Mokomatkin hienostelijat

phoenix parc

Joskus sitä tuntee olonsa jotenkin ulkopuoliseksi. Vähän niin kuin tässä Ylen artikkelissa Alabaman Anna Räisäsen, tekisi minunkin aina välillä mieli sanoa, että “mokomatkin hienostelijat!”

Kuten nyt esimerkiksi tänään. Kahvithan siinä menivät väärään kurkkuun kun luin McDonaldsin tuovan Ranskan ravintoloihinsa haarukat ja veitset. Se on lehtitietojen mukaan eräänlainen kumarrus ranskalaiselle ruokakulttuurille. Pöytiintarjoiluhan ranskalaisissa mäkkäreissä aloitettiin jo viime vuonna.

Phoenix kilpikonnat

Mäkkäri-uutinen toi mieleen sen hetken, kun minut tuotiin ensimmäistä kertaa tutustumaan ranskalaiseen sukuuni. Kaikkein eniten äimistytti suloisten sukulaislasten käytös: muksut istuivat pitkät pätkät heille katetussa illallispöydässä ja söivät ruokaa (aina juuri sitä mitä annettiin) haarukalla ja veitsellä. Siis pienokaiset!

Sitten aamulla herättyään he kiersivät unisina suukottamassa jokaista poskelle. Päivisin heidät puettiin valkoisiin, silitettyihin T-paitoihin ja pikkuhamosiin, vaikka olisivat hiekkalaatikolle olleet menossa.

Se jos mikä lapsettoman aikuisen unelmaa se.  Ajatella, silläkin tavalla he tekevät, nuo ranskalaiset. Kyllä mekin sitten kun meille tulee jälkikasvua. Tuleehan meille pian juuri tuollaista jälkikasvua, tuleehan?

Jos olisi enemmän pokkaa, kertoisin tässäkin nyt hempeillen, kuinka omat lapsetkin syövät päivittäin kaikenmoisilla aterimilla ja maistavat kaikkea mukisematta. Ruokaa ei koskaan putoa paidalle eikä ravintolaa tarvitse valita sen mukaan, että osaavatko pienimmät käyttäytyä. Ikinä ei ole iPadia ruokapöydässä käytetty eikä käytetä.

Krokotiili Phoenix

Mutta juu… Ei se meidän elämä tuolta näytä. Jos vaikka ravintolassa osattaisiinkin käyttäytyä, sitten kotona voi kaikilta mennä hermot. Viimeistään silloin harmittaa kun äiti yrittää tarjoilla kikherneillä höystettyä kvinoaa. Tai iänikuista riisiä kun pitäisi saada pastaa ketsupilla. Sen sanon, että suklaamoussen kohdalla perhe-elämämme on aina nautinnollisen helppoa ja hymyilevää.

Ranskassa asuvana suomalaismammana kiittelen kyllä sitä, että vaikka itse unohtaisin käytöstavat, onneksi sentään ympäristö jeesaa. Jotenkin on kummallisella tavalla helpottavaa, että noita hyviä pöytätapoja voi vastaisuudessa opetella myös pikaruokaravintolassa.

Lapset – äiti on nyt vähän väsynyt. Mentäiskö vaikkapa purilaiselle?

Tämän postauksen kuvat ovat muuten Nizzan Parc Phoenexistä, upeasta ulkoilmapuistosta, jossa on eläimiä, kasveja, kiva leikkipuisto ja lapsille tosi maistuvaa pikaruokaa (muttei Mäkkäriä). Muita lapsiystävällisiä Nizza-vinkkejä löydät täältä.

