Suomeen kevätjuhliin, koska Ranskassa ei sellaisia järjestetä

kevatjuhliin

Tässä sitä ollaan, kohta matkalla Helsinskiin (niin kuin nämä paikalliset tuppaavat sanomaan) kevätjuhliin. Ensimmäistä kertaa muuten lähdemme reissuun viisivuotiaan tyttären kanssa kahden! Jippii! Perheen miehet jäävät pitämään taloa pystyssä. Viikko on ollut himputin rankka, niin kuin jostain syystä aina ennen kuin mamman pitäisi matkustaa. Pikkuinen poikani on nimittäin sairastellut ja valvottanut yöt, ihan kuin tietäen, että äippä on kohta taas menossa. Käykö teillä koskaan näin?

karrynpyora

Nyt pyrin kuitenkin keskittämään kaiken energian seuraaviin päiviin. Olemme matkalla – kuten monet muutkin suomalaiset tältä seudulta – sukulaisten ylppäreihin ja valmistujaisjuhliin Suomeen. Ihanaa päästä uimarannalta hetkeksi räntäsateeseen laulamaan suvivirttä, sillä täällä meillähän Rivieralla julkisten koulujen kevätjuhlat on tänäkin vuonna peruttu terrori-iskujen pelossa. Se on mälsää.

Ylioppilasjuhlia ei sen sijaan ole peruttu, koska niitä ei ole koskaan järjestettykään. Hah. Tiesittekö, ettei Ranskassa ylioppilasjuhlia juhlita laisinkaan?

Suomalaisesta, juhlia rakastavasta ihmisestä se tuntuu harvinaisen raadolliselta erityisesti maassa, jossa lapsia arvioidaan jo 3-vuotiaasta alkaen koulutodistuksin. Yläasteikäisten sukulaislasten koulutodistuksista olen saanut nähdä, kuinka lapsi itse sijoittuu muihin luokkatovereihin nähden. Viidenneksi huonoin äidinkielessä, kolmanneksi paras liikunnassa. Itse olisin ollut matikassa varmaan ainakin toiseksi huonoin.

IMG_5435

Ei sinänsä – kyllähän nämä ranskalaiset juhlia osaavat. Olen esimerkiksi viettänyt lukuisia eri vaiheiden rippijuhlia katolisessa sukulaisperheessä. Häätkin voivat olla isoja ja pikkukaupungissamme tietty on koko ajan käynnissä jos jonkinmoista karnevaalia, festivaalia ja meluisaa markkinaa. Mutta ylioppilasjuhlat – niistä ei piitata. Ihan mälsää.

Olenkin saanut monelle selittää perinpohjaisesti, että miksi olemme matkalla Suomeen. Niin, Suomessa juhlitaan ylioppilasta vähän niin kuin Amerikassa, tiedättehän.  Ranskassa sen sijaan olen kuullut oppilaiden vain sotkevan luokkahuoneensa uurastuksen päätyttyä.

 

5 Comments

  1. Katriina   •  

    Vai niin, Suomi on sitten noin “amerikkalaistunut” sen jälkeen kun muutin sieltä pois. Ei minunkaan, kahden sisareni ja veljeni ylioppilasjuhlia suuresti juhlittu kotona. 3 lapseni ylioppilasjuhla oli koulun järjestämä juhlallinen todistuksenjakotilaisuus vanhemmille ja opettajille urheilusalissa ja sen jälkeen Saksassa tavallinen Umtunk, eli vapaamuotinen juttelutilaisuus sektilasi kädessä (valinnaisesti appelsiinimehu tai puoliksi kumpaakin.) Ylioppilaslakkia ei tunneta lainkaan. (Minunkaan ei kelpaa edes naamiaispuvuksi karnevaaleissa. ) Illalla kukin vuosikerta järjesti itse itselleen diskon jossakin vuokraamassaan salissa.

    • Héléna   •     Author

      En ehkä puhuisi amerikkalaistumisesta, kyllä meillä ainakin on aina ylppäreitä juhlittu jollain tavalla. Ei välttämättä suuresti, mutta juhlittiin silti!

  2. Venla   •  

    Täällä meillä päin ainakin jo 80-luvulla järjestettiin isoja ylioppilasjuhlia. Meidänkin oli usein kutsuttu naapureidenkin nuorten juhliin. Kivoja iloisia muistoja niistä, muistan juhlavan tunnelman. Luulen etteivät lahjat silloin kuitenkaan olleet nykyisten kaltaisia, ainakaan näille naapureille?
    Ehkä kukkien vieminen riitti.

    Toivottavasti Helena teillä on oikein ihana kevätjuhlareissu.

    • Héléna   •     Author

      Meillä oli ihana reissu! Meilläkin on kyllä ylppäreitä juhlittu – ihana syy koota koko suku taas kasaan.

  3. Sisko   •  

    Me juhlittiin miehen veljen lakkiaisia vasta. Ne on kyllä mukavia juhlia, kun koko suku on paikalla, eikä kelloa kytätä jatkuvasti, vaan nautitaan yhdessä olosta. 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.