivisuus ärsyttää. Naiiviahan se on olla tuollainen. 

Kun kirjoituksissani kehun elämää Ranskassa, yksi jos toinenkin muistuttaa, että OIKEASTI kyllä Ranskassa on moni asia tosi huonosti. Lähiöissä ihmiset ei osata käyttäytyä. On aseita ja huumeongelmia. On islamismia. On nokkavia pariisilaisia. Ja vanhemmatkin kurittavat lapsiaan.

Auta armias, jos taas erehdyn kehumaan Suomea, yksi jos toinenkin muistuttaa, että toista se arki vaan KUULE on marraskuussa. Suomessa lapsetkaan eivät osaa käyttäytyä. Kaikki tuijottavat iPadejaan eikä vanhanajan ruoka-ajoista pidetä kiinni. Kuraa ja soraa on joka paikka täynnä. Jouluna on sama sää kuin juhannuksena.

Kuulostaako tutulta?

Yhden ihanan positiivisen ihmisen kanssa juttelimme muuten myös podcastimme tämänpäiväisessä jaksossa. Kanadasta nyt Suomeen muuttava Katja Presnal on muuttanut parinkymmenen vuoden aikana noin puolentoista vuoden välein, saanut kolme lasta ja kehittynyt nettikirpparimyyjästä konferenssipuhujaksi. Käypä kuuntelemassa.

18 Comments

  1. Petra   •  

    En tiedä onko kyseessä tietyn leveyspiirin ilmiö mutta ainakin suomalaiset nettikeskustelut ( ja myös kahvipöytakeskustelut toisinaan) ovat usein sen sävyttämiä että jokaista pitää hieman oikaista ja mielellään painaa alas, ainakin jos on liian positiivinen. Kerron taatusti mieluummin uudesta bisnesideasta turkkilaiselle kaverille kuin suomalaiselle ( sorry vaan) sillä vaikka se olisi ihan tuulesta temmattu juttu niin on kiva antaa sen kuplan keikkua ainakin hetki ylhäällä ennenkuin se ammutaan tylysti alas. Ikäänkuin pessimisti olisi viisaampi ja optimisti se tyhmempi vai miten se nyt menikään.

    • Héléna   •     Author

      Amerikassa se vasta olikin ihana kertoa uusista bisnesideoista! Aika monet ranskalaiset ovat myös aikamoisia kyseenalaistajia 😉

  2. Stina   •  

    Pysy sellaisena kuin olet. Me tykkäämme. Älä välitä kitisijöistä, eivät he ole sen arvoisia että menisi päivä siitä pilalle. Kiitos IHANASTA podcastista, taas! Oon Katjan fani!

    • Héléna   •     Author

      Kiitos ihana Stina! Ja Katja on aivan mahtis.

  3. Yksis   •  

    Oi Helena, olet ihana! Enhän mäkään tiedä tästä ameriikan mantereesta 15-vuoden jälkeen kenenkään mielestä yhtään mitään ja asun täällä vaaleanpunaisessa kuplassani – missä on muuten tosi mukavaa – koska vain kurjuus, kouluttamattomuus, köyhyys ja epätoivo ovat aitoja asioita.

    • Yksis   •  

      Unohdin kertoa… aikanaan, liki 10 vuotta takaperin meillä oli ystäviä vieraana Suomesta ja koska meillä selkeästi oli turhan kivaa, lähti perhe automatkalle etsimään sitä oikeaa Amerikkaa, köyhää ja rumaa.

      • Héléna   •     Author

        Isoon maahan mahtuu monta puolta 😉

  4. Minä pelkäsin jossain vaiheessa kertoa hyviä uutisia tietylle ihmiselle, koska sieltä tuli aina takaisin, että kaikilla ei ole asiat noin hyvin tai onni voi äkkiä kääntyä. Inhottavaa. Varsinkin kun olen itse luonteeltani peruspositiivinen ihminen ja parin viime vuoden aikana olen oikein yrittänyt kesittyä mieluummin kaikkeen positiiviseen, kuin negatiiviseen.