10 Comments

  1. Petra   •  

    Olen seurannut mielenkiinnolla Annan paluuta Suomeen pitkan tauon jalkeen, olemme samassa faceryhmassa. Taallakin nakee lapsia rimpsuissa ja pikkukengissa puistossa ja sitten kielletaan likaamasta vaatteita, tekisi mieli aina sanoa jotain asiaan mutta enpa sano. Kaytöstapojen opettelu on tarkeaa ja se aloitetaan tarhassa ennenkuin lapset osaavat puhua, opit menevat kylla perille mutta monesti olen kauhistellut omassa työpaikassani sita millaiseen mankeliin jo pienet lapset joutuvat jotta heista saadaan kasvatettua sosiaalisesti hyvaksyttyja tapauksia.

    • Héléna   •     Author

      Niin, ehkä. Toisaalta ihanat käytöstavat on helpottavat kyllä elämää älyttömästi. Kun sitä vain hiffaisi ajoissa, miten paljon iloa hyvästä käytöksestä on muille!

  2. Katriina   •  

    Voihan McDonaldsin konseptin muutoksen hienostelunakin nähdä. McDonalds on kylläkin jo kauan ollut ankaran kritiikin kohteena (ainakin Saksassa) mm. tuottamansa jätevuorien, varsinkin plastiikka/muovijätevuorien takia. Minun tuttavistani kaikki karttavat sitä vaikka sieltä kuinkakin saisi salattimenuitakin. (Heillä ei ole kolmea lasta, joille pitää matkalla saada nopeasti ja halvalla jotakin mahaan!) Nyt kun jo kaikki tietävät ja puhuvat valtamerien ja asumattomien etelämeren saarien olevan plastiikkajätteen saastuttamia, pitää McDonaldsin parantaa imagoaan kaikilla tavoilla. Aterimet saattavat olla pieni parannus ympäristöystävällisyyteen päin, mutta kuluttajalle näkyvin. Työni puitteissa olen opettanut ja harjoitellut (Saksassa) ongelmalapsien kanssa myöskin käytöstapojen alkeita, mutta sitä ei havaintojeni mukaan Suomen kouluissa enää saa tehdä. (Kuului muinoin oppiaineeseen nimeltä kansalaistaito.)

    • Héléna   •     Author

      No, tämä oli vähän “kieli poskessa” kirjoitettu teksti Katriina. Olen samaa mieltä jätteistä ehdottomasti. Uskon, että Mäkkärillä on Ranskassa toinenkin syy uudistukseen, nimittäin kilpailu. Yhä useammat ranskalaiset ravintolat ovat alkaneet tarjoilla luksus-burgereita, jotka maistuvat ranskalaisille. Haarukoiden ja veitsien lisäksi yritys on tuonut markkinoille täällä myös astetta parempia hampurilaisia.

  3. Anu/ Konalla   •  

    Voi, mua naurattaa tämä ajatus omien lasteni salonkikelpoisuudesta nyt! Suomen mittapuulla käyttäytyvät ihan nätisti, mitä nyt vähän sellasta mun mielestä normaalia soraa siellä täällä, mutta Ranskassa olisin varmaan aivan paniikissa heidän barbaariudestaan, heh. Vielä on meillä matkaa täydellisiin onnistumisiin.

  4. Katsy   •  

    Täytyypä ottaa osaa keskusteluun ja kertoa, kun palasimme 9 kk:n keikalta viime syksynä Toulonista Suomeen, ja meillä olivat 4 ja 6 vuotiaat olleet sen lukukauden ranskalaisessa koulussa. Kun vanhin meni meillä täällä sitten eskariin, niin hän oli puoli vuotta ensin avian pallo hukassa, että miten täällä tama koko toiminta on niin totaalisen toisesta äärilaidasta. Vaikka ranskassa oli tosi iso ryhmä ja vain yksi opettaja ja yksi apuopettaja, niin siltikin luokassa oli rauhallista ja toiminta hyvin organisoitua. Mutta toisaalta sitten taas kurikin oli paljon kovempaa ranskassa kuin täällä, joten poika olikin alussa suorastaan peloissaan, että mitä ihmettä täällä tapahtuu, kun kuriakaan ei ole ollenkaan samaan tyyliin, ja lapsetkin ovat ihan erilailla luokassa. Kyllä Suomen koulujärjestelmä on hyvä, mutta kyllä siinä ranskalaisessakin on oikeasti hyvät puolensa. Eikä niitä voi mitenkään verrata suoraan toisiinsa senkään takia, koska koko kulttuurit ovat niin erilaisia.

