Kauno kunniaan jo päiväkoti-iässä

kaunokirjoitus

Enää mitään ei tehdä meillä tikkukirjaimin. Jos jotain pitää kirjoittaa, niin se sujuu kauniilla kaunolla.

– Äiti miten tehtiinkään y-kirjain?

Viisivuotias on huimaa vauhtia edennyt haparoivista aakkosista pyöreäkulmaisiin kirjaimiin. Kieli keskellä suuta hän vääntää K-kirjaimesta söpöliinin, sellaisen suurin piirtein samanlaisen kuin sen, jonka minäkin opin tekemään ala-asteella, kauniilla 80-luvulla.

Niin, sillä toisin kuin nyky-Suomessa, Ranskassa kaunokirjoitusta opetetaan yhä. Ja mikä uskomattominta, sen opiskelu aloitetaan jo viisivuotiaana eli viimeisellä école maternelle -luokalla ennen varsinaista ekaluokkaa. Näin sitä ollaan sitten valmiita pieniä koululaisia.

Kun kerroin täällä Suomen päätöksestä luopua kaunokirjoituksesta, pidettiin sitä   äimistyttävänä.  Oikeastaan suosittelen olemaan siitä ranskalaisille mitään mainitsematta, niin paljon se kiukutti tuttavia. Naapurikin piti moisesta luopumista yhtenä hyvänä esimerkkinä ihmiskunnan täydellisestä rappeutumisesta.

Syyttäkää vanhanaikaiseksi, mutta kyllä minäkin puolustan kaunoa. Käytän sitä päivittäin muistiinpanojen tekemiseen.

Sitä paitsi se oli minulle pikkutyttönä tärkeä juttu, eräänlainen kasvamisen merkki. Oli aikoja, jolloin harjoittelin omaa käsialaa päivittäin, etsin sopivaa koukeroa H-kirjaimen alkuun ja treenasin täydellisen poikaystäväehdokkaan sukunimen sopivuutta omaan etunimeeni.

Helena Cruise  

 

13 Comments

  1. Venla   •  

    Voi, minäkin rakastin kaunokirjoitusta. Ja kirjoitan sillä päiväkirjaani aina toisinaan nykyään. Tulee sellainen ihana runotyttömäinen olo, kun tekee niin.
    Mutta viisivuotiaana kirjoitin kyllä vain tikkukirjaimilla harakanvarpaita. Kärsivällisyyttä varmasti vaaditaan näiltä pieniltä koululaisilta.

    • Héléna   •     Author

      Kyllä sitä kärsivällisyyttä todella kaivataan. En tiedä miten opet onnistuvat isoissa luokissa.

  2. Anu/ Konalla   •  

    Helena Cruise, haha! Mä olen opettajana ihan onnellinen, ettei kaunoa enää tarvitse opettaa. Muistan kyllä itsekin rakastaneeni kaunoa, mutta tiedän että se olisi aiheuttanut osalle aivan turhaa stressiä kaiken muun päälle. Älä kerro siellä kellekään, että opettajallakin on tällainen vallan rappeutunut asenne.

    • Héléna   •     Author

      Eikö Cruise olis ihana? No, kyllä tämä Rengerikin kelpaa. Voin tosiaan uskoa, ettei kaikille koululaisille kauno ole mikään helppo juttu. Vaatii rutkasti kärsivällisyyttä.

  3. Elina   •  

    Eikos Tompan oikea sukunimi ollut Mapother? Helena Mapother – siina ei kylla ole yhta paljon hohtoa – C:n koukerokin puuttuu 😀. Lapsesi kirjoittaa kauniisti.

  4. Héléna   •     Author

    Elina, sulla on selvästi sisäpiiritietoa! Tuommoinen Mapother puuttui yleissivistyksestäni täysin. Äänestän Cruisea.

  5. Saksassa aloitetaan kaunokirjoituksen harjoittelu tokaluokalla eli 7-vuotiaana. Ekaluokalla kirjoitetaan alusta asti tekstauksella ja ekaluokan keväällä joissain kouluissa (kuten meillä) siirrytään tekstauksesta sellaiseen osittain sidottuun muotoon. Eli tavallaan tekstauksen ja kaunon välimuotoon. On nopeampaa kirjoittaa, kun osa kirjaimista sidotaan yhteen, mutta ei ole yhtä koukeroista kuin kaunokirjoitus. Vähän vastaavalla käsialalla kirjoitan kyllä itsekin.

  6. Lotta   •  

    Helena Cruise! Minäkin rakastan kaunoa ja suren sen katoamista Suomen kouluista. Asiantuntijat vielä sanovat, että kaunon harjoittelu tekee hyvää aivoille. Ja hei, kukapa ei tyttönä olisi harjoitellut poikaystäväehdokkaiden – olivat he sitten realistisia poikaystäväkandidaatteja tai eivät! – nimien soveltumista omaan etunimeen, mahdollisimman hienolla kaunolla. Taitaisi muuten kaunon harjoittelu olla aika paljon mukavampaa, ja oppilaat aika paljon motivoituneempia, jos saisi harjoitella näin – tai jos se laskettaisiin koulutyöksi.
    Saksassa kaunokirjoitusta harjoiteltiin hyvin paljon ja sen seurauksena siellä 1.-3. luokat käyneellä pojalla on kyllä koukerot kohdillaan ja teksti välillä aikamoista viidakkoa. Minusta se on ihanaa. Samanlaisia “miten tämä tehdään”-kysymyksiä kuulin minäkin.
    Ja ihanaa on myös, miten aikuisten kaunokirjoitustyyleistä näkee, missä maissa he ovat alakoulunsa käyneet. Ranskalaisilla on ihan oma kaunotyylinsä!
    Mitähän suomalaisten kaunokirjoitustavoista näkee – sikäli kuin niitä enää missään näkee? Sen ainakin, että meillä on enemmän tämä jokainen taaplaa tyylillään -meininki.

    • Héléna   •     Author

      Ihanaa, etten ollut ainoa, joka treenasi kuvitteellisten poikakavereitten nimien sopivuutta omaansa. Minä tosiaan luulen, että monissa maissa tätä kaunoa treenataan enemmän kuin toisissa. Harjoiteltiiko sitä loppujen lopuksi Suomessa koskaan niin kauheasti?

  7. Maria   •  

    Eroaako ranskalainen kaunokirjoitus paljon suomalaisesta? Asumme Brasiliassa ja osa kaunokirjaimista on todella erilaisia. En aina saa itsekään selvää opettajien käsialasta tai saan arvuutella kirjaimia. Mitenköhän mahtaa käydä, kun joskus palaamme Suomeen – kirjoitusta ei varmaan hyväksytä koulussa…

    • Héléna   •     Author

      Eroaa todellakin! Esimerkiksi pieni t-kirjain on ihan toisenlainen, samoin kuin s-kirjain. Suomessa ilmeisesti lähinnä tekstataan?

Leave a Reply

Your email address will not be published.