    • Héléna   •     Author

      Ajatella. Aika inhottavaa kyllä. Pysy Jenni positiivisena!

  5. Aurinkoinen   •  

    Hymyile vähemmän, osaa enemmän? Mulla pomo kehityskeskustelussa antoi sivulauseessa ymmärtää, että osa mun ammattitaidon ja uskottavuuden kehittämistä olisi hymyillä vähemmän (itse olen nuori nainen, asiakkaat pääasiassa isokenkäisiä miehiä) Mitäääh?? Ajattelen just päinvastoin, sillä koen että positiivisuus ja kyky olla jollekin se päivän ehkä ainoa auringonsäde on nimenomaan vahvuuksia.

    • Héléna   •     Author

      Apua, ei voi olla totta! Siis pitää hymyillä vähemmän, jotta näyttäisi jotenkin tärkeämmältä?

  6. Maria   •  

    Kirjoituksesi tuli todella hyvään saumaan. Olen tänään kiukutellut kaikesta ja ärsyyntynyt jokaisesta pienestä asiasta. Juuri tälläistä käyttäytymistä yritän välttää ja löytää niitä positiivisia puolia asioista. Ärsyttää itseäkin kulkea naama mutrussa.
    Kirjoituksiasi on ihana lukea. Haaveillemmekin perheeni kanssa aktiivisesti muutosta Rivieralle. Tosin tällä hetkellä joudumme tyytymään vielä Pariisiin ja koittaa selvitä positiivisesti tästä kaupunkia piiskaavasta helleaallosta.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Maria! Olen kuullut että siellä se helleaalto tosiaan tuntuu aika hirvittävän rankalta. Puhallan näitä positiivia Välimeren tuulia sinne pohjoiseen 😉

  7. Elisa   •  

    Ei kai nyt vaan ole käynyt niin, että edellisen kommenttini myötä minua luullaan negatiiviseksi, jopa valittajaksi ?!
    Olen mitä positiivisin ihminen, tyytyväinen näihin kymmeniin vuosiin mitä olen Ranskassa asunut. Nautin elämästä täällä Välimeren rannalla ja Provencessa ! Olen vain realisti eikä se tarkoita, että olisin negatiivinen.
    Seuraan muutamaa muuta ulkosuomalaisen blogia esim : Ulkosuomalaisen ulinoita ja pulinoita (Starbox) tai Kalastajanvaimo. Näissä blogeissa välittyy hyvin uuden kotimaan ihanuudet, mutta myös Suomen hyviä puolia ja rakkaus kotimaahan.
    Kyllä olisi ihanaa viettää Juhannusta Suomen sateessa 😊

    • Héléna   •     Author

      Hei Elisa! Kiitos kommentistasi.

      Oletko seurannut blogiani pitkään? Joukossa on myös paljon positiivisia juttuja Suomesta. Vaikka kehuisin Ranskaa, se ei tietenkään tarkoita, että mollaisin rakasta synnyinmaatani.

  8. Sartenada   •  

    Bonjour.

    Onnistuihan se kommentointi sittenkin. Lumiukko oli hyvä.

    Bonne journée à vous.

  9. Stina Björkell   •  

    Hei!

    Ihana lukea, Helena, kokemuksistasi! Olen itse kasvanut ulkomailla, mutta ollut jo pitkään Suomessa. En tule ikinä tuntemaan itseäni täysin suomalaiseksi, ja jopa tyrmistyin kun työpaikkahaastattelussa haastattelija sanoi, että koska toimin vapaaehtoisena sairaalaympäristössä – eli minulla on “vakava” harrastus – niin mitä minä oikein “piilottelen iloisuuteni takana?” Käsittämätöntä miten täällä Suomessa tosiaan positiivisuus on jotenkin paha asia. En aio uhallakaan muuttua — ja parempi vaan etten joutunut tuollaiseen työpaikkaan 😀

    T. Stina Tampereelta

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Stina kommentistasi! En voi uskoa, että positiivisuus voidaan nähdä pahana asiana. Eihän se ole keltään pois jos toinen on iloinen!

Leave a Reply

Your email address will not be published.