    Ja en voi sille mitään, että minusta oli todella ihana katsoa sitä ranskalaista meninikiä, kun lapset puhuivat niin hyvin kaikille aikuisille. Siis luontevasti.

    Minä häpäisin kyllä itseni alkuun ihan täysin silloin, kun sitten joskus lokakuussa, kun ilmat alkoivat hiukan viilenemään, mina tietty kaivoin lapsille kouluun VÄLITUNTIEN ajaksi päällysvaatteet mukaan reppuihin ja vannotin heitä pukemaan ne päällensä ennen ulosmenoa. Opettaja otti minut kolmen viikosta pasta “puhutteluun” ja sanoi hyvin vaikeana, että täällä ei ole tapana pukea lapsia noin edes välitunneilla… Kai nuo lapsukaiset sitten olivat urhaallisesti yrittäneet noudattaa äitinsä käskyjä… Kyllä minua todella hävetti, mutta toisaalta kyllä vähän ihmettelin, kun ei siellä nyt aina niin lämminkään aamuisin varsinkaan ollut…

    No, maassa se on maan tavalla, ei siitä mihinkään pääse.

    • Héléna   •     Author

      Noista koulujärjelmista just juttelin yhden lastenhoitajan kanssa, joka sanoi samaa. Hän tuntee suomalaisen versionkin erinomaisesti ja muistutti, että ei kannata vertailla liikaa.

      Hihittelen täällä noille sun päällysvaatteille 🙂 Suomessa ollaan kyllä näissä suhteissa usein käytännöllisempiä kuin täällä.

  5. Katsy   •  

    Tuosta käyttäytymisestä piti vielä sanoa, että jotenkin noi meidän lapsukaiset osasivat käyttäytyä älyttömän hyvin lähes aina siellä ravintoloissa ja eri paikoissa. Eikään kuin he olisivat jotenkin tiedostaneet sen, että siellä kuuluu todellakin käyttäytyä. Ei me heitä sillä tavalla edes juuri käskettykään mitenkään erikseen. Siis tehty numeroa. Minusta se oppi meni heille koulussa todella nopeasti perille, että miten käyttäydytään. Jopa aikuisillekin he oppivat puhumaan hienosti sen vuoden aikana. Täällä vaan olen huomannut heidän jälleen jotenkin suomalaistuneen. Tämä ehkä kuulostaa pahemmalta kuin tarkoitan. En tarkoita pahallakaan, vaan jotenkin vaan koen, että he ovat ikään kuin taas niitä suomalaisia lapsia. Siellä ranskassa mina välillä ajattelin ihan hämmentyneenä, että näistähän näyttää täällä kasvavan ihan suorastaan lähes ranskalaisia lapsia, jos olisi sinne jääty 🙂

    Kyllä se kulttuuri, jossa asuu, on hirveän vahva ottamaan ns. homman haltuun.

    PS. Ranskan matkaa juuri suunnittelemme ja toivottavasti toteutuu. Tarkoitus olisi ihan lähiviikkoina hypätä koneeseen ja päräyttää sinne suunnalle lomalle! Antibes olisi myös tällä kertaa kohteena, mutta tehdän taas taisitte tehdä saman siihen aikaan ja paeta sieltä paikalta?

    • Héléna   •     Author

      Onpa hauska kuulla teidän kokemuksistanne Katsy! Se varmasti menee just noin, että ympäristön odotukset vaikuttavat lasten käyttäytymiseen. Vaikuttaahan se aikuistenkin! Ihana kuulla, että olette tulossa tänne. Me ollaan kyllä pitkä pätkä kesälomasta siellä pohjoisessa